Rikun uusi takki. He has a new coat.

Sininen takki on vihdoin valmis! Se on kolmas tekemäni versio Herjolfsnesin vaatteesta numero 64 eli museon luettelossa numero D10594, type II. Tällä tyyppinimellä kutsutaan kahta löytynyttä vaatetta, joissa on merkkejä nappikiinnityksestä. Näistä kahdesta vaate numero 64 on paremmin säilynyt.
Takki koostuu kahdeksasta kiilasta, joiden toinen reuna on suora ja toinen leikattu vinoon. Se antaa takille mukavan laskeutuvan linjan. Sama leikkuutapa on entuudestaan tuttu mekosta numero 38, joka on erittäin suosittu keskiaikaharrastajien vaatteena.
Takki on erittäin leveä, mutta siinä on hyvin istuvat hartiat ja pieni, tiukahko pystykaulus.

Ja sitten ne hihat: takin hiha koostuu neljästä osasta: ylä- ja alaosasta sekä kahdesta kiilasta. Takin yläosan kiila tulee niinsanotusti taakse, alaosan kiila eteen. Jossain kuvassa näyttäisin hihansuussa olevan vielä pieni halkiokin. Minun versiossani sitä ei ole. Olen tehnyt myös alkuperäistä takkia huomattavasti pienemmän alakiilan.

Hihojen kanssa meinasi olla iso ongelma: teimme ensimmäisen kappaleen Katrin kanssa, pohjana meillä oli vanhan kaavan versio hihasta. Muutimme, kokeilimme vuorikankaalla ja olimme tyytyväisiä. Kun ompelin päällyskankaisen hihan kasaan, alkoivat ongelmat.
- Yläosa tekee käyttäjän kyynärpään paikkeille kulman. Jos olisin istuttanut hihat sellaisenaan, hihan sauma olisi tullut käden päälle, eikä taakse, kuten se useimmissa 1300-luvun vaatteissa on. Kulma olisi ollut käsivarren yläpuolella, ei kyynärpään kohdalla.
- Yläosa olisi jäänyt myös liian lyhyeksi.
- Alaosan liian jyrkkä istutus käänsi sen liikaa ulos.
Ja sitten korjasin ja pohdin: käänsin sauman taakse ja katsoin, mitä hihan osille tapahtuu. Ja tein seuraavat toimenpiteet:
- Pienensin koko hiha-aukkoa ottamalla olkasaumoista sisään neljä senttiä.
- Kavensin ylähihaa samassa suhteessa.
- Muutin kulman paikkaa selvästi alemmaksi, samalla kulma loiveni.
- Pienensin alaosan kiilaa
- Loivensin alaosan kaarta.

Hiha koostuu neljästä osasta ja lähes tyhjästä sen nyhjääminen meinasi ihan hermostuttaa. The sleeve has four parts. And making it was.... well...nerve-racking project.
Takissa on tilaa vaikka useammalle käyttäjälle. There is room for more than one person in this coat.

Lyhensin myös koko takkia viidellä sentillä.
Napit tein kankaasta ja noudatin alkuperäisen takin napitusta; yksi pystykaulukseen, viisitoista yläosaan ja vielä kolme alaosaan, joista alimmainen on 14 sentin päässä takin helmasta.
Napit ovat melko pienet. Löydetyn takin napinlävet sijaitsevat vasemmanpuoleisessa etukappaleessa ja ovat noin 1,5 senttiä pitkät. Napit on kiinnitetty tuttuun tapaan aivan kankaan reunaan, mutta nappeja ei ole säilynyt. Tein omani tähän mittaan ja siihen ei mene kovinkaan isoa myttyä.
Hauska oivallus kävi nappeja tehdessä; nappien ja vyön väliin jää miehen käden mentävä aukko. Haa, siitä onkin helppo kaivaa kukkaro esiin, aivan kuten naisten mekkojen taskuaukoistakin.
Takki ei ole suora kopio alkuperäisestä, mutta olen pyrkinyt toistamaan siinä Herjolfsnesin vaatteiden hienoja yksityiskohtia. Se on Medeltidsmodetin hienoa tummansinistä villaa, vuori on samaa vedenvihreää kuin minun punaisessa viikinkitakissani. Olen ommellut sen pellavalangalla ja silkillä.

Viimeistelin herran asun tekemällä takin pariksi pussihatun punaisesta villasta. Näin siksi, että katselimme keskiaikaista maalausta, joka esittää puuseppää työssään. Käsityöläisellä on päällään väljä sininen takki ja punainen lakki. Ja mikä sopisi Rikulle paremmin! Katsokaa vaikka sitä hyllyn kuvaa.

Herralla on myös uusi hattu. He has also a new hat.

Lisää työkaluja on tilattu ja puusepän roolissa Riku lähtee myös kesäkuussa Saari AD 1389 -tapahtumaan.
Sitä ennen kuitenkin: Tuplasota! Sinne lähdemme viettämään vilkasta leirielämää. Meillä on jo autoon pakattuna Matulsin toimittama uusin versio kaksimastoisesta paviljongista... katsotaan miten toimii.

Ps. Tiistainan 31. toukokuuta kuluvaa vuotta ilmestyy Kotiliesi, jossa on paljon erilaisia käsityöohjeita. Siellä on myös ohjeet kahteen tekemääni lautanauhaan. Jos joku kaipaa lisätietoja, niin pitää vartoa muutama päivä... Matkoilla :)

PPS: Erityiset kiitokset projektin onnistumisesta Katrille ja Utalle, joka sanoi taikasanat "toi sauma on väärässä paikassa".

Ps. One version of this tablet woven braid and the directions how to make it is published in magazine called Kotiliesi next week.

The Blue coat or jacket is finally ready! It is actually my third version of carment known as Herjolfsnes 64 or museums number D10594 type II. That is the designation to two garments which seems to have button enclosure. This number 64 is the better preserved one.
The coat has eight gores. They all have one straight grain and one bias side. That gives the coat rather nice pleating look. That same line can be seen in garment number 38 or museum no. D10584, which is quite popular among re-enactors.
The coat is very wide, but it has nicely fitting shoulder line and a small, rather tight stand-up collar.
The sleeves have four parts: upper and lower part and two gores. Upper gore comes back of the seamline, the lower to the front. In some pictures it seems that there is even a small slit. I do not have that in my version. Also my lower gore is significantly smaller that the original.

I had some problems with sleeves: we made the first version with Katri and we used the old pattern as basis. We changed that, we tested it with lining fabric and were pleased. But when I made the of the outer fabric, it did not fit.
- The upper part creates a angle to the users elbow. If I fitted the sleeve just like that, the seam and the angle would have been on top of the arm, not behind it, like it is seen in most of the 14th century garments.
- Upper part would have been too short too.
- And the fitting of the lower part twisted it out.
So I had to re-think. And test.
- I reduced the sleeve opening: I opeded the shouder seams and took off four cm.
- I reduced the width of the sleeve upper part same amount.
- I lowered the place of the angle and made it a bit smaller.
- Also I cut the lower gore smaller.
- The lower part curve was too steep, so I took some off from that also.

I also shorteded the whole coat my 5 cm.
The buttons are made of fabric and there are same amount of those as the original had: one in collar, 15 in upper part of the coat and three more close to hemline. The lowes is 14 cm from hemline.
The original buttonholes are 1,5 cm long,on the left sidr. I made mine to same size. The original buttons have been sewn to the exterior of the right side. They were not preserved, so their actual size is not known.
While making the buttons I realized something: between the row of buttons and man´s belt is a gap. Well, if he has his purse under the coat, he can easily put his hand in , without opening the buttons. This would work the same way as in ladies dresses the pocket-hole would do.

My version is not the exact copy of the original garment, but I have tried to follow the sample and accomplish the lovely details the Herjolfsnes garments have.
The coat is fine wool from Medeltids mode, nice dark blue. The lining is same water green thin wool as in my red viking coat. It is sewn using flax yarn and silk yarn.
I finished my husbands look by making him a bag hat of red wool. We were looking at the medieval picture which presents a carpenter: he has a wide blue coat and a red hat. What would suit Riku better! Look at the picture of the shelf he made last week!
He has now more carpenter tools and as a carpenter he will take part to our 14th century re-enactment in event Saari AD 1389.
But before that we go to Double Wars is Sweden!

Kertakaikkisen ihana. Takkikin näyttää hyvältä! Absolutely fabulous... and the coat looks good too!

... and here we are going to live the next week!

PPS: thanks to Katri for helping and Uta saying the magic words : "the seam should not be there".