Epätoivon hetkellä. A moment of despair.

Jotain ihanaa. Something nice. Fritillaria.

Olen epätoivoinen. Asiat eivät mene toivotulla tavalla.
Rikun sinisen takin hihat ovat omituiset ja koko projekti on jäissä. Saumanvaratonttu on iskenyt hihoihin ja kääntänyt niitä väärään suuntaan.
Entä sitten tämä työn alla oleva 1500-luku... voin kertoa, että kun näytin Annikalle aluspaitaani, hän ei pystynyt hillitsemään itseään vaan repesi nauramaan. Ihan kippurassa nauroi. Minä mukana, koska tilanne oli koominen.
Siinä minä seisoin aluspaidassa, jonka hihat olivat vähintään 20 senttiä liian pitkät, olkapäät roikkuivat ja helma viisti nilkkoja. Kävelin kuin geisha, sipsuttaen.
Annika rauhoittui lopulta, pyyhki silmänsä ja antoi neuvoja.

Tulin kotiin, paloittelin kertaalleen ommellun vaatteen ja aloitin alusta. Ei siitä hyvä tullut, mutta olenpas taas oppinut jotain ja seuraavasta tulee parempi. Olen matkan varrella esittänyt tyhmiä kysymyksiä muun muassa smokkausta suojaavan tukikankaan kiinnittämisestä ja varttukaas vaan, kun alan tehdä hattua tähän asuun... saadaan vielä hyvät naurut!
Niin, puvun alushame on tietysti liian pitkä ja kun kiinnitin puvun koristeita, huomasin ainakin millin heiton ... ja purin ja ompelin uudelleen.

Aluspaita, toinen yritys. Erittäin ahdistavaa. Shift, secont attempt. Very frustrating.

Minulla on siis työn alla peräti kaksi 1500-luvun vaatetta. Toinen saksalainen kaupunkipuku ja toinen on "flanders gown" eli olisiko se nyt sitten porvarisrouvan vaate... Siitä on tullut ikuisuusprojekti ja sen ehdoton takaraja on lähestyvä syksy. Jos se ei ole silloin valmis, poltan silkit ja sametit... aluspaita olisi mennyt takkaan tässä eräänä iltana, jos takassa olisi palanut tuli. Samaan pesälliseen olisi voinut heittää sen silkkikirjotun coiffin joka tuolla hyllyssä roikkuu.
Näitä hetkiä tulee aina välillä, enkä ole ainoa. Mestarini Helena on saanut tottua siihen, että parhaaseen käsityöaikaan eli kello 22 paikkeilla keskustelemme sellaisista pikkuasioista kuin että "tämä mekko on aivan liian pieni eikä mene kiinni".
Ja kas, joka kerta ongelmat ovat ratkenneet.
Nyt annan tämän epätoivoisen käsityön olla hetken aikaa. Puran turhautumistani kantamalla hiekkaa paikasta toiseen ja tappamalla... siihen pihassa on hyvät mahdollisuudet. Meillä on lehtokotiloita. Tänään opin esimerkiksi että lehtokotilo suorastaan kiehuu kuoliaaksi kun sen uittaa havupuutärpätissä.

Kuule, turha yrittää pakoon! Kuolema odottaa, senkin kasvimaan vihollinen. Hey, don´t even try to escape! You are so going to die, you garden´s enemy!

Tässä syy murhanhimooni: nämä pirulaiset keräsin yhdestä ainoasta unikosta. This is the reason why I am so murderous: all these damn pests I collected from one single poppy plant.

Pinja-pinseri osallistui talkoisiin tappamalla pihasta pieniä hiiriä... hyvä tyttö!

Hyvä Pinja! Well done Pinja! Good dog!

Mutta lopulta.... Kaiken ahdistuksen keskellä huomaan, että pihan ompelupaikalla eli omenapuun alla on aika kivat maisemat. Siellä kukkii.

I am desperate. Things do not go as I am hoping.
Riku´s blue jacket´s sleeves are strange and the entire project is delayed. The "seam allowance gnome", as we call it, has hit them and sort of twisted them...
And what about this 16th century then! I can tell you that when I showed my shift to Annika, she started to laugh and laughed her head off. Me too, since the sight was very amusing. I was wearing an renaissance underwear which had about 20 cm too long sleeves and the whole thing was to my ankles and I could only walk like geishas do.
Finally she calmed down, wiped her tears and started to give some good advice.

So I came home, dismantled the shift and started again. I am not satisfied with it, but now I have again learned something, and the next one will be better. I have asked stupid questions along this project - like how to attach the supporting band behind the smocking - and just wait until I start making a hat for this dress! We´ll get a good laughter soon!
And of course, the underskirt is too long and when I was finishing the dress decorations I noticed that there was atleast one mm measurement error... So I sewed that again too.

Actually I am working on two 16th century outfits at the moment. There is this German town woman´s dress and the Flanders gown. I have been planning it for ages and now I have set the final deadline for it. If it is not ready until this autumn, I will burn my silks and velvets... damn it! The underwear would have burned if we had a fire in our fireplace during my darkest moment. And at the same time I would have burned the sad and bad example of silk embroidered coif...

Every now and then these black moments of despair come and go. My mistress Helena is used to comment my minor problems like "I will not fit in to this dress, it is too small". But hey, every time all problems have solved at the end.
Now I will let this desperate dress to wait a moment. I am relieving my frustration by carrying sand around the yard and by killing. To which I have wonderful opportunity, since we have copse snails ... a lot! Today I have learned for example that if you pour turpentine on them, they boil to death. Muahhahah!!
And my brave little miniaturepincher Pinja took part in killing and found again mice... A big bigger this time. Good girl!!
And in the middle of my anguish I notice that the view in my summer sewing spot under the appletree is quite nice: a lot of blooming flowers!

Näkymä ompelupaikalta omenapuun alta. The view at my sewing spot, under the appletree.