Siirry pääsisältöön

Sininen ja vihreä. Blue and green.

Sinistä ja keltaista. Yellow and blue.

Tuossa Akatemia-kiireissä taisin ohimennen mainita uuden sinisen mekon. Sehän unohtuikin ihan kokonaan ... joten tässä hieman asiaa Sinisestä.
Muutamia vuosia sitten ostin kangaskaupan poistolaarista Versacen fantastista villaa.. maailman ehkä sinisintä. Ajattelin, että joskus sitä vielä tarvitaan.
Hahaa! Kun kuulin Elinan Laurelista, keksin että uusi mekko pitää saada...taas. Niin siniselle kankaalle löytyi hyvä käyttökohde.
Elina istutti kaavan päälleni, tuttu perusmekko neljästä osasta. Helman leikkasin Margaretan kultaisen puvun tapaan eli niin leveäksi kuin kangas antoi myöten. Sivuun lisäsin vielä pari kiilaa helman leventämiseksi.
Mekossa on lyhyet hihat, koska sain tässä samalla vihdoin hyvän syyn tehdä ne turkisvuoratut tippetit. Niihin käytin rex-kania ja valkoista villaa. Itse puvussa on etuosassa 23 nappia ja se on ommeltu silkkilangalla.
Aluspuvun kanssa kävi kuten arvata saattaa...mikään vanha ei kelvannut, joten tein sitten vielä uuden aluspuvunkin. Keltaista villaa, joka oli alunperin varattu erään takkiprojektin vuorikankaaksi. Tein sen kahdeksan kiilan versiona eli Herjorlfsnes-mallilla. Mutta...kuka sovittaisi mekon istuvaksi... herra!!
Olemme tehneet joskus sovituksia ja minulla on kuulemma sovitusääni, jota herra ei halua kuulla. Ha! Joku voi kutsua sitä myös huutamiseksi... enhää mie huuda ko mie sanon!
Hammasta purren pidättäydyin neuvomasta ja nyt minulla on nätisti istuva alusmekko. Hihat napitettu ja etuosa nyöritetty.

Kangasnappeja on kiva tehdä! I like making buttons!

Keltainen puku on vuoritettu yhtenä kappaleena. The lining in yellow dress I made as one piece.

Mutta ei tässä vielä mitään; tärkeintä on, että minun uusi keltavihreä pukuni sointuu valtavan hyvin vihreän värin kanssa...
Annanpäiviä vietettiin viime viikonvaihteessa ja iltahovissa minulla oli kunnia vastata myöntävästi hyvän ystäväni ja innoittajani Elinan eli Helenan kysymykseen siitä, haluanko ryhtyä hänen oppilaakseen. Kyllä! Kiitos! Tahdon! Lupaan ja vannon!
Merkiksi sopimuksestamme sain laurelin oppilaan tunnuksen, vihreän vyön. Lisäksi sain lahjaksi kirjotun pussin ja Elinan tunnuksen, joutsenen.

Kun siinä lattialla polvillamme vannoimme toisillemme valoja, palasin mielessäni takaisin siihen hetkeen kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Siitä on pian neljä vuotta. Olin ensimmäisessä SCA-tapahtumassani ja majoituin samana huoneeseen hänen kanssaan. Olimme Ilonan kanssa jo pohtineet, millainen urakka olisi kokonaan käsin ommeltu mekko ja tuossa sellainen oli, Helenan kuuluisa Vanha Punainen.
Siitä perjantai-illasta lähtien Elina on ollut esikuvani. Hän kirjoitti muistikirjani taakse sanan Neulakko, josta tuli henkinen käsityökotini. Sieltä olen hakenut ohjeita, innostusta ja mikä parasta: joka kerta kun olen esittänyt kysymyksen, olen saanut neuvoja, rohkaisua ja palautetta.
Olen ihaillut Elinan asennetta ja haluan toimia samoin; siirtää oppimaani eteenpäin ja antaa oppimastani muille.

Pienessä seremoniassamme allekirjoitimme sopimuksen, joka perustuu 1300-luvulla käytössä olleeseen malliin. Elinan osuudessa sanotaan, että "lupaan opettaa, tukea ja kannustaa. Lupaan kuunnella sinua ja ottaa sinulta oppia. Valasi lupaukset palkitsen rakkaudella, uskollisuuden kunnialla ja valan rikkomisen kiukulla".
Noh, tulihan siinä mukana "palkkioksi palveluksesta vuosittain pellavavaate ja ylläpitoa kahden aarnimarkan edestä.
Pellavavaate ja ruhtinaallinen ylläpito on sopimuksessamme uutta. Rakkaus, uskollisuus, tuki, opetus, kannustus, rohkaisu...ja ennenkaikkea ystävyys, ne kaikki olivat olemassa jo ennen tätä.
Olen ylpeä saadessani olla hänen oppilaansa.


Oh, I was so busy with Academy and all, and I forgot all about my fab new dress.
When I heard that Elina was going to be a Laurel, I absolutely needed a new dress!
I had bought this wonderful blue Versace wool some years ago, just in case I could say. Now I finally had reason to use it.
Elina fittet the bodice and I cut tha hem Margarets golden dress -style, aka as wide as fabric allowed. I also added sidegores to make as wide hemline as possible.
The Blue dress has short sleeves, because I have been dreaming of fur lined tippets. Them I made using white wool and rex rabbit fur. And the dress has 23 fabric buttons and it´s all handsewn with silk.
I also needed a new under dress, since none of my old ones ... well, I did not like them. I used yellow thin wool, which I had ordered from Medeltidsmode to one coat projects lining.
I used Herjolfsnes-pattern and my husband had to fit it to me.. He says I have this scary fitting voice hahah... he says I am yelling, I say I am just SAYING.
I kept my mouth shut and now I have nicely fitted dress. Oh, my dear.

But the Most Important thing about blue-yellow-dress is that is goes nicely with green. You see, Elina asked if she, as a Laurel, could take me to her apprentice.
Yes! I do! I promise! Anything!
Ans as a sign of our agreement I now have a green belt. She also gave me a embroidered pouch and a badge with her heraldig animal, the swan.

I remember how I met Elina first time. It was almost four years ago and I was in my first SCA-event. Me and my friend Ilona had been talking about all handstiched dress and there Elina was, with her legendary Old Red dress. From the first moment she has been my inspiration, my idol and her Neulakko has been my mental home in handcraft. From there I have found instructions and inspiration. And from her I have always had advice, encouragement and support. And answers to all questions.
I have addmired her attitude and it is what I also want to be like: to learn and to pass forward what I have learned.

We had a small ceremony and we signed a deal, which is based on 14th century agreement. Elina promises to teach, to support with friendship and loyalty. She promises to listen to me, and lear from me. My vow she will award with love, my loyalty with honour and breaking it by anger.
And hey, I will also get one linen cloth yearly and also some money. Well, fictional Aarnimetsä money...but anyway!
Tle cloth and money are new things, but everything else, like love, support, encouragement, teaching and learning, and friendship; that I already have.
I am proud to be her apprentice.

Kommentit

  1. Your new dress is fantastic! And I am so happy that you became Elinas aprentice!

    VastaaPoista
  2. Thank you dear! You are always so kind to me <3

    VastaaPoista
  3. The dress looks lovely, are there any pictures of you wearing it?

    Congratulations on becoming Elinas apprentice!

    VastaaPoista
  4. ... there are some pictures, from Acaemy, but I don´t have any :(
    And thanks, I love being her apprentice <3

    I weaved her garters now a bit different than yours are, but I will try your technique soon :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti