Cycle chic ja nappiasiaa

Onnellinen juhannuspyöräilijä Vesijärven satamassa.

Päivän sana on nappi. Ja napinläpi. Ja huomenna se on nyörinreikä. Ruskean mekon hihat ovat vihdoin saaneet napit, 22 kappaletta. Napinreikiä puuttuu vielä neljä. Mutta sitä ennen on saatava valmiiksi herran Turku-vaate eli vihdoin se pitkään kaavailtu sininen doubletti on loppusuoralla.

Emma piirsi herrasta torsokaavan ja sen perusteella sovittelin ja rakentelin 1300-luvun puoliväliin sijoittuvan, välikerroksena pidettävän paidan. Siinä on vyötärösauma ja se tulee nyörillä kiinni ylhäältä alas. Mitta on sellainen miesmäisen vesirajan peittävä eli peppu peittyy.

Lopullinen innostus tämän vaatteen tekemiseen tuli toukokuisella visiitillä Kööpenhaminan Nationalmuseetiin; bongasimme sieltä vitriinistä minikokoisen kynttilänpidikkeen, jolla on tuo nimenomainen malli päällä. Tällä ilmeisen muodikkaalla herralla on leveät hihat, semmoiset pussimaiset, mutta koska meidän herran paita on suunniteltu välikerrokseksi, jota voi pitää helteellä myös sellaisenaan, tein kapeat hihat seitsemällä napilla.

Laskin, että etuosan kiinnittämiseen tarvitaan kolmen sentin väleillä yhteensä 50 nyörinreikää. Kiire tulee, mutta....

Tässä siis paidan mallia, ja huomatkaa upean muodikas laattavyö. Niitä rupeaa kohtapuoliin näkymään Suomessakin. Tämä herra on muutes kynttilänpidike. Ihana esine, eikö totta!

Turun keskiaikaiset markkinat alkavat siis torstaina, me menemme paikalle perjantaina. Ensin muotinäytöksen kenraaliharjoitukseen, sitten näytökseen pariinkin kertaan ja jossain välissä pitää ehtiä omalle kojulle, olen siis Väinölän väen kanssa taas siellä käsityöläisten näytösalueella. Kivasti siinä jousikaupan, seppien ja puolalaisten käsityöläisten tuntumassa. Opetan siellä neulakinnasjuttuja halukkaille ja aion tehdä tutkimusmatkan Käspaikan mummojen pariin ... siellä voi taas olla pari taitajaa paikalla. Värjärien killalle pitää ehtiä esittämään muutama kiperä värikysymys.

Mutta ei tämä elämä pelkkää keskiaikaa ole! Se on myös tyylikästä urheilua: ostin huutokaupasta vihreän mummopyörän vuosimallia 1951 ja juhannuspäivänä olimme Rikun kanssa pyöräretkellä. Riku polkee vanhalla Hirvi-merkkisellä fillarilla, jonka hänen isänsä nosti esiin liiteristä. Mielettömän hienoa että löytyi ja vielä omasta suvusta! Pakkasimme tarvikkeet tarakalle puiseen viinilaatikkoon ja pyöräilimme ympäri Lahden rantoja kolmen tunnin ajan. Mahtava retki!

Menopelit.

Maailmalla tämä vintage-pyöräily ja siihen liittyvä cycle chic -trendi on kovassa nousussa. Herralle on nyt tilattu Englannista Tweed Runin nettikaupasta tweed cap eli herrasmiehen lakki pyöräilyyn. Haaveena olisi saada kotikaupunkiin samanhenkisiä ihmisiä koolle ja pitää vaikka sitten vain kuudella fillarilla oma Tweed Run. Elokuu voisi olla passelia aikaa, heinäkuussa on kiireitä keskiaikailun kanssa.

Tukholmassa on sellainen kauppa kuin Gamla Stan Cykel, olisi kiva päästä kesällä sinne edes katsomaan Brooksin käsintehtyjä nahkaisia satuloita ja kaikkea ihanaa, joita omaan vintagefillariin voisi hankkia... tai josta voi edes nähdä unia.

No, eihän tämäkään nyt kovin niin nykyaikaan sijoittuvaa ole. Onneksi on edes jotain nykyaikaistakin ollut ilmassa; kävimme Elinan kanssa Tukholmassa moikkaamassa Anettea ja kurkkaamassa Medeltidsmuseetin uusitun näyttelyn. Ja kas, siinä yläpuolella vietettiin Victorian ja Danielin häitä! Ja kuinka sattuikaan, meillä oli tyllihameet ja tiarat päällä :)

Sillan alla on Medeltidsmuseet ja sillan kannella... häät! Sain napattua kuvan Danielista ja Victorian hääkimpusta :)

Ja miksi pitää oikein harrastamalla harrastaa myös nykyaikaa? Koska keittiönpöydällämme näyttää taas tältä: pelkkää käsityötä! (Ja yksi prinsessamukilaatikko, heh )

Lautanauhatyömaa, käsinompelun välineitä, pellavaa, nappeja, silkkilankaa, ompeluvahaa...