Hibernaatiopesäke

Onnellinen juhannuspyöräilijä Vesijärven satamassa. Päivän sana on nappi. Ja napinläpi. Ja huomenna se on nyörinreikä. Ruskean mekon hihat ovat vihdoin saaneet napit, 22 kappaletta. Napinreikiä puuttuu vielä neljä. Mutta sitä ennen on saatava valmiiksi herran Turku-vaate eli vihdoin se pitkään kaavailtu sininen doubletti on loppusuoralla. Emma piirsi herrasta torsokaavan ja sen perusteella sovittelin ja rakentelin 1300-luvun puoliväliin sijoittuvan, välikerroksena pidettävän paidan. Siinä on vyötärösauma ja se tulee nyörillä kiinni ylhäältä alas. Mitta on sellainen miesmäisen vesirajan peittävä eli peppu peittyy. Lopullinen innostus tämän vaatteen tekemiseen tuli toukokuisella visiitillä Kööpenhaminan Nationalmuseetiin; bongasimme sieltä vitriinistä minikokoisen kynttilänpidikkeen, jolla on tuo nimenomainen malli päällä. Tällä ilmeisen muodikkaalla herralla on leveät hihat, semmoiset pussimaiset, mutta koska meidän herran paita on suunniteltu välikerrokseksi, jota voi pitää helteellä ...

Uusi helvari on silitystä vailla. Ja tulipahan taas tehtyä 25 metriä uutta käsinommeltua saumaa ;) Takana on varsin värikäs viikko: tiistaina oli omenapuun alla kässäilta ja katselimme Medeltidsmoden kangasnäytteitä. Tilaus uusista villoista, pellavista ja hamppuhunnuista lähtee heti kun olen itse saanut päätettyä, missä väreissä teen suunnitelmissa olevan päällysmekon. Uutta mekkoa voi taas huoletta suunnitella, koska myin yhden vanhan pois. Uuteen kotiin lähti se tumma viininpunainen villamekko, jonka aikanaan tein Homobonuksen kiltaan pyrkiessäni. Ensimmäinen kokonaan käsinommeltu vaatteni. Omaan garderoobiini näpräsin helvetinikkunamekon punavalkoisesta kalanruotovillasta, omista varastoista löytyi sellainenkin kangas. Tein sen hiha-aukkojen ja pääntien tukevoittajaksi lautanauhan, tällä kertaa vain kotivärjättyä villaa. Kahdeksan lautaa, limityskuosi Lontoon löydön malliin. Likikuva limityskuosista. Nuukailin ja tein villasta. Sopii köyhäilytyyliinkin. Uusi helvari piti tehd...

Tässä viime viikonlopun värisatoa: oikealla lauantain lupiinit, ylhäällä luonnonvalkoiselle ja alla alkujaan vitivalkoinen. Vasemmalla ylhäällä lupiini-sananjalka ja alla vaatimattomaksi jäänyt raparperi. Viime kesänä värjäsin Liisan pihalla uskomattoman väristä lankaa: tuoreella lupiinilla tuli neonvihreää. Olimme ihan hysteerisiä sen takia ja olin koko talven odottanut uutta lupiinisatoa. Sen viimekesäisen neuloin Anna-tytölle kissankorvapipoksi. Mutta voi... eivät ole kesät sisaruksia, tuskin edes kaukaista sukua toisilleen. Liisa kertoi toistaneensa lupiinirutiininsa, mutta ei neonvihreää. Lähinnä keltaista ja kuparia lisäämällä vihertävää. Hain oman lupiinisaaliini siskolta ja tein kaikkien kirjallisten lähteiden oppien mukaan; kesäsin aurinkoisella säällä, ei-täydessä-kukassa olevia ja keitin liemet. Pistin toiverikkaana 200 g lankaa; yhden neulakinnaspaksuisen eli 3-säikeisen ja toisen lautanauhapaksuutta eli 2-säikeisen. Voi kurjuuden pettymys. Ei neonvihreää, hädintuskin luvat...

Tämän viikon teema on hyväntekeväisyys. Kävin luovuttamassa Nastolan Näppärien, Heinolan Kätsylän, Päijät-Hämeen puikottelijoiden ja lehtemme lukijoiden lahjoittamat sytomyssyt Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpätautien poliklinikan sädehoitoyksikköön. Myssyjä tuli määräaikaan mennessä 618. Niitä oli kymmenen paperikassillista. Oli mielettömän hienoa viedä ne, sillä myssyjä oli odotettu ja ne tulevat tarpeeseen. Hienoa, että ihmiset haluavat tehdä toisilleen jotain hyvää ja kun ponnistelee toisten eteen, siinä saa vähän itsellekin. Sytomyssykampanja alkoi Oulusta kahden käsityöbloggerin aloitteesta ja saavutti suuren suosion koko valtakunnassa. Minä kun en osaa virkata, en tehnyt itse yhtään myssyä, mutta vedin sen julkisuuskampajaa täällä lehdessä työn puolesta. Aika paljon myssyjä... iloinen myssy on viileä vaihtoehto peruukille, kun sytostaattihoito vie hiukset. Noin joka toinen sytohoitoon joutuva menettää ne. Tällä viikolla olen ajatellut olla hyvä myös itselleni ja perheelleni. S...