Siirry pääsisältöön

Pronssia! Lisää pronssia!

Vielä kun muutaman päivän jaksaa odottaa... perjantaina lähdemme Ilonan kanssa Espooseen Susannan vetämälle pronssispiraalikurssille! Aivan mahtavaa! Kurssi kestää koko viikonlopun ja sen aikana on tarkoitus opetella spiraalikoristeiden tekemistä. Voisi sanoa että taas, sillä olenhan jo toki tehnyt niitä spiraaleja ja koristellut niillä yhtä sun toista.
Viimeisin koriste on kiinnitetty siihen herran taisteluvaatteeseen, siellä on kauluksessa pieni hannunvaakuna onnea tuomassa. Se ei näy taisteluvarustuksessa, koska sen päälle tulee kaulasuoja, mutta onpahan siellä kuitenkin. Lisäoppi ei koskaan ole pahitteeksi ja noiden ristikoiden tekijänä olen ihan noviisien noviisi.

Näitä tulee nyt!

Samankaltaisia hälpättimiä on jo siinä parhaassa essussani, mutta nyt tavoitteena onkin jotain aivan muuta... jotain isompaa ja hienompaa. Sain nimittäin ostaa yhdeltä Näppärien rouvalta eli Marja-Liisalta hänen kutomansa Mikkelin muinaispuvun kankaan. Kankaassa on pari virhettä, sen takia tämä taitava mummo teki itselleen uuden kankaan ja raaski luopua ensimmäisestä kappaleesta. Minun hommanani on nyt pujottaa pari katkennutta lankaa kankaaseen ja sitten meinasin purkaa reilusti kummastakin päästä, että saan pitkät langat yli. Niihin ajattelin punoa iskunyörillä ristikon, jonka sitten koristelen niillä opeilla, joita Susannalta viikonloppuna saan.

Toiveeta ovat suuret ja korkealla, enkä aio pitää tämän projektin kanssa kertakaikkiaan mitään kiirettä. Hiljalleen.... eli raavin jo malttamattomana lähtökuopissa!

Muilta osin oma muinaispuku alkaa ollakin valmis. Oli hienoa esiintyä kruununturnajaisissa muinaispuvussa, johon on itse tyytyväinen.

Kevättalven merkittävin hankinta oli se Kaarinan muinaispuvun esikuvan mukaan tehty veitsi, jonka Ilonan suurella suosiollisella avustuksella sain hankittua. Se on kokonaan käsityötä, veitsen kahva on mustaa tammea ja hopeaa. Tekijän mukaan toista samanlaista ei tule. Olen veitseeni tavattoman tyytyväinen ja kun sain kantaa sitä puvussa ensimmäisen kerran, tuli valmis olo. Aluspuku valkoista pellavaa, päällä punaruskea villainen puku (Handelsgillet), krappilla värjätty vaippahame (Naturtuche) , essu tummansinistä villaa (Naturtuche). Nauhat itse tehty, krappinauha Kaarinan tiilikuviolla itse värjättyä villaa... Torstin minulle tekemät korut (solkien sisään on jopa kirjoitettu riimuin että Sahran omat) ja isot merjalaisranteet ja nyt tämä rouva Kuoleman musta veitsi. Ahh... enää puuttuu siis se krappiviitta, iskunyöriristikoin ja pronssisomistein.


Minun oma kaunokaiseni !

Muilta osin elämä onkin pelkkää työtä : palkkatyötä ja käsityötä. Teen tuplasodan markkinoita varten kiivaasti uusia juttuja; pari nauhaa on jo tullut, samoin neulakinnasukat ja yksi turkiksella somistettava piippapipo on ihan pian valmis. Niitä meinasin ehtiä vielä toisen tai kolmannen ennen lähtöä. Se, millä sinne Etelä-Ruotsiin lopulta mennään, onkin jännä paikka. Jos koneet eivät lennä... maakuljetuksella sitten. Mutta siitä sitten ensikerralla, sanoisi Piilomaan Pikku aasikin.

Kommentit

  1. MInkälainen aluspuku siellä muikkarin alla kummittelee?

    Ei sillä että tekisi mieli myös muinaispukua, ihan uteliaisuuttani kyselen... *köh*

    VastaaPoista
  2. kuule, siellä on joku Euran muinaispuvun alusmekko tai sitten siellä on sellainen perusmalli...suora etu- ja takakappale, suorat hihat (siis kapenee toki hieman), sivulla kiilat yyyyllöös asti tai sitten alemmas ja pienet kainalokiilat... ja pyöreä pääntie tai siinä vielä pieni halkio.. *köh* hän on oikein hyvä ja kysyy vaan !!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti