Käväisi äsken tuolla Riihivillan blogissa, siellä on aiheena kokenillivärjäykset. Kuinka ollakaan, sain eilen juuri valmiiksi Kiran neulakintaat, jotka tein Riihivillan kokenillilangoista.
Olin ostanut langat kauan kauan sitten ja säästänyt niitä johonkin erityiseen. Kira ja Stefu kävivät kylässä viikonloppuna ja Kira katseli toisia kokenillilapasia, joita olin tekemässä. Sovitteli ja ihasteli ja pyysi tekemään itselleenkin. Niin minä sitten tein Riihivillan langoista.
Niitä oli kolmea eri sävyä ja Kira sai sitten kirjokintaat: kärki vaaleaa punaista, peukalo tummempaa ja ranne kokenilli-verihelttaseitikkiä. Ja hapsut, ehdottomasti hapsut: vihreää!
Kuukausi onkin vierähtänyt siitä, kun kinnas- ja lautanauhakone lähti käyntiin, silloin kun Saara ja Teemu kävivät. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten värit vievät mennessään. Tuijotan lankoja, siirtelen ja sommittelen... ja sitten ne yhdistyvät itsestään.
Olin ostanut langat kauan kauan sitten ja säästänyt niitä johonkin erityiseen. Kira ja Stefu kävivät kylässä viikonloppuna ja Kira katseli toisia kokenillilapasia, joita olin tekemässä. Sovitteli ja ihasteli ja pyysi tekemään itselleenkin. Niin minä sitten tein Riihivillan langoista.
Niitä oli kolmea eri sävyä ja Kira sai sitten kirjokintaat: kärki vaaleaa punaista, peukalo tummempaa ja ranne kokenilli-verihelttaseitikkiä. Ja hapsut, ehdottomasti hapsut: vihreää!
Kuukausi onkin vierähtänyt siitä, kun kinnas- ja lautanauhakone lähti käyntiin, silloin kun Saara ja Teemu kävivät. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten värit vievät mennessään. Tuijotan lankoja, siirtelen ja sommittelen... ja sitten ne yhdistyvät itsestään.
Punaista...aika paljon punaista. Ja keltaista. Ja vihreää.´Neulakinnastöitä on syntynyt myös. Toiset pastellikintaat menevät vaihtokauppana Lotalle, joka tekee minulle 1300-luvun pussukan saksalaista laskettua kirjontaa käyttäen. Halusin korinpohjaa muistuttavan mallin ja sellainen on tulossa. Teen Lotalle myös sukat, tai siis ajattelin josko hän haluaisi superpaksut supervärikkäät eli krappisukat keltaisella somistella. Tuo superkeltainen on Liisan kanssa tehtyjä värjäilyjä, mutta en muista millä se tehtiin... huima väri yhtä kaikki!
Mistähän näitä värejä taas tulee... Nyt sitten odotelllaan kevättä ja Tuplasotaa... vien sinne lautanauhoja myyntiin.
Vähän sinistä kanssa. Mekot odottavat ompelemista; kevään aikana syntymän ihmettä odottavien vaatteiden lista on ehkä jo ahdistavan pitkä:
- ruskean mekon hihoihin nappeja ja napinlävet
- uusi, istuvampi alus-BB
- kanervanpunainen Herjolfnes joka leikattiin helmikuun kurssilla (ensin pitää saada se BB!!)
- renessanssikokonaisuus Saaran ja Teemun häihin. (lisähappea tarvitaan --- ja joku sovittamaan----)
- Rikulle uusi ruskea takki mallia "patrask"
- Rikulla punainen sotimistakki mallia "hyväri"
Aikaa.... kesäkuun puoliväliin!!!
Mitä värejä, mitkä nauhat! Ihanaa!!!
VastaaPoistaLyhyesti sanoen, ihan mielettömän hienoja töitä. Värit hivelevät silmää.
VastaaPoistaMillainen systeemi sinulla muuten on tuossa lautanauhojen teossa? Minun on ainakin ollut todella vaikea löytää asentoa jossa työ ei kävisi kamalasti selkään. Melkein paras keino on tähän mennessä ollut loimen kiinnittäminen omaan isovarpaaseen, mutta oikein hyvä ei ole sekään.
Ah... systeemi tosiaan...
VastaaPoistamulla on itseni ympärillä vyö (niittivyö, rokkia pitää olla näissäkin hommissa), siihen mä kiinnitän loimen toisen pään ja toinen pää on kiinni kukkalaudassa eli herra käyttää termiä "se on taas sitonut itsensä seinään kiinni". Istun jakkaralla ja kutoa kitkuttelen olohuonetta ees taas.
Aikaisemmin olin kiinni lipaston jalassa ja istuin itse lattialla, mutta tää kukkalauta-jakkara on huomattava edistys ergonomiassa.
Onhan niitä semmoisia telineitäkin... nää, mä vedän primitiivimenetelmällä.
Jaaha. Yhdessä vaiheessa sidoin itseni vastaavasti kiinni puuhellan edessä olevaan tankoon mutta korkeusasemat eivät olleet ollenkaan kohdallaan -> selkä ihan sökönä. Kukkalautoja meillä ei ole, täytynee katsella luovasti ympärilleen...
VastaaPoistaAivan ihania värejä :) !!
VastaaPoistaIhana juttu oli sinusta tänään lehdessä :)
VastaaPoistaInnostuin niin tuosta neulakinnas tekniikasta, että sitä pitää kokeilla joku kerta.