Hibernaatiopesäke

Se on nyt sitten tullut. Viimeinen pisara lasiin. Kamelin selän katkaiseva korsi. Mitta täyteen. Murtumispiste. Olen saanut kotona huomautuksen alituisesta käsityöläisyydestä. Minusta on kuulemma tullut sellainen, että tulen töistä kotiin, heitän takin nurkkaan ja syöksyn heti jonkun käsityön kimppuun. En kuuntele herran puhetta enkä vastaa, vaan sähisen että "ei nyt, mun pitää keksiä miten tämän kuvion saisi kääntymään". Siitä on nyt kolme vuotta, kun tapasin tämän ihanan ihmisen ensimmäistä kertaa. Herra ei ikinä koskaan moiti minua --- no, joskus saattaa jotain pientä --- mutta mökötystä ei ole nähty vielä ikinä. Hän ei myöskään koskaan anna auringon laskea riidan päälle eli keskustelimme illalla nukkumaan mennessä tästä käsityökriisistä. Tulimme siihen tulokseen, että voisinkin käsitöiden sijaan ruveta harrastamaan ainakin ajoittain käsityöttömyyttä eli käsitoimettomuutta. Ja muutenkin on alkanut tuntua siltä, että joskus voisi ajatella myös nykyaikaa. Tai kuten joku sano...

Vihdoin alkaa kauan odotettu herran viikinkitakki -projekti. Olen suunnitellut sitä hartaudella sen jälkeen, kun tein herra Oliverille häävaatteet eli viikinkimiehen koko asun sukista hattuun. Hitaasti hyvä tulee; olen lukenut Thorn Ewingin Viking Clothing -kirjaa ja selannut käsinompelijoiden raamattua Woven in to the Earth. Oppinut, että en tiedä yhtään mitään mistään. (Ja sen takia pitää jotain päivänä tehdä uudelleen herran Herjolfsnäs 63 takki tai ainakin pistellä pari huolittelujuttua sinne tänne..hmm.) Takkivilla on ostettu kesällä Saltvikista, Kuragelbloggenin kundilta. Ihanaa vaatimattoman väristä, kuten herra halusi. Vuoritan sen tummanruskealla ohuen ohuella villalla. Ja kesällä seisoin sen verran tienaamassa markkinoilla, että palkaksi ostin herralle kymmenen pronssista valettua nappia. Sen verran on eräässä ruotsalaislöydössä ja näiden nappien pitäisi perustua sikäläisiin löytöihin. Aion ommella takin kasaan Terttu-mummon kasvivärjätyillä villalangoilla ja valkaisemattomal...

"Ja sitten otat täältä takaa yhden... ja vain yhden...". Oppimisvuorossa Emma ja oslolainen pisto. Kätevä-messut ovat tältä vuodelta takana. Olimme Hollolan keskiaikaseuran kanssa pitämässä osastoa ja vedimme kahtena päivänä muotinäytöksen, jossa esiteltiin ensi kesän kuuminta muotia. Meillä on siis tapahtumavuosi ja heinäkuussa on aina pirullisen kuuma seistä pellolla kolme mekkoa päällä ja myssy ja huntu vielä lämmittämässä. Näytös meni hienosti, vaikka olin etukäteen hermoillut sitä yökausia. Meiltä jäi peräti kuusi esiintyjää näytöksestä pois, mutta jäihän sinne vielä ihan tarpeeksi. Lauantaina saimme esiteltyä vuosiluvut 1000-1500, flaamilainen renessanssi-Johanna tuli sopivasti paikkaamaan kuumeen kaatamaan Evaa ja Uffea. Johanna opetti osastolla lauantaina vaativia lautanauhatekniikoita, antoi mahtavia vinkkejä kahden pakan käyttöön ja kivrimien tekoon. Pääsin kokeilemaan jopa double-face double-turnia, katsomaan jatkuvan loimen vetämistä ja sain ideaa jopa egyptiläisi...