Uutta oppimassa

Olen niin iloinen ja onnellinen ja kaikkea.
Olen tehnyt nyt ekat sentit sitä ihanaa nauhaa, mitä Suski tuottaa metrikaupalla silmät kiinni toinen käsi sidottuna selänt taakse... minä istuin lattialla ja laskin ääneen että neljä taakse, sitten ykkönen, kakkosesta neloseen, viitosesta kuutoseen, seiskasta ysiin ja kymmenes vielä, ja tämä neljä kertaa.
Minttu opetti, reseptin löysin ihan itse nauhasivustolta. En vain osaa lukea näitä ryhmittäin käänneltyjä, mutta nyt on edes pieni haju siitä, miten niitä luetaan.
Nastaa.

Siinä onkin uutta nauhaa mennen tullen.

Minttu oppi myös uuden neulakinnaspiston Hollannin tekstiinifoorumissa, jossa olivat Suskin kanssa. Sen nimi on Oslo stich eli olisko suomeksi oslopisto... :)
Vastavuoroisesti opetin Mintulle itäsuomalaisen piston, puneltaen tehdyn ja vähän viitteitä venäläisestä.
Oslolaisesta tulee todella löysä neulos, joten en käyttäisi sitä ainakaan talvisukkiin. Voisi ehkä kokeilla ohuita kesäsukkia, ei olisi ainakaan kuumat. Mutta miten mahtavat venyä... hmm.

Alla suomalaista, päällä oslolaista. Langan paksuus on toki eri, mutta pistojen erot näkyvat selvästi. Oslolainen on todella löysää ja joka suuntaan joustavaa, suomalainen venyy oikeastaan vain pituussuunnassa.

Viikonloppuna on taas värjäilyä. Suski joutui perumaan tulon, joten nyt kokeillaan sitten Elzebethin kanssa ihan itse, miten se syysmorsinko luovuttaa väriä. Siitä sitten ensi kerralla.