Täydellinen viikonloppu. Rääweli-Pukkisaari-Karhusaari.

Mitäs me köyhät... Latvian emännällä on kyllä komea puku!

Tiistai. Takana maanantain kärvistely pahoinvointisena ja väsyneenä. Maha reistaa, on taas sitä ressiä ilmassa. Investituuran keittiöhommat alkavat painaa todella päälle, enää muutama päivä niin ollaan Elzebethin kanssa liekeissä... ei ehkä vielä kiirastulessa mutta kuumottaa takuulla!

Latasin perjantaina Rääweliin suuntautuneella hankintamatkalla otettuja työkuvia koneelle ja siinä samalla myös viikonlopun otoksia. Oi että oli taas mahtavan hauska viikonloppu!

Perjantaina olimme siis Annelin kanssa Rääwelissä. Nykyisin se tunnetaan Tallinnana.

Ostimme pitoihin autollisen olutta ja maustejuomia, ja tietysti lankaa... löysin peräti puoli kiloa painavan vyyhdin mustaa villalankaa, josta meinaan tehdä neulasukkia miehille. Neljä ensimmäiseksi ilmoittautunutta otetaan jonoon. Tai siis oma herra on jo varannut yhdet. Ihanat viralliset villaiset mustat sukat.

Olen löytänyt näköjään oman käsityöläisyyteni parhaan puolen ja se on neulakinnas. Mallu sai sukkansa, Jiri piponsa ja Pia F. tilasi jo Amerikkaan lähteväksi seuraavat sukat. Jolandalle ja Oliverille on tulossa nilkkasukkaa ja polvisukkaa.

Sievä Mallu ja uudet purppuraiset neulakinnas-polvisukat.

Mutta siis: Annelin kanssa on ihan superhypermukavaa olla reissussa. Jeps, hän sanoo ja taas mennään. Kävimme Nömmen upealla torilla, ostin sieltä investiruuran pitoihin kaikenlaista hyvää. Kävimme hienossa taimikaupassa kukkaostoksilla ja sitten viinakaupassa. Oli ihan hirveää ostaa sellainen lasti eli autollinen, mutta kun sitä on jakamassa noin sata henkeä niin kaipa sen kestää.

Lauantaina olikin sitten Pukkisaari ja muinaismarkkinat. Pidin putiikkia Jirin ja nauhakone Suvin välissä. Hauska päivä ja hyvät kaupat! Vaihdoin neulasukat Sirpan mustaan keramiikkaan. Keraamikko-Sirpa on mahtava rouva: tekee tutkimustyötä museoissa ja sitten tulee historiallista tuoppia ja kannua. Suosittelen oikein lämpimästi. Hinnatkin ovat kohdallaan. Ja minä sain nyt uuden täydellisen Aboa Vetuksen kaivausten mallin mukaan tehdyn tuopin sen Suwiöissä rikki tanssitun tilalle.

Latvialaisilta neidoilta ostin kangaspuissa kudotut säärikääreet. Ne ovat tosi hienot, nyt pääsee taas trimmaamaan omaa pohjemittaista muinaispukua.

Päivä oli mahtava, ja mikä parasta, monen vuoden odottelun jälkeen kauppakylään hyökänneestä aluksesta jäi minullekin saalista! Piispan joukot hyökkäsivät ja miehemme puolustivat urheasti kylää. Ruumiita tuli iso pino, mutta onneksi piispan laivaa puolustanut purjehtija jätettiin eloon ja annettiin minulle omaksi! Hyvä mies, pussailin sen virkeäksi!

Se edellinen sotasaalis eli latvialainen Arturs pyrki karkuun, mutta tämä ei mennyt minnekään.

Onneksi kylän puolustajat jättivät piispan laivan kipparin henkiin ja antoivat sen sitten minulle omaksi.

Ilta oli mukava, Harmaasusien tekemä sima erittäinkin maistuvaa ja kauppias kun olen, viimeinen gambesoni myytiin Juhalle vielä illan päätteeksi. Yöksi ajoimme kotiin koirien viereen.

Sunnuntaina oli vuorossa Sotkan siirto Pukkiksen matalasta rannasta Karhusaareen. Alunperin minun piti jäädä markkinoille ja ajaa sitten autolla perässä purjehtijoita hakemaan, mutta läksinkin mukaan. Ajoimme aamulla Karhusaareen ja sieltä Stefun ja Mikan kanssa Pukkikseen.

Säämiehet olivat ennakkoon povanneet keliksi kaatosadetta ja hirmumyrskyä, mutta saimmekin aurinkoa, myötätuulen ja vain viimeisen vartin aikana sen luvatun sateen.

Stefu oli selvästi innoissaan kun sai taas purjehtia Sotkalla ja oli sivustakin hauska katsoa kun miehet hoitelivat hommaa.

Tuleekos sieltä joku? Kaksi kipparia tarkkana.

Me Suskin kanssa päivystimme skuuttiköysissä ja SCA-vahvistuksemme Vilhelmi ja Robert auttoivat maston kaatelussa ja purjeen trimmauksessa. Ilona piti pulinaa ja Mika halssia. Pahuksen mukava viisituntinen purjehdus. Teimme vielä ohimarssin Kaivopuistossa eli ajoimme sitä kapeaa kahvilaväylää.

Illalla kotona kehuimme oikein ääneen, että olipa hieno viikonloppu. Ja että sillä Sotkalla on tosi mahtavaa mennä. Riku tosin uhkaa rakentaa itselleen myös havajilaisen proan, se on siis supernopea purjekanootti. Sen voisi kuulemma rakentaa olohuoneessa talven aikana ja nostaa sitten keväällä ikkunasta ulos...

Tottakai mies saa tehdä kanootin olohuoneessa jos hän haluaa!

Ps. Anna nyt edes vaikka maistaa tätä ihanaa kangasta ja näitä pronsseja...