Hiljainen aamu

On lauantaiaamu. Heräsin vähän seitsemän jälkeen, Eikka herätti. Halusi kai ruokaa. Nousin ylös, heitin pihalle taas uuden maton, jolle jompikumpi vatsataudista kärsivistä koiristamme oli tehnyt isommat tarpeensa keskellä yötä. Päästin koirat ulos, kävelin yöpaitasillani pienessä vesisateessa ja hain sanomalehden. Huutelin huomenet taloa rakentavalle naapurille. Keräsin noin 200 lehtokotiloa ja melkein oksensin ämpärin hajusta.
Keitin kahvia, ruokin ja lääkitsin koirat. Täytin ristikon. Laitoin pyykit ja astiat peseentymään.
Koirat vetäytyivät takaisin lämpimään petiin nukkuvan miehen kainaloon.
Uuvuttaa. Lama on paska juttu.
Onneksi on käsityöt.
Eilen illalla valmistui taas uusi turkisviitta, herralle, kun kerran Uffekin sai. Ja Miksulle teen tänään sellaisen, koska Uffe ja Kuuttikin saivat...
Aulin villaisen Euran-mekon teen myös, ja jos ehdin, raapaisen nopsasti itselle valkoisen pellavaisen Euran-koltun, pitää olla hieno juhannuksen kruunajaisissa. Muikkareiden uudet vitjat pitää koota ennen keskiviikkoa ja matkaa.
Aarnimetsään julistettiin kilpailu käsinompelijoille, tosin en kuullut yksityiskohtia, kun olin keittiössä Suwiöiden hovin aikaan. Ideana on, kuka saa ensimmäisenä kasaan tuhat metriä käsinompelua.
Tämän viikon saldo on jo tuollaiset 20 metriä... tänään tulee lisää.
Onneksi on käsityöt.