Aamun kamaluutta

Herään huhtikuiseen aamuun paljon ennen kellon piipitystä. Koirat ovat nälkäisiä ja istuvat jo makuuhuoneen matolla odottamassa, että lähden niiden kanssa keittiöön.
Ilona nukkuu sohvalla. Olemme menneet nukkumaan pikkutunneilla, koska leivoimme yöllä vielä Peach Up Side Down -kakkua noin 30 hengelle. Tänään on Sotkan rapsutustalkoot ja siksi vietimme yön keittiössä. Chimichurri, salsa cruda ja Long horn chili ovat enää viimeistelyjä vailla. Chimiin hieman lisää tuoretta persiljaa, salsaan ehkä lisää korianteria ja chiliin pavut juuri ennen tarjoilua.
Mutta kaikki näyttää menevän pieleen heti.
Ulkona sataa lunta. Se ei lupaa hyvää talkoille. Hitto, juuri kun keksimme Mintun kanssa miten saadaan väki liikkeelle: julkaistaan ruokalista laivan foorumilla ja tehdään se hyvin. Kas, 19 aikuista ilmoittautunut ja kakarat päälle, pöydässä 27 henkeä!
Haen sanomalehden aamutakkisillani, kuten joka aamu. Eikka ja Pinja pissivät uuden hangen keltaiseksi.
Koko pannullinen kahvia. Muumimamma-mukista tänä aamuna, on ihan mammamainen olo.
Katson ensin lehden läpi. Hyvä, omat sivut näyttävät juuri sellaisilta kuin eilen taitossakin.
Ja sitten se lauantaiaamun paras asia; oma hetkeni, jolloin koirat ovat menneet takaisin nukkumaan ihanan unisen aviomiehen kainaloon. Kissat lojuvat tuoleillaan tyytyväinä ruokailtuaan.
Kahvia. Kynä. Pyyhekumi.
Kauhistus.
MISSÄ ON RISTIKKO??????
Selaan lehteä kiihtyneenä. Lopulta Ajassa-sivun alalaidasta löytyy pieni ilmoitus.
"Ristikko julkaistaan poikkeuksellisesti vasta maanantaina"
AAAAARRRRGGGGGHHHHH