Hibernaatiopesäke

Ihanaa olla hyvällä tuulella. Viime viikolla oli töissä yksi sellainen päivä että tuli vettä silmistä... hupsista. Työkaveri siinä sitten kyselemään että mikä on. No, tätä sattuu, aina välillä kaatuu maailma. Mutta ei nyt! Lomautettu herra oli ehtinyt juosta postimiehen kiinni, juuri kun tämä oli jättämässä lootaan lappua, että "olis rouvalle kirja, mutta ei mahdu teidän laatikkoon". Meillä on lukittava postiloota, jonne kirjat eivät ikinä mahdu. Aahh.. siellä oli Peter Collingwoodin mainio Techniques of Tablet Weaving. Herra ilmineerasi heti, että nyt se nauharaamattu tuli ja selailee sitä kotona... hienoja kuvia kuulemma. Taidankin taas viettää tulevat illat kaapinjalkaan sidottuna. Toistaiseksi kudon nauhat nimittäin lattialla istuen ja sivusilmällä tiiraan telkkua. Eilinen nauha meni ihan pers--- pieleen, kun katselin King Kongin naurettavuuksia ja yritin selittää teinipojalle, miten kirjoitetaan pääsykoetta varten vastine mielipidekirjoitukseen. Liikaa kerralla. No, nyt ...

Olipa kerran aika, kun minulla oli tasan yksi väri. Musta. Mustaa mustalla. Mustat farkut, musta hame, musta paita... no hevonen sentään oli valkoinen. Käsitöiden harrastaminen on avannut ihan uuden maailman: värit. Jos saisin valita, en muuta tekisikään kuin värjäisin itse lankoja ja tekisin niistä jotain ... tällä hetkellä se jotain ovat lautanauhat. Olen ennenkin kehunut Suskin värimaailmaa - yksi parhaista. Hänellä on taito yhdistää kauniita värejä toisiaan täydentäviksi yhdistelmiksi. Värit ovat outo juttu. Vaikka miten yrittäisin luoda lautanauhaa, joka olisi kahden tai useamman värin harmoninen liitto, aina niihin päätyy vastavärejä, kuten se ennenkin ihmettelemäni punainen ja vihreä. Toissa iltana yritin taas oikein tekemällä tehdä... otin harmaata ja krappinpunaiseen taittuvaa... ja heitin sivuun. Otin sinistä ja... pah. Keltaista? Oranssia? EI! Vihreäää! Punaista!!! Toista vihreää!!! Hyvä on, vähän keltaista... tässä lähikuvaa. Hassua... vaalea vedenvihreä on muuttunut seura...

Neulakinnaskerho valloitti Teerenpelin! Lahtelaisen ravintola Teerenpelin asiakkaat hieraisivat silmiään pariin kertaan tiistai-iltana. Mikäs mammakerho se täällä meidän kantapaikassamme kutoo... ei me mitään kudottu, vaan neulakinnasteltiin. Kas kun silloin taannoin Hollolan keskiaikaseuran neulakurssilla osa porukasta toivoi jatkokurssia, niin pitihän se luvata. Jatkokurssi sai hyvän suosion ja samalla päätettiin perustaa Teerenpelin Taitavien kässäkerho. Sen seuraava kokoontuminen on Vesijärven satamassa panimoravintolan laivassa eli Teerenrannassa. Ja 5. toukokuuta kello 18 oli sovittu aika. Tietysti sitten tänään tuli Sinebrychoffilta kutsu ravintolakoulu Espaan kokkikurssille... pahus, panimon tilaisuudet ovat olleet oikein mukavia ja antoisia. Pitää nyt katsoa jos rouville sopisi toinen päivä, niin pääsisi tekemään olut-barbequeta kokkikouluun... Annelikin tuli virkistämään neulakinnasmuistoja. Hassu juttu, nimenomaan Annelilta olen saanut ne neulakinnassukat, joiden mukaan olen...

Viime viikon lauantaina vietettiin Rauhalan salissa lohikäärmetaiteilija eli Dragon designer Kallen 50-vuotissynttäreitä. Minttu ja Kartsa siis antoivat kotinsa juhlapaikaksi ja Minttu hoiteli eväspuolta. Hyvin, jälleen kerran. Oli kuulkaa savusilakat, kotijuustot ja kinkut. Me teimme tyttöporukalla Kallelle synttärilahjaksi villatunikan komein nauhoin; Suskin nauhat ja minä ompelin mekon kasaan. Pidettiin puhe ja laulettiin päälle. Kalle oli tyytyväinen lahjaansa ja oikein rintaa röyhistellen puki sen heti päälleen. Otettiin sitten virallinen potretti tuttu Sandels-tölkki kädessä, mutta se on vielä Mintun kamerassa, joten en saanut sitä tähän hätään. Tässä siis Kallen talkoo -look. Sotkaa ollaan rapsimassa. Tätä herkkua on muutes taas lauantaina tarjolla. Oli kivat ja tunnelmalliset juhlat ja erittäin opettavaiset myös. Kun kuulimme että Patrik ja Anna tulevat myös, otimme tietysti herran jouhikon mukaan. Voi että Patrik soitti sitä hienosti! Oli hauskaa kun hän opetti myös meidän her...

Nyt kun herra on julistanut ryhtyvänsä hipiksi ja muuttavansa maakuoppaan, on ehkä syytä selventää, mikä se on. Earthship on asumismuoto, joka on täysin riippumaton yhteiskunnan verkostoista... siis sähkö- ja vesijohdoista ja sen sellaisesta. Se toimii omavaraisesti ja siellä voi jopa kasvattaa omat syötävät. Herra löysi sen joitakin kuukausia sitten netistä ja pari viikkoa sitten telkkarista tuli dokumentti Garbagewarrior eli Roskasoturi. Sitä meillä nyt mantrataan. Öötsippi öötsippi öötsippi.... Kaverit ovat uhanneet tehdä kaikenlaista, jos herra oikeasti muuttaa harmaapartaiseksi hipiksi maakuoppaan. Minä .... no, kun tuli papillekin luvattua... lähden toki mukaan. Morjens, me lähdetään tästä keräämään autonrenkaita, juomatölkkejä ja limupulloja. Pidetään talkoot ja kerätään materiaalia meidän taloon... Ennen kuin soitatte meille ambulanssin hourulaan ja soitatte valkotakkiset paikalle, kurkkikaa tuolta oikean laidan sivuista sitä Earthship Valenciassa -linkkiä. Nämä talot ovat ihan...

Tunnen aika monta ihmistä, jotka luottavat ajattelun voimaan. Siis että mitä ajattelet, sitä vedät puoleesi -tyyppistä juttua. Siinä taitaa olla aika paljon perää... moni asia vaan tuntuu loksahtavan paikalleen ihann vahingossa. Tai pyytämällä eli ajattelemalla. Olen sillä samalla systeemillä saanut paljon. Pari koiraa ja miehenkin. Oikeasti, Pinja tuli kun sanoin ääneen että "tämä syli tarvitsee pienen ruskean koiran". Viikon kuluttua soitettiin ja kysyttiin, että voisinko ottaa yhden hylätyn. Se oli Pinja. Kerran sanoin, että "voisin ottaa toisen koiran. Musta uros olisi kiva". Tarkoitin toista kääpiöpinseriä, mutta ei mennyt kuin muutama päivä, niin ovella seisoi Eikka, englanninkääpiöterrieri, musta uros ja kotia vailla. Rikun saaminen kesti pidempään, mutta tulikin sellainen mittatilaustyö... No. Asiaan. Olen kotona, masu pipi. Menin koirien kanssa ulos, jos vaikka haravoisi edes jotain pientä kuivaa länttiä. Muistatteko sen tammikuun ekan päivän hiihdoissa kad...

Mitä mitä!? Ei, ei UlfR ole menossa siivoamaan, vaan hiihtää hiiden hirveä. Kas kun ihmisten itsekkyyteen harmistuneet haltijat veivät keihään niin jotain piti keksiä tilalle....Ja tietysti vain toinen suksi oli ankkuriosuudella ehjänä. Uuuh... siitä on jo pari päivää kun kotiuduimme Tornan Hiidenhirvenhiihdoista, mutta maha ei ole vieläkään laskeutunut. Painoa taisi tulla kilokaupalla lisää, sen verran tuhdit eväät olivat herrat Ilikka ja Henriikkus Pöksyläinen laatineet. Oli kuulkaa loimulohet ja paistetut muikut, kuivatut lihat, käristykset ja leipäjuustot kermassa hillujen kera... sitten vielä omaat pikkuiset juustoeväät... seitsemää eri sorttia aika jänniä juustoja ja minipaprikat juustolla täytettynä... ilmakuivattua makkaraa Miian kaupasta ja vähän namusia, niin jopa on keho taas shokkitilassa. Oikeasti, nyt on sentään jo tiistaiaamu ja pöhö on sellainen, että hyvä kun tajuissaan pysyy. On se hyvä, että tuli lyötyä Thorsteinin kanssa oikein kättä päälle uuden elämän aloittamises...

Mikä siinä on, ettei osaa pakata ajoissa? Muistan kun matkustin ensimmäisiä kertoja jonnekin kauas, niin johan laukkua pakattiin viikkoja ennen. Oli aika, jolloin keräsin kaikki mukaan otettavat siisteiksi pinoiksi, jotka sitten jotenkin rationaalisessa järjestyksessä pakattiin laukkuun. Miten sellaiseksi voisi taas tulla? Me olemme tehneet oikein periaatepäätöksiä siitä, että kun lähdetään niin pakataan ajoissa. Juupa juu. Viime kesän Visby-reissu veti ehkä pakkaamisen pohjat. Meillä oli pojan rippijuhlat ja Miksu pesueineen tuli hakemaan meitä viiden aikaan, menimme siis karavaanina kahdella autolla. Hätistettiin vieraat pois pihasta ja... alettiin pakkaamaan... Koko leiri telttoineen ja katoksineen ja viikon varusteineen. Siihen meni kaksi tuntia. Paronittareni eli hänen ylhäisyytensä Saarennon Katariina silitti huntuja ja mekkoja rytättäväksi haarasäkkehin, samalla kun paroni pistettiin pakkaamaan autoon kaikenlaista raskasta. Me herran kanssa ryntäilimme ees taas visioimassa, mit...

Uusi terva kiiltää taas Sotkan kyljissä. Enää muutama viikko vesillelaskuun. Sotka on nyt putsattu ja tervattu eli valmiina vesille. Talkookansa on ruokittu ja juotettu, ihan aamuun asti ja vielä sunnuntainakin - aamiaisen joutuivat raatajat tekemään kyllä itse, mutta tarpeet olivat valmiina jääkaapissa. Susanna entisenä puheenjohtajana muisteli, että hänen aikanaan oli kyllä aivan toisenlaisia talkoita... nauroi että hän ei päästänyt ketään veneen kimpusta syömään niin kauan kun työt olivat kesken ja sittenkin tuli vain jotain soppaa. Minttu aloitti tämän uuden aikakauden; olen ainakin syönyt jambalayaa talkoissa. Suuritöinen eväs, mutta hyvä talkoomurkina. En tiedä mistä se pyttipannuhomma lähti liikkeelle... no, nyt oli kyllä tyytyväistä talkooväkeä. Ja Burgundin pataa oli joulutalkoissa. Nyt Minttu keitteli jo hyvissä ajoin aivan tajuttoman hyvän perusliemen keväiselle mojito-tyyppiselle aperitiiville. Siinä oli oikein tiukkaa sitruunamehua, lisättiin joukkoon kuubalaista rommia, ...

Herään huhtikuiseen aamuun paljon ennen kellon piipitystä. Koirat ovat nälkäisiä ja istuvat jo makuuhuoneen matolla odottamassa, että lähden niiden kanssa keittiöön. Ilona nukkuu sohvalla. Olemme menneet nukkumaan pikkutunneilla, koska leivoimme yöllä vielä Peach Up Side Down -kakkua noin 30 hengelle. Tänään on Sotkan rapsutustalkoot ja siksi vietimme yön keittiössä. Chimichurri, salsa cruda ja Long horn chili ovat enää viimeistelyjä vailla. Chimiin hieman lisää tuoretta persiljaa, salsaan ehkä lisää korianteria ja chiliin pavut juuri ennen tarjoilua. Mutta kaikki näyttää menevän pieleen heti. Ulkona sataa lunta. Se ei lupaa hyvää talkoille. Hitto, juuri kun keksimme Mintun kanssa miten saadaan väki liikkeelle: julkaistaan ruokalista laivan foorumilla ja tehdään se hyvin. Kas, 19 aikuista ilmoittautunut ja kakarat päälle, pöydässä 27 henkeä! Haen sanomalehden aamutakkisillani, kuten joka aamu. Eikka ja Pinja pissivät uuden hangen keltaiseksi. Koko pannullinen kahvia. Muumimamma-mukista...