Hibernaatiopesäke

Menimme eilen illalla aikaisin nukkumaan ja unta odotellessa herra surffasi netissä. Vakiosivuna hänellä on mainio NOTCOT. Ikkuna siihen, mitä kaikkea maailmalla puuhataan. http://www.notcot.org/ Sieltä löysimme aivan tajuttoman hauskan kuvauksen siitä, mitä kaikkea lammasfarmareilla on aikaa harrastaa. http://www.youtube.com/watch?v=D2FX9rviEhw Ei tämä keskiaikaharrastelu olekaan sieltä oudoimmasta päästä...

Tämä on nyt se "hibernaatiopesäke" eli lepopaikka perhosille. Juu, herra tekee ihan itse.... Talviloman loppuosa veti kiireiseksi. Enää ei ollut aikaa hillua musahuoneessa tanssimassa, kun piti ehtiä moneen paikkaan. Puutarhamessuilla Hesassa oli ihan lystiä, Hyötykasviyhdistyksen osastolla juttelin toiminnanjohtajan kanssa siitä, että puutarhanhoidostakin on tullut suorite ja päätettiin tehdä asialle jotain. Ostin myös Pukin Puutarhalta pelakuita ja fuchsioita sekä omiin että Mintun tarpeisiin. Nyt meillä on taas elävät Mårbackat ja Margarethet. Ja pakollisiin kuvioihin kuului hibernaatiopesien ihailu. Olisin satsannut huikeat 35 euroa valmiiseen pesään, mutta herra nuukaili ja lupasi taas kerran tehdä itse. Siispä siihen piiiitkään "mä teen itse ja säästän " -listaan tulee taas yksi homma lisää. Huokaus. Hmmm... minun puutarhaunelmani olisi hieno kasvilava täynnä itsekasvatettua ruokaa. Messuilta ajoimme kaupungille ja menimme Annankadun ihanaan Pikku Nepaliin syö...

Nopea päivitys näin aamutuimaan: meillä on ollut hauska viikko! Olemme lomailleet yhtä aikaa ja vaikka suurin osa suunnitelluista käsityöjutuista on edelleen tekemättä, on takana antoisa viikko. Sain sentään pari pellavaista tunikaa valmiiksi, mutta - auto piti viedä äkillisen vian takia huoltoon ja siirryimme jalkaväkeen. Voi että on ollut kivaa kävellä - olen kokeillut taas astangajoogaa lääkäreiden kielloista huolimatta (olen ilman sitäkin ylitaipuva). Tein pari helppoa asanaa ja aaahhh, seisoin pitkästä aikaa päälläni. Nyt hartiat ovat ihanan kipeät - siivosimme vihdoin alakerran varaston ja toimme velipojan mahtavat musakoneet kodinhoitohuoneeseen. Nyt meillä on se kaivattu musiikkihuone / kirjasto. Herra soittaa täällä jouhikkoa ja minä joogaan vieressä. - eilen meillä oli kalsaripäivä eli hangasimme koko päivät pitkissä kalsareissa kotona. Ja pidimme kalsaripäivä täällä musabaarissamme. Lystiä. Musiikkina taisi olla soundtrack leffasta Pulp Fiction. - nyt soi muutes Honey ...

Aah, vihdoinkin talvilomalla. Nyt on viikko aikaa saada tehtyä kaikki...äääh, ei millään saa kaikkea tehtyä, liikaa asioita on tekemättömien töiden listalla. Viikonloppu oli kiva: Stefu ja Kira olivat meillä, Tilda ja Mikki mukana. Istuttiin ruokapöydän ääressä (Burgundin lihapataa) ja rupateltiin. Stefu kertoin hurjia juttuja Hangon myrskyistä viime elokuulta. Onneksi Sotkalla ei lähdetä niin koviin tuuliin missä laituritkin irtoavat. Jouhikkoa soitettiin tietysti myös. Stefu vastusteli aluksi omaa esitystään, mutta vauhtiin päästyään ei malttanut lopettaa sitten millään. Sunnuntaina aloitimme omenapuiden leikkaamisen. Todettiin, että tarvii kaivaa hankeen jäätyneet tikkaat esiin ja ottaa isompi saha. Herra Huovinen lupasi tulla ajelemaan moottorisahalla kaksi huonokuntoista puuta nurin. Niiden tilalle tulee muita hedelmäpuita. Mutta kesä tässä on jo mielessä ja leirielämä keskiaikaiseen malliin. Hollola tilaa Puolasta peräti kaksi uutta telttaa ja Miehonlinnakin ison "kaksimast...

Iso mopo on siis myytävänä, mutta aina voi fiilistellä pienemmällä, tuumasi herra ja lähti ajamaan Halavatun Pappojen rivissä pappamopolla oikein kilpaa. Pippon moottoriradalla Lahdessa oli sunnuntaina sellainen tapahtuma, jossa sedän hassuissa vaatteissaan lähes lentävillä koneillaan ajoivat kilpaa speedway-rataa. Herra epäili ensin koko jutun järkevyyttä, mutta pari kiekkaa lainakoneella ja ukko oli yhtä hymyä. Minut oli siinä vaiheessa jo nakitettu taas vaihteeksi makkarakojuun eli varikon testosteronia tihkuva ilmapiiri jäi kokematta. Kun kisa alkoi, joku kioskidaameista kysyi, että onkos se sinun mies kun ajaa viimeisenä. Ei hitto, ei ole, sen kuuluu johtaa. No, vikana se siellä huristi. Olivat näet sen verran kovasti pelänneet meidän herran menestymistä, että antoivat sellaisen nuhaisen ja yskivän pelin sille. Melko epistä! Herra ja kisakone. Siskon uusi hunajapupu eli Jakke oli niin palkintojen perään, että kun ei ehtinyt ekana maaliviivoille (siellä oli joku monimutkainen ajoka...

Tässä on vaaleaa venäläistä ja tummempaa suomalaista. Huaah. Ihanaa kun pääsee töihin lepäämään. Meillä oli se kauan odotettu neulakinnaskurssi lauantaina, Hollolan keskiaikaseuran nimissä. Laitoin perjantain lehteen pienen ennakkouutisen ja lauantaina oli yli 40 ihmistä odottamassa kurssipaikalla että no, opettakaas nyt. Suurimmalla osalla ei ollut edes neulaa, mutta onneksi Suski toi kymmenen mukanaan ja Heinin lankakaupasta haettiin lisää kaikki mitä talosta löytyi. Sitten jaettiin porukalle langat, koska kaikilla ei ollut niitäkään. Jaettiin porukka kahteen, koska ei Suski olisi millään pystynyt opettamaan koko porukkaa. Minä otin ne, jotka halusivat "vaikeaa karjalaista" ja Suski "helpommat länsisuomalaiset". Oli puhe työtavoista, mutta ilmeisesti kurssilaiset laajensivat ilmauksen koskemaan heimoja... karjalaiset ottivat isomman työtilan ja ajoivat länsisuomalaiset pienempään. Ja sitten opetettiin. Tee ensin pieni lenkki etusormen ympärille, sitten toinen väh...

Tuo otsikko viittaa aika moneen asiaan... Harrikkaporukoilla on sellaisen kemut kerran vuodessa. Ne ovat kokoontumisajot, joiden on tarkoitus olla niinkuin silloin ennen vanhaan hyvään aikaan kun Hd oli vielä harvinainen näky maantiellä. Minäkin kun aloin vuonna 1991 harrastaa ameriikanpyöriä, japskilla ajellut työkaveri aukoi päätään että "tehkää vaan niitä mäntiä vaikka vyönsoljistanne, kun eihän harrikoihin saa edes varaosia". No, japsikuski oli väärässä. Ja vaihtoi sitten myöhemmin oman ompelukoneensakin kunnon mopoon. Ai jai sentään... joskus tulee ihan ikävä niitä aikoja. Mutta sitten taas ei yhtään kaipaa. Prätkäpiireissä on nykyisin liikaa pullistelijoita, baari-bikereitä ja prätkä-ämmiä. Pullistelijat ovat niitä, joiden ego kasvaa vain sen takia, että taskussa on mopon avaimet. Ne samat hermostuvat jos niiden konepyörää sanoo mopoksi. Baari-bikerit ovat niitä parrakkaita kaljuja nahkaliivi-äijiä, jotka keskittyvät kaljanjuomiseen ajamisen sijasta. Useimmalla ei edes ...

Ihan pakko laittaa uutisia: sain viikonloppuna postia Matulsin Tomazilta. Olemme olleet ahkerassa kirjeenvaihdossa ja nyt on mankuminen tuottanut tulosta. Matuls tulee Turun keskiaikamarkkinoille. Tsekkaa kauppatavaran taso http://www.matuls.pl/index.php . Suosittelen. Minttu ja Miksu saivat kaasonkappansa juuri Matulsilta... hyvin kuulemma sujuu oluenjuonti viiden litran puolalaisesta ämpäristä mallia keskiaika. Turussa on markkinoiden aikaan muutakin mukavaa tiedossa, esimerkiksi linnalla leiri, jossa voisi päiväsellään piipahtaa elävöitymässä. Sen takia nyt pitää tehdä 1400-luvun mekko. Johanna sai uuden turkissomisteisen helvetinikkunamekkonsa perjantaina postista. On kuulemma ollut hyvä. Hieno juttu, että mekko oli mieleinen. Vähänkö jännitin...

Jossain vaiheessa sen oli pakko tulla ilmi... siis sen mitä minä teen töissä sillä välin kun muut menevät yleensä aamukahveelle... päivitän blogia. Pomo kuuli että pidän tämmöistä, kävi lukemassa ja innostui kovin. Olisi halunnut välttämättä linkittää tämän meidän lehden nettisivulle. Mietin hetken aikaan ja tein ehdotuksen: jospa alan kirjoittaa lehden nimissä toista blogia. Aiheet voivat tietysti liipata toisiaan likeltäkin, mutta työblogissa voisi kirjoitella paljon sellaista jota ei huvita laittaa kotoblogiin ja toisinpäin. Nyt sitten odotellaan, että työpaikan nettinörtit ehtivät tänne Tylypahkaan saakka ja luovat minulle oman, tyttömäisen pinkin pohjan. Meidän osastomme päätuote ovat jatkossa ne vaaleanpunaiset Tuokio-sivut lauantaisin, joten sen verran pitää vetää kotiinpäin että blogista tehdään vaaleanpunainen. Heh heh. Pitää miettiä nimeä... Hmmm.... Mutta ensin Euran mekko valmiiksi. Ja kamat kirpparilta toiselle. Ihan mahtava tapa siivota kotia! Tertulle menen hakemaan lisä...

Meidän herra aloitti uuden projektin. Osti rautalankaa, rakensi alakerran verstaaseensa veivisysteemin ja teki pötköjä. Napsi ne renkaiksi ja rupesi liittelemään toisiinsa. Olohuoneessa syntyy kovaa vauhtia rengaspaitaa. Englanniksi sellaisen nimi on chain mail, se kuulostaa lähinnä e-mailin vanhemmalta serkulta, mutta ei olekaan sitä. Kun herra oli tehnyt ensimmäisen pikkupalan, sitä jo kovin soviteltiin mahan päälle ja naurettiin, että ei enää puutu paljon. Meneillään on myös siellä pajapuolella matsisuojien rakentelua ja voi miten ihanasti rouvaa tuudittaa uneen sinne olohuoneen sohvalle, kun päällä makaa kaksi pientä koiraa ja herra naputtelee vieressä alasimella. Oikeasti, se on ihanan unettava ääni. Saan vihdoin kunnon tupen sille mielettömän upealle damastiteräiselle emännänveitselleni, jonka ostin ensimmäisenä keskiaikaesineenäni vuosia sitten Visbyn markkinoilta. Veitsi maksoi mielettömästi, mutta se oli niin kaunis, että pistin ison osan retkibudjetistani likoon ja ostin sen....

Ihan kuin Eva yrittäisi tehdä lankakerän sijaan verkkoa...meillä on sellainen yhteinen lankaprojekti, jota varten kerimme vyyhdeiltä kilon lankaa. Felix-kissa osallistui myös lankatalkoisiin. Olipa meillä vauhdikas viikonloppu: koko huusholli oli täynnä kääpiöitä, puoliörkkejä, sotakoneita ja bardikin taisi olla. Tämä ihmeellinen joukko hallitsi olohuonetta eli siellä meni sellainen roolipeli. Me Evan eli Saaran kanssa valtasimme keittiön. Tarjoilimme kääpiö-bardikansalle herkkuja ja teimme käsitöitä. Eväspuoli liikkui akselilla pekoni-muna-aamiainen / ranskanpottua ja lihapullaa / kermainen kanapasta / salaattia ja falafeleja tsatsikin kera / 1400-luvun Catalonia. Viimeinen osio oli lauantain kokeellinen keittiö: Saara oli tuonut mukanaan uusia keskiaikaisia keittokirjoja ja laadimme niistä pienen menun kokeiltavaksi. Oli ihan mielettömän hauskaa. Kokkasimme lihapataa, täytettyjä munakoisoja, linssimuhennosta ja friteerattua juustoa. Herkkua herkun päällä: mozzarellaa taikinakuores...