Ah tätä onnea! Koti on tosiaan entistä ehompi - että voi ihminen olla onnellinen! Mummolamaisen tunnelman kruunaa se valtavan ihana Art deco -tyylinen seinäkello, jonka siskoni löysi kirpparilta ja jonka Hara-ystävä kunnosti. Kellon heiluri sanoo tik tak, kellossa on valtavat punnukset ja se lyö kauniisti bling bling.
Tätä kuuntelin sunnuntaina aivan hurmaantuneena ja pihkura soikoon, käsi alkoi huutaa pientä ompelua. Kävin penkaisemassa alakerrasta sen valtavan upean punaisen villakankaan, jonka olen ostanut pois jostain palalaarista yli vuosi sitten ja hupsista, leikkasin siitä viitan.
Tein eteen kiilat, jotta sain viitasta mahdollisimman leveän. Käsin tietysti ompelin ja kaulukseen kiinnitin vielä harmaan kaniturkiksen. Pieni solki kiinni ja nyt on morsiolla uusi punainen viitta. Tarkenee sitten ajella hepan kyydissä suurena päivänä : )
Eilen leivoin lehteä varten miljoona pikkuleipää ja vadelmakekseistä tuli niin hyviä, että taidan leipaista niitä sata lisää, ne näyttäisivät hienoilta hääpöydässä.
Sitten tein makuuhuoneeseen verhot, mustaa ja kultaa Marimekolta. Silittelin Samun huoneeseen verhot ja kun ei sekään riittänyt, hain alakerran villavarastosta sen jumalaisen ihanan indigonsinisen villan, jonka tilasin Saksasta pari viikkoa sitten.
Ja hupsista, leikkasin siitä helvarin elikäs helvetinikkuna-mekon. Sivuaukot melko alas ja neljä tosi leveää kiilaa, kaksi kummallekin sivulle. Ei siis kiiloja eteen eikä taakse, vaan kaikki leveys sivulle. Tarkistin vielä Evalta ja Elinalta Neulakosta että menee oikein. Katselin monia helvareita maalauksista ja kuvista ja totesin, että hyvä tulee.
Laitan sitten vielä ihanaa valkoista Handelsgilletin villaa pääntiehen ja hiha-aukkoihin ja kirjailen somisteeksi jotain kivaa kullanvärisellä silkillä...
Tämä mekko tulee siis häihin. Se on jo "toisen päivän puku", tai sitten vaihdan mekkoa siinä vaiheessa kun irkkubändi alkaa soittaa. Jos tekee mieli mennä vaikka vähän polkkaa tempomaan, se onnistuu helvarissa helpommin kuin siinä isohihaisessa häämekossa... jossa on kuusi metriä villaa ja noin kymmenen kanin vitivalkoiset turkikset.
Mistähän saisi hopealankaa? Ostin Kätevä-messuilta koruntekijältä aitoja helmiä, sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia, kaikki siis värjäämättömiä. Tein niistä kaulakorun, mutta lukko puuttuu. Ajattelin taivutella hopealangasta.
Ihanaa olla taas kunnossa ja täysissä voimissa!
Tänään on kiire; siskolle etsittävä viittakangas, pitää tavata irkkubändin johtaja Keith ja sopia keikan yksityiskohdat ja sitten menen Marttalaan juttukeikallekin.
Tätä kuuntelin sunnuntaina aivan hurmaantuneena ja pihkura soikoon, käsi alkoi huutaa pientä ompelua. Kävin penkaisemassa alakerrasta sen valtavan upean punaisen villakankaan, jonka olen ostanut pois jostain palalaarista yli vuosi sitten ja hupsista, leikkasin siitä viitan.
Tein eteen kiilat, jotta sain viitasta mahdollisimman leveän. Käsin tietysti ompelin ja kaulukseen kiinnitin vielä harmaan kaniturkiksen. Pieni solki kiinni ja nyt on morsiolla uusi punainen viitta. Tarkenee sitten ajella hepan kyydissä suurena päivänä : )
Eilen leivoin lehteä varten miljoona pikkuleipää ja vadelmakekseistä tuli niin hyviä, että taidan leipaista niitä sata lisää, ne näyttäisivät hienoilta hääpöydässä.
Sitten tein makuuhuoneeseen verhot, mustaa ja kultaa Marimekolta. Silittelin Samun huoneeseen verhot ja kun ei sekään riittänyt, hain alakerran villavarastosta sen jumalaisen ihanan indigonsinisen villan, jonka tilasin Saksasta pari viikkoa sitten.
Ja hupsista, leikkasin siitä helvarin elikäs helvetinikkuna-mekon. Sivuaukot melko alas ja neljä tosi leveää kiilaa, kaksi kummallekin sivulle. Ei siis kiiloja eteen eikä taakse, vaan kaikki leveys sivulle. Tarkistin vielä Evalta ja Elinalta Neulakosta että menee oikein. Katselin monia helvareita maalauksista ja kuvista ja totesin, että hyvä tulee.
Laitan sitten vielä ihanaa valkoista Handelsgilletin villaa pääntiehen ja hiha-aukkoihin ja kirjailen somisteeksi jotain kivaa kullanvärisellä silkillä...
Tämä mekko tulee siis häihin. Se on jo "toisen päivän puku", tai sitten vaihdan mekkoa siinä vaiheessa kun irkkubändi alkaa soittaa. Jos tekee mieli mennä vaikka vähän polkkaa tempomaan, se onnistuu helvarissa helpommin kuin siinä isohihaisessa häämekossa... jossa on kuusi metriä villaa ja noin kymmenen kanin vitivalkoiset turkikset.
Mistähän saisi hopealankaa? Ostin Kätevä-messuilta koruntekijältä aitoja helmiä, sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia, kaikki siis värjäämättömiä. Tein niistä kaulakorun, mutta lukko puuttuu. Ajattelin taivutella hopealangasta.
Ihanaa olla taas kunnossa ja täysissä voimissa!
Tänään on kiire; siskolle etsittävä viittakangas, pitää tavata irkkubändin johtaja Keith ja sopia keikan yksityiskohdat ja sitten menen Marttalaan juttukeikallekin.
Kommentit
Lähetä kommentti