Hibernaatiopesäke

Vihdoinkin kotona! Keskiviikkona tehtiin reipas päätös; me muutetaan kotiin. Kannettiin sängyt ja petivaatteet kerrostalosta rakkaaseen rintamamiestaloomme ja alettiin sijoittaa elämäämme entisiin paikkoihin. Kun kun koti näyttää uudelta, pitää edes huonekalujen olla omilla paikoillaan. Kun muutimme evakkoon reilut kolme kuukautta sitten, heräsin yöllä ja toivoin, että kaikki olisi ollut vain pitkä paha uni. Mutta ei se ollutkaan. Painajainen jatkui ja jatkui. Ensimmäisenä yönä omassa kodissa heräsin taas ja pelkäsin hetken, että avaisin silmäni evakossa. Tadaa! Olinkin kotona! Kaamea flunssa, kurkkutulehdus, yskä, tenniskyynärpää, jännetupintulehdus ja mahavaivat katosivat kuin yhdessä yössä. Pientä köhää on vielä, ranne ei kestä ihan kaikkea, mutta stressitaso on pudonnut noin 95 pisteellä ja mieli on virkeä. Minä olen onnellinen. Työkaveritkin huomasivat uuden iloisen olemuksen. - Olen todella iloinen, että pääsitte kotiin, sanoi rouva T. Niin minäkin. Olen ollut kamala työtoveri k...

Perjantaina olin siinä lähdössä tavalliseen tapaan töihin. Minna oli tullut torstaina meille talolle talkoohommiin, kun jäi taas viikonloppuleskeksi. (joopa joo) Oli suihkussa, kun koirat alkoivat haukkua. Aivan kuin joku olisi tullut. Mutta eihän edes summeri soinut... Kylppärin ovi tempaistiin auki. Joku tyyppi sukkahousut päässä osoitteli minua asella. - 15 minuuttia aikaa valmistautua. Etyk-varustus, kaappaaja huusi. En Tule Yöksi Kotiin -varustukseen kuului hätäpäissään päälle kiskotut remonttivaatteet ja hammasharja käsilaukussa. Huppukaappareita oli kolme: ja kas, Minnakin oli vetäissyt naamalleen legginsit. - Kihiihhiiii, kikatti yksi kaappari. - Ei kannata käyttää 40 denierin sukkiksia, näistä näkyy läpi! Kodin kautta (haettiin keskiaikamekko ja avattiin kuohuviini) Tallinnaan. Perillä viisi tuntia ylellistä shoppailua tilataksilla. Ilta korkeatasoisessa italialaisessa ravintolassa oli päätyä mellakkaan, kun kehtasimme reklamoida. Palvelu oli alta arvostelun, ruoka oli fantast...

Vihdoin olemme päässeet siihen vaiheeseen, että taas kannetaan tavaraa. Talo ei ole vielä valmis, mutta keittiö on, joten eilen illalla pesimme sen Maija-anopin kanssa. (maailman paras siivooja, sai jopa surulliseen kuntoon remontin keskellä menneen jääkaapin kuin uudeksi). Voi miten mahtavaa oli hakea pihalla nököttävästä kontista jo ensimmäiset astialaatikot ja vielä makeampaa oli purkaa ne. Pelakuut ovat päässeet muutossa kärkeen, eilen tuli osa ja tänä aamuna osa, evakkoluukkuun jäi vielä pari satsia. Jahka kuisti tyhjenee rakennustarvikkeista, kukat pääsevät sinne omalle paikalleen talvilepoon. Katri-siskos soitti illalla ja kertoi hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät: hääpuvusta tulee todella hieno. Huonot: hänenkin oikeaa kättään särkee. Siis sama vaiva kuin täällä. Voi surku. Määräsin Katrille lepuutusta, kyllä ne puvut ehtivät... nielaisu. Talvi yllätti autoilijan. Jäin aamulla mäkeen kiinni auton kanssa, mutta paniikiksi veti, kun auto alkoi luisua mäkeä pitkin alas, poikittain ja...

Huaaahhh. Uuvuttaa. Väsyttää. Nukuttaa. Kättä särkee. Mutta mutta mutta.... talon kanssa alkaa olla loppukirin paikka! Seuraava vuokralainen on jo tulossa sisään evakkokämppäämme, joten alle kolme viikkoa ja olemme taas kotona! Sinne mennään, oli remontti kesken tai ei. Olemme saaneet kaksi huonetta valmiiksi, vielä vähän sähkötöitä ja siivoamista, niin toisen pojan huone on muuttokunnossa. Uusi liesi toimii! Olen jo keittänyt sillä pesuvettä - talossa ei edelleenkään tule lämmintä vettä. Kyökissä on valot, lattianraot kitattu, samoin eteinen on kitattu ja jahka eteinen on tapetoitu eli keittiöstä saatu ulos remppamiesten tavarat, hiotaan ja maalataan keittiön lattian. Kun se on kuivunut, Arska-rakentaja pääsee tekemään viimeiset hommat. Putkimies tulee vasta viimeisellä viikolla, mutta onhan meillä yksi toimiva vessa ja vettäkin tulee keskikerroksen sanitettitilaan, joten hätäkös tässä. Osa tavaroista kulkeutuu jo pikkuhiljaa kotia kohti sieltä evakosta. Me mennään hei kohta kotiin! J...

Olipa hienot messut Lahdessa viime viikonloppuna. Siis Kätevä & Tekevä. Olimme Hollolan keskiaikaseuran osastona esittelemässä toimintaa harrastuksen ympärillä. Kävijät olivat kovin kiinnostuneita ja etenkin neulakinnastekniikasta kyseltiin siinä määrin, että päätimme virittää kevättalveksi kurssin. Tofalta olemmekin tilaamassa pukuopetusta. Hollolan seuran näkyvin osa ovat joka toinen kesä järjestettävät markkinat. Niiden aiheet otetaan kylän omasta keskiaikaisest kirkosta. Muutamilla meistä on missio: saada seutukunnan väki innostumaan keskiaikailusta muutenkin kuin kolmeksi päiväksi joka toinen vuosi. Tehtävä on ajoittain raskas, mutta kukaan ei voi syyttää ainakaan yrityksen puutteesta. Todistusaineisto löytyy seuran nettisivulta http://www.keskiaika.fi/ . Kandee kurkkia kuvagalleriaa. Minttu on ahkera päivittämään sitä. Evalle ja Uffelle kiitos loikasta "vieraisiin riveihin" kahdeksi päiväksi. Omalta osaltani messut menivät yksikätisesti. Ranne on nyt lastassa se kä...