Hibernaatiopesäke

Olen tässä muutaman päivän surffaillut tajuttoman upeilla keskiaikasivustoilla. Olen kateellisena katsellut ranskalaisten, saksalaisten, puolalaisten ja englantilaisten elävöittäjien vaatteita, aseita ja ennenkaikkea leirejä. On aika kaukana tästä meikäläisten tasosta, jossa "istutaan puutarhakalusteilla humppakuution ympärillä". Visbyssä vähän hävetti, kun ei heti huomattu edes jemmata humppakuutiota piiloon, vaan lorotettiin punkkua julkisesti lasiin. Eväiden muovikääreet ärsyttävät ja se, että tupakoidaan näkyvästi keskiaikaleireissä on minulle henkilökohtainen vihan kohde. Olen sitä mieltä, että elävöittämisessä pitäisi nähdä edes sellainen vaiva, että kaadetaan viinit kannuihin tai asiallisiin pulloihin (Krambodesta saa taivaallisen ihania pulloja). Modernien vehkeiden näkymistä tietysti vähentää se, että jätetään ne kotiin. Mutta siis: voi itku miten olisi mahtava päästä joskus keskieurooppalaiseen tapahtumaan, jossa kokoontuu nillittäjä-komppanioita, siis täyttä period...

"Jopas pukkaa prenikkaa", huikkasi moni viime viikonvaihteessa minulle. Hienolta tuntui se prenikan pukkaaminen, pakko myöntää. Mitä siis tapahtui? Otimme osaa Drachenwaldin kruununturnaisiin täällä Aarnimetsässä ja kiirettä piti: perjantaina leivoin leivät lauantain pitoihin, lauantaina Knut taisteli kruunusta ja minä Sahra innoitin, sitten siirryin kuningatar Fionan ladyksi, pidin Suskin ja Idan ja Katrin kanssa kauppaa, osallistuin valtakunnan tiede- ja taidekilpailuun ja illalla olimme Knutin kanssa vielä isoissa pidoissa tarjoilemassa. Otin A & S -kisaan osaa Oliverin hääpuvulla ja se saikin hyvän vastaanoton. Muun muassa Ex-rex Sven oli kovinm kiinnostunut ja kyseli paljon, koska haluaa samanlaisen. Kiva juttu. Erityisesti ihasteltiin dokumentaationi ulkoasua, josta on kiittäminen graafikko Elinaa. Hän uhrasi vapaa-aikaansa taittamalla materiaalin tosi hienoksi, sitten suunnittelimme pumaskan ulkoasun ja Elina hoiteli materiaalit painokuntoon. Sitten dokumentaatio p...

Meillä on nyt sitten suvussa Anna Sofia. Se on hänen etunimensä. Anna ja Sofia, jatkuu Katariinalla. Pitää opetella sanomaan molemmat nimet. Anna Sofia. Ihana nimi. Viisaan naisen nimi, kuulemma. Ei tullut mekosta Anna Sofian kokoista. Tai tuli, yhdeksi päiväksi olisi mahtunut päälle, joten suunnitelma B: ostin ison nuken, purin euralaisen mekon, muutin mallia ja tein pienen essun sekä punoin nauhan. Vähän koristeluja ja koruja, joita voi sitten isompana itse käyttää. Kahden kuukauden kuluttua oleviin häihin teen neidille sitten isomman mekon.

Kylläpä on riittänyt tällä viikolla sutinaa ja sutimistakin. Olemme ryhtyneet toimiin talomme saamiseksi muuttokuntoon ja rupesimme jeesaamaan raksamiestämme Aria. Eli olemme tehneet niitä "omia hommia", me kun päätimme saman tien sitten vaihdella niitä tapetteja ja maaleja kun talo kerran on remontissa. Olemme repineet tapetteja seinistä ja hioneet pintoja. Tänään ja huomenna vedämme pohjamaalit tapetoitaville seinille, ensi viikolla tulee sitten ammattilainen jatkamaan. Tuleekin muutes aika hienoa... valittiin rohkeasti värejä ja kuvioita sinne tänne. Keittiö tuli eilen, kannettiin se palasina sisään ja tänään Ari alkaa kokoamisen. Ihanaa!!! Ostimme myös ison nauhahiomakoneen, jolla hiomme 60 neliötä lautalattiaa. Karmea homma, mutta pakko tehdä. Lattiat ovat hirveässä kunnossa, kun siellä on ravannut kengät jalassa suunnilleen pataljoonan verran väkeä aina palokunnasta lähtien. Töissä olen ollut ahkera, ja hyvä niin. Tuntuu mahtavalta, kun saa taas asioita aikaiseksi. Alka...

Kolmisen vuotta sitten olin Nastolan kansalaisopistossa opettelemassa neulakinnastekniikkaa ja kirjontaa ja tutustuin koko joukkoon mukavia käsityönharrastajia. Kuuntelin, miten he käyvät jossain piirissä joka ilta. Sitten huomattiin, että useimmilla olikin torstai vapaa. No hitto, perustetaan oma kässäpiiri. Laitettiin nimeksi Nastolan Näppärät ja ruvettiin kokoontumaan paikallisella ABC-asemalla joka kuun eka torstai. Vallattiin mammojen kanssa isoin pöytä ja tehtiin ilta käsitöitä. Joku on saattanut lukea meistä lehdistössäkin, vaikka Kodin Pellervossa, johon meistä tehtiin monen sivun juttu. Ilona siellä marristeli vähän joka kuvassa--- me mentiin keskiaikamekot päällä kun oli aikakauden työt tekeillä. Viime viikon torstaina saatiin sitten villi idea. Aletaan porukalla lisäämään käsityöharrastuksen näkyvyyttä ja aloitetaan Lahdesta Kätevä-messuilta. Pistetään sinne ompeluseurat pystyy. Eli: Lauantaina, 1. marraskuuta kello 14 jokaikinen käsityöläinen Lahteen messuhalliin ja kutimet...

Vaikka jänteet paukkuu ja herra murisee, olen uhmannut kaikkea mahdollista ja edes pikkuisen aloittanut tulevaa muinaispukua. Johanna opetti Glimsissä haarukkanyöriä ja nyt sitä tulee. Sininen nyöri tulee vaippahameen eli peploksen reunaan. Aion yliluotella sen siihen. Alusmekko tulee punaisesta villasta, joten ehkä käytän ompeluun vaaleanpunaista lankaa. Susanna tekee puvun nauhat ja essuun prossihälpäkkeitä. Ah! Töissä olen 1) yrittänyt tavoittaa miestä, joka ei ole nukkunut kunnolla 30 vuoteen 2) arvioinut käsityökirjoja, tällä kertaa lähinnä tuunauskirjoja Hesasta ostin Kai Linnilän keittokirjan, jossa on niitä Kaari Utrion romaanien ruokia. Mukavaa tekstiä. En jaksanut odottaa tuleeko kirja meille arvosteltavaksi, ostin oman. Yleensä en joudu ostelemaan, kuuluu näet työnkuvaan lukea keittokirjoja. Itse asiassa minun pitäisi lukea kolme kirjaa työn nimissä: yksi keskiajan julmuudesta, toinen oppineista naisista historiassa ja kolmas kauneuden historiasta. Puuh.

Olen tähän asti ollut tiukasti yksityisautoilun kannattaja, koska etenkin työmatkoilla on mukavaa mennä omien aikataulujen mukaan. Monesti keikalta ehtii töihin nopeammin kuin julkisilla. Vaan nytpä siirryinkin junamatkailijaksi ja se oli oiken mukavaa ja rattoisaa. Olin menossa keikalle Hesaan Pörssitaloon ja tuumin, että helpommalla pääsee junaillen. Samalla voi nimittäin tehdä käsitöitä! En sentään ottanut mitään isompaa vaateprojektia mukaan, mutta neulakinnas mahtuu pieneen tilaan. Kässäpussi käsilaukkuun ja menoksi. Tein lapasen aloitukset kasviväreillä värjätyllä langalla, Tertun kokeilupajasta. Kädet olivat hauskan väriset Hesaan ehdittyäni: nätin siniset. Olen kerran ennenkin matkustanut neulakinnastyön kanssa junalla ja se herättää kyllä paljon kiinnostusta. Tänäaamunakin selvitin sitten lappeenrantalaiselle vierustoverilleni että mikäs ihmeen tekniikka se tuo on. Mukavalla rouvalla on kotona lampaita, ja niiden villa kehrätään langoiksi omiin tarpeisiin. Sukkia ja lapasia tu...