Hibernaatiopesäke

Tämän aamun fiilis on älytön kiukutus. Olen tilannut jo heinäkuussa kirjoja Amazonista, mutta ei vain tule. GRRRRR. Olen reklamoinut myyjää moneen kertaan, tämä vaan vakuuttaa että olen lähettänyt opuksen mutta ei kuulu, ei. Tänään tilasin taas muutaman kirjan. Kirjontakirjan (400 erilaista kirjontapistoa, uutta ja perinteistä... mä en edes tiennyt että niitä on niin monta!) ja jotain muutakin. Tudor tailorin ainaskin. Pitää saada edes luettavaksi omaan hyllyyn, vaikka ei koskaan tekisi mitään 1500-luvulta. Eilen käytiin Katrilla aloittamassa häävaatteiden tekoa. Herrasta otettiin mittoja ja suunniteltiin mun yksityiskohtia. Haluaisin niiiiin kovasti lukea kirjoista asioita itse, mutta milläs luen kun ei posti tunnu kulkevan Lahteen saakka. Siis GRRRRR.

Ja mitähän tuo otsikko tarkoittaa? Sitä, että Pukkisaaren laituriin muinaismarkkinoiden jälkeen jätetty uiskomme Sotka on tiukasti pohjassa kiinni. Pukkisaaren luota on vesi karannut jonnekin ja meriveden korkeus Helsingin mittausasemalla on ollut jopa 45 senttiä normaalia alempana. Sotka nököttää pohjasavessa eikä liikahda. Meidän piti yrittää Sotkan siirtoa väljemmille vesille jo viime viikonloppuna, mutta minkäs teet kun ei ole vettä. Lauantaina on sitten uusi yritys. Nyt toivotaan matalapainetta ja nousevaa vettä. Kurkkasin äsken tilannetta netistä ja hip hei, nyt se oli jo - 25... yöksi se tosin laskee taas. Ilonaakin harmittaa.. katsokaa vaikka: "ei auta tuuppiminen, kiinni on", valovoimainen soutajaneitomme harmittelee. Mutta oli hauska viikonloppu, vaikka Sotkaa ei päästykään siirtämään. Ilona keksi, että levitoidaan. Katsokaa vaikka! Minä en osannut levitoida kuin muutaman sentin irti maanpinnasta, joten herra auttoi ja levitoimme sylitysten. Harotin vielä vähän ilm...

Juuri nyt minun ei pitäisi olla tässä. Istumassa kerrostalossa kuuntelemassa miten yläkerrassa porataan (siellä on kai ollut vesivahinko). Minun pitäisi olla Kööpenhaminassa Carlsbergin vierasmajassa aamiaisella. Mutta kun tuo kuume esti matkustamasta... hitto. No, tuli päivä vapaata. Tekiskö vähän käsitöitä. Jaa, en taidakaan tehdä, koska oikean käden ranne on kipeä. Vanha kunnon käsinompelijan vaiva: jännetupintulehdusko se siellä taas vihoittelee. Vaiva tuli Ollin koltun viime metreillä ja nyt ei ole viikkon pystynyt pitämään neulaa kädessä. Yritin pari päivää sitten, mutta ei auta. Pakettiin ja akka petiin. Aina voi suunnitella työlistaa.... Neulakko-blogissa on menossa kiva keskustelu tekemättömien töiden listoista. Omien häiden suunnittelukin on täydessä vauhdissa. Se onkin iso valonpilkahdus tässä pimeässä syksyssä. Hei, Lahdessa on Kätevä-messut marraskuun alussa. Ollaan menossa Hollolan keskiaikaseuran osastona sinne demoamaan käsinompelua ja muita käsitöitä. Jos vaikka saatai...

Alkukuva tulee kerrostalokodistamme: enkkuterrieri Eikka poseeraa etualalla, pikkupinseri Pinja tarkistelee tilannetta taustalla. Oikean kodin remontti alkoi tänä aamuna! Mutta asiaan: Olipa viikonloppu täynnä suuria tunteita! Vihdoin näet koitti se puoli vuotta odotettu päivä: Olli ja Minna paukkasivat naimisiin. Kun lauantaina saattelin kaasoa paikasta toiseen, ihailin Minnan ällistyttävää tyyneyttä. Olin enemmän hermona kuin morsian, jonka morsiuspuku saapui hääpaikalle muutama tunti ennen vihkimistä, ihanat käsintehnyt kengät noin tuntia ennen isoa tapahtumaa ja seremoniaakin suunniteltiin siinä kalkkiviivoilla. Jos joku oli vahvistavan ja rauhoittavan viskinaukun tarpeessa niin kyllä se oli kaaso... hyvä viskimaku morsiolla, oli hienot juomat varattu taskumattiin : ) No, vihdoin se Ollin puku sai ensiesityksensä. Pussihousut ja aluspaita ojennettiin sulholle edellisenä yönä, pöksyjen viimeistely, samoin kuin viidennen napin ompelu tehtiin puolenyön aikaan. Samaan aikaan kun tuvas...

Aika mahdotonta on meno ollut; mitä enemmän talon kanssa on murheita, sitä enemmän pukkaa käsityötä. Viime viikolla valmistuivat Oliverin kaikki vaatteet, tosin rus-takki vaatii viidennen napin eli ahkera Minttu teki viikonloppuna lisää lautanauhaa koristeluun. Mutta koska näyttää tulleen tavaksi, että joka tapahtumaan pitää saada jotain uutta (tää alkaa riistäytyä käsistä), sipaisin perjantaina paksun, villaisen muinaismekon Pukkisaaren markkinoita varten (höh, tietysti kokonaan käsin). Glimsissä tehtiin keraamikko-Sirpan kanssa vaihtokauppoja, huppu kulhosta-tyyppisesti siis, eli tuli tehtyä yksi punainen huppukin. Nyt on työn alla keittiön tilaaminen, sähkötyöt, rakentajakin löytyi ja putkimiehiltä ehti tulla laskukin. Ja samaan aikaan herralle hoset, itselle polvisukat ruskeaa ohutta villaa, lehmuksenvihreä häntähuppu viikonlopun häitä varten (tinanapeilla, pakko säästää jossain aikaa eli nyt en ala nykertää nappeja). Huntu pitää ehtiä tekemään, samoin irtoletitys... voi kun ehtis ...

Että osaa käsitöiden tekeminen hyvässä seurassa olla mukavaa, kivaa, ihanaa ja rentouttavaa. Eli ihan mielettömän paljon kiitoksia kaikille Glimsin tapahtuman kanssakävijöille. Konsta ja Espoon museon väki olivat järjestäneet hienon tapahtuman. Mukavaa oli sekin, että kun kyseessä oli nimenomaan käsityöläistapahtuma, paikalle tulleet yleisön edustajat olivat oikeasti kiinnostuneita siitä mitä näkivät ja kokivat. Vapaakomppanialle pitää antaa erikoismaininta kunniamerkein. Hienosti pukeutuneita huoveja ynnä muuta sotaväkeä ja komeita harjoituksia. Ihan siinä sydän sykkelehti. Johannan kanssa sain viettää rattoisaa sunnuntaina Jaellen upean teltan suojissa... oli huomattavasti helpompi sovitella rus-takin koristenauhoja ja nappeja oikeille paikoilleen, kun sai asetella työtä pöydänkulmalle. Lauantaina tein töitä omassa katoksessa maassa taljalla istuen ja voi miten alkaa ikä painaa : ) Sunnuntaina oli hauskaa kun vanhempi rouva, siis ainakin viiskymppinen, tuli luokseni ja otti SKA-esitt...