Mintun luvalla tahdomme

Juhannus on hienoa aikaa ja tästä lähtien CSI - jep, just se amerikkalainen tv-sarja - saa ainutlaatuisen paikan sydämessäni. Kävi näet niin, että juhannusiltana makoilimme herran kanssa kahden kesken kotisohvalla ja katsoimme telkkua. Olin totaalisen keskittynyt Gil Grissomiin, kun herra yhtäkkiä kysäisin että "neiti, tulisitteko vaimokseni". Hä? Sanos uudestaan. "Neiti, tulisitteko vaimokseni".
Ei tarvinut montaa hetkeä miettiä....

Ensimmäinen toimenpide oli laittaa Mintulle (rouva kuvassa) viesti Norjaan viikinkimarkkinoille. Että "rakas ystävä. Lupasit aikoinaan luovuttaa morsiamen. Teetkö sen nyt?".
Voi olla että pari telttaa jyrähti siellä Norjassa, sen verran innoissaan Minttu lupaili - jahka oli ensin palannut purjehdukselta, olivat näet päässeet sikäläisten viikinkien matkaan.
Mintulta kysyttiin lupa siksi, että kun minulla meni oikein huonosti, herra Knut ja Minttu olivat keskustelleet ja luvanneet, että pitävät aina huolta minusta.

Hyvin ovat lupauksensa pitäneet ja siitä kiitos.
Häitä juhlitaan sitten talvella, kun toivottavasti on hanki maassa ja perhoset talvilevolla.

Niitä perhosia ei ole vielä pihassa näkynyt, sillä kukkaniitty on vasta pienellä alulla. Pienenpieniä alkuja nousee hyvää vauhtia. Tosin Eikka ja Pinja -koirat tallovat niitä alituiseen. Mrrrr.
Mutta talonväki hoitaa hibernointia perhosten edestä ainakin siihen asti, kun siivekkät löytävät pihaan.

Nyt on sitten edessä puolen vuoden käsityörupeama.
Siihen kuuluu Oliverin hääpuku (viimeisen päälle komeet viikinkireleet)
Oliverin ja Jolandan häihin oma mekko ja herran edustusasu
Oma hääpuku
Sulhon vaatetus
ja pari muuta työtä, jotka olen luvannut tehdä
sekä ne 50 pellavapussukkaa, jotka heikkona hetkenä lupasin Hollolan keskiaikamarkkinoille.

Tänään pitäisi saada valmiiksi sinipunainen mi-parti Turkua varten....
Ja neulasukkia on tilauksessa useammat.
Mahtavaa!