Hibernaatiopesäke

Tässä me olemme - kaikki ompelijat ja ruotsalaiset innoittajamme Amica ja Maria oikeassa reunassa. Sekä tietenkin tapahtuman ehdoton tähti, Maskun intarsian uusi kopio. Viime lauantaina tuli täyteen noin vuoden ajan kestänyt projekti. Here we all are - the sewing team and also the swedish inspirators Amica and Maria. Viime viikon lauantaina juhlimme Kansallismuseossa historiallista tapahtumaa, kun Maskun intarsian uusi kopio paljastettiin. Ensimmäistä kertaa museo avasi oven harrastajille tällä tavalla: saimme tutkia alkuperäistä intarsiaa ja tehdä siitä mahdollisimman tarkan kopion. Mutta kerronpa teille, mitä tapahtui sitä ennen. Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun Maria Neijman chattasi minun ja Elinan kanssa. Ruotsissa oli juuri valmistumassa kaksi komeaa intarsiatyötä. "Teillä on siellä Suomessa Maskun alttarivaate. Etsikää se ja tehkää se", yllytti Maria. "Okei, me sanoimme." Last week we celebrated a historical event in National Museum in Helsinki...

Here we are! Huomaat varmaan, että takana on kolme kuukautta aivan mieletöntä menoa. Töissä on ollut aika raskas syksy, oma mieli on ollut vähän maissa ja sitten ei olekaan ollut enää voimia kirjoittaa tänne. Mutta... olen tehnyt älyttämästi asioita! Tässä aluksi seminaarikuulumiset. As you can see, the end of the year was extremely busy. Daily work has been very demanding, and I have felt somehow tired, so there was no more energy for blogging. But I have made a lot of things! Let me start from the symposium. * * * Koko syksyn valmistelin suurta rautakauden tekstiiliseminaaria, jonka pidimme Liedossa syyskuun lopulla. Sitä varten tein muun muassa uusia vaatteita - pari essuakin. Seminaari oli enemmän kuin osasimme odottaa. Kansainvälisiä luentoja meitä innostavasta aiheesta, työpajoja, ihmisiä, keskusteluja ja uutta innostusta ei vain Suomen, vaan koko Itämeren rantojen tekstiilikulttuuriin. Oli kivaa tehdä tämä. The whole autumn I prepared the textile symposium,...