Hibernaatiopesäke

No nyt on sitten hellemekko. Now I have a summer dress. Kai se on jonkin sortin sairaus... tapahtuman lähestyessä alan miettimään, mitä vaatteita pakataan mukaan. Seuraavaksi sitten jo leikataankin kangasta. Enkä muuten ole ainoa, jota tämä mekkovirus vaivaa. Ettäs tiedätten. No, tällä kertaa olemme menossa Saltvikin viikinkimarkkinoille Ahvenanmaalle. Haluan laittaa olkainmekon. Viime kesänä Sotkan viikinkielämöintiä varten tehty sininen ja vihreä yhdistelmä on liian kuuma: kaksi villaa, joista toinen todella paksua. Toimi hyvin talvella Rosalassa, mutta ei näillä keleillä. Joten... kiitos Emelle sovituksesta! Medeltidsmoden villaa, kankaanmenekki metrin, lähtötilanteessa lähes neljä suoraa kappaletta, joista kaksi leveää ja kaksi kapeaa. Neulasin, harsin, sommittelimme ja Eme neulasi muotoon annettujen ohjeiden mukaan. Siis: - Ota tästä enemmän ja joka saumasta tasaisesti, sanoin minä ja huiskasin käsilläni samaan aikaan kun olkaimeton mekko valui alaspäin. - Kyllä, mutta nyt ne käde...

Sinne hujahti Nuijasota ja kymmenen päivän telttaleiri. Me tosin kävimme pari päivää nykyajassa tekemässä kirjan eteen hommia. Mutta leiri oli koko ajan pystyssä Kavalahdessa ja sään puolesta tuli koeteltua, mitkä teltat toimivat kovassa käytössä, mitkä eivät. Satoi näet ajoittain saavista kaatamalla ja tuuli niin että kankaat pullistelivat. Olohuoneen sisustusta Nuijasodan asunnolta. Part of our living room interior in Cudgel war. Minun Nuijasotani ei tällä kertaa mennyt telttaongelmien pohtimisessa, vaan väripadoilla: ensin teimme alkuviikosta Kaukameelin vetämässä työpajassa indigolla sinistä ja sitten loppuviikolla istuin ensin Annikan ja sitten Menjan kanssa värjäämässä. Annika oli saanut lahjaksi väriaineita ja pistimme ne porisemaan: safforia, krappia ja ötökkää nimeltä lac eli väri tunnetaan paremmin sellakkana. Liotin vielä vähän kokenilliakin. Safflorilla tuli upea keltainen, sellakka oli pettymys, koska luvatun tumman purppuran sijaan tuli vaaleanpunaista ja krapilla teimme ...

Ruotsin tädin kintaat. Old mittens from Sweden. Kaiken muun kiireen ohella olen tänä kesänä tehnyt ruokakirjaa. Kyseessä on Itä-hämäläisestä ruokaperinteestä kertova historiateos, johon teen ruokakuvauksia ja haastatteluja ja katson reseptiikan kuntoon. Sysmä on hauska paikka: 4000 asukasta, noin 20 000 kesäasukasta ja tietysti sillä on valtavan upea rautakautinen historia. Eilen olimme Päijänteellä kuvaamassa ja paluumatkalla kävimme museon lähellä arkeologisilla kaivauksilla, jossa kartoitettiin suuria maavalleja aivan rautakautisen suurkylän liepeillä. Katselin kuvia aiemmista löydöistä ja olin ihastuksesta villinä. Ehkä jo ensi viikolla alueelta löytyy uusi tasavartinen solki? Nyt on löydetty muun muassa rautaisia nauloja, piikiveä ja 1700-luvun kolikko. Piikiveä kaivauksilta. Tarvitaan tulen tekoon. Flint stones. Needed for making fire. Among all other things I have been making a book. It is about traditional foods in Itä-Häme, an area in Finland and my job is to arrange photosh...

Meillä oli vieraana jopa japanilainen kuvausryhmä. Juontaja puettiin vaatteisimme ja niissä hän kiersi markkinoita tuntikausia. We had a lot of guests, like a japanese tv-channel´s team. The hostess we dressed in our clothes and there she went, in market for many hours. Ai miten meni räätälikojussamme Iloisessa Joutsenessa Turun markkinoilla? Näin hyvin! Laulu Iloisesta Joutsenesta / sanat Essi Saukko Sävel: l'entrada de temps clar 1100-luvulta, mutta sen tunnetaan meillä paremmin maailman parhaan laulu- ja soitinyhtyeen eli Räikän esittämänä nimellä Kukania. Tällaisen laulun Essi kävi laulamassa meille, kun sunnuntaina pidimme sadetta ukkosmyrskyn aikana. Essi on ihana, aivan kuten laulukin: Kerron teille kojusta, heijaa markkinoiden parhaasta, heijaa Ei täällä mitään vaille jää, heijaa on uskomaton paikka tää puolalaisetkin päihittää! Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea! Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa. Tääl hattu päähäs painetaan, heijaa ja hunt...