Hibernaatiopesäke

Nyt onkin aika jännä tilanne. Olemme kavereiden kanssa olleet ahkerina käsityörintamalla, mutta koska viimeaikaiset työt tähtäävät tulevaan Aarnimetsän akatemiaan, ei voi kertoa, mitä olemme tehneet. Aiheet ovat marraskuun loppuun saakka salaisia. Siellä lukijoiden joukossa on yksi, joka EI saa tietää, mitä on puuhattu. Toki hän tietää, että jotain on meneillä. Mutta: siitä lähtien kun kuulimme, että Aarnimetsään on tulossa tieteiden ja taideiden suurin huomionosoitus, olen ollut kuin tulisilla hiilillä. Minulla ja palkittavallla Elinalla kun on tapana vaihtaa käsityökuulumisia kello 22 aikaan illalla. Nyt en olekaan voinut hehkuttaa, mitä juuri tein... paitsi sitä, että uusi Sininen mekko valmistuu pikkuhiljaa. Olen lähettänyt lähennä kuvia napeista, joita tulee puolen metrin matkalle. Olen myös onnellinen siitä, että _______ pyysi minua mukaan ryhmään, joka valmistelee _______. Suunnitelmissa on muun muassa __________. Olemme myös __, ___, ____ja ____ kanssa _______neet ___________ta...

Tein sukat. Neulalla, tietenkin. Polvipituiset. Asiakkaan omista langoista, eli Elzebethin värjäämää suomenlampaan villaa. Lankaa meni 300 g ja aikaa noin 35 tuntia. Pisto on tuttu suomalainen 2+2 ja pyörii peukalolla. Olisko tässä kuudes tekemäni polvisukkapari... jotain sellaista. Nilkkasukat tuntuvat aina polvisukkien jälkeen lastenleikiltä, ja kintaita vetelee ihan välipaloiksi. Ja pipoja. 35 tuntia myöhemmin. 35 hours later. On aina mukava kuulla, että tilaustyö on ollut mieleinen. Taannoin kuvissa näkyneet kolmet sukat ovat kaikki istuneet kuin hanska ja se on erittäin hienoa, koska pinossa oli sentään kahdet kuninkaalliset sukat. Drachenwaldin hallitsijat saivat kasvivärjätyt keltaiset sukat luonnonmustin ja krapinpunaisin somistein. Ruskeat sukat taas menivät Tärkeälle ihmiselle kotimaahan. Ystävän rakastetulle siis. Ja pinkit kintaatkin olivat mieleiset. Hyvä. Nyt jännitän enää polvisukkien sopivuutta. Niiden pitäisi olla sopivat, olihan minulla mainio kaava, asiakkaan oma ka...