Hibernaatiopesäke

Olen tehnyt hartaasti uutta kanervanväristä mekkoani. Sen ensivaiheet elettiin helmikuussa Hollolan käsityökurssilla, sitten se juuttui tekemättömään vaiheeseen, mutta on nyt edistynyt hitaan varmasti. Olen pyrkinyt tekemään sitä vaikka tunnin tai pari joka ilta ja hoplaa, se onkin enää viimeisiä silauksia vailla. Hankalaksi projektin on tehnyt se, että mekko tehtiin ilman mitään kaavaa eli päälle sovitellen. Olen tehnyt sitä kutakuinkin yksin eli esimerkiksi hihat rimpuilin omin voimin kasaan ja paikoilleen. Seuraava tuska tuli, kun näytti siltä, että se ei mahdukaan edestä kiinni. Onneksi on olemassa Neulakko ja Elina... iltamyöhälläkin olen saanut kannustavia viestejä ja sovitusvinkkejä. Ja onneksi meillä on oma pieni kässäkerhomme; Ilona laittoi helmaan merkit ja on se herrakin joutunut sovittamaan sivukiiloja. Nyt tarvittaisiin vielä uutta alusmekkoa varten sovitusapua... ja aika kiireesti... kukahan ehtisiä hätiin? Tämän viikon hieno hetki oli limityskuosisen, kahdeksalla lauda...

Uusi muinaispuvun essu. Kankaan ja langan värjäsin viime kesänä omenapuun kuorella. Nyt yläkulma sai pronssispiraalikoristeet. Pronssikurssi on nyt takana. Olipa hieno viikonloppu, siitä kiitos Ilonalle, Patrikille ja Annalle, Susannalle, Suville ja Maikille. Ilona kuskasi, Patrik ja Anna majoittivat ja ruokkivat, Susanna opetti, Suvi päästi peuhaamaan lautanauhakirjaansa ja Maikki avasi viidessä minuutissa sellaisen rautakausi-pyörteen, ettei uskalla edes ajatella, mihin se johtaakaan. Ensimmäinen oivallus; se pronssispiraali-appikaatioiden tekeminen on vaikeaa, etenkin jos ei näe mitä tekee. Jatkossa herra saa hoitaa avaamisen, minä voin sitten ommella kokoon. Toinen oivallus: siitä oranssista käsinkudotusta kankaasta EI tulekaan viittaa, vaan vaippahame, josta myös nimitystä peplos käytetään. Maikki, joka opettaa rautakautista kudontaa, näytti miten kankaan katkenneet langat huolitellaan ja piirsi mallin lautanauhasta, jonka voisin kutoa kankaan reunaan. Minun hommani on tehdä kumpa...

Vielä kun muutaman päivän jaksaa odottaa... perjantaina lähdemme Ilonan kanssa Espooseen Susannan vetämälle pronssispiraalikurssille! Aivan mahtavaa! Kurssi kestää koko viikonlopun ja sen aikana on tarkoitus opetella spiraalikoristeiden tekemistä. Voisi sanoa että taas, sillä olenhan jo toki tehnyt niitä spiraaleja ja koristellut niillä yhtä sun toista. Viimeisin koriste on kiinnitetty siihen herran taisteluvaatteeseen, siellä on kauluksessa pieni hannunvaakuna onnea tuomassa. Se ei näy taisteluvarustuksessa, koska sen päälle tulee kaulasuoja, mutta onpahan siellä kuitenkin. Lisäoppi ei koskaan ole pahitteeksi ja noiden ristikoiden tekijänä olen ihan noviisien noviisi. Näitä tulee nyt! Samankaltaisia hälpättimiä on jo siinä parhaassa essussani, mutta nyt tavoitteena onkin jotain aivan muuta... jotain isompaa ja hienompaa. Sain nimittäin ostaa yhdeltä Näppärien rouvalta eli Marja-Liisalta hänen kutomansa Mikkelin muinaispuvun kankaan. Kankaassa on pari virhettä, sen takia tämä taitava m...

Onpa takana vilkas, raskas ja tapahtumatäyteinen talviloma! Ja tietysti se sisälsi runsaasti käsitöitäkin... tällä kertaa tosin isompaa sorttia. Loman alkajaisiksi herra tilasi sotahaarniskaansa jotain, joka innoittaisi häntä kiivaasti taistelemaan minun puolestani kruununturnajaisissa. Ne käytiin siis Sauvossa viime viikonvaihteessa. "Tee vaikka matsitunikaan koristenauhaa... tai vaikka joku vyö". Minä tein... olen pitkään jo halunnut kokeilla tupla-tuplapukkia eli oinaan sarvea mennen tullen. 32 lautaa, loimen luomiseen meni kaksi tuntia ja kutomiseen reilut kuusi. Ja sitten vielä näpräsin nauhanpäät punoksiksi ja koristelin pronssispiraaleilla. Nauha eteni alkukantaisella tekniikallani (toinen pää kiinni minussa, toinen kukkalaudassa) vain 40 senttiä tunnissa. Ja käännös oli pakko tehdä suunnilleen puolen metrin välein. Mutta tuli hieno! Ja tämä oli viimeaikaisista tilaustöistäni ehdottomasti se tärkein, koska se tuli omalle rakkaalleni, joka kantoi sitä taistelukentällä m...

Tilaustyö: sukkanauha Menjan väreissä. Kokenilli, sinipuu, morsinko. Viime viikonvaihteessa tapahtui jotain erittäin mieluista. Sain oppia taas uutta. Viljalempi eli Viljis oli mukana Pyhän Homobonuksen pidoissa ja istuimme muutaman hetken vieretysten keskustelemassa käsityöistä, eli neulakinnastekniikoista ja lautanauhoista. Viljis on mestari kummassakin ja oikein imin itseeni hänen sanojaan. Ja sitten... Viljis opetti kahden neulan tekniikkaa, paitsi että pistettiin paremmaksi ja tehtiin pyöreää aloitusta kolmella värillä. Voi riemu! Nyt minä tiedän miten tämä aloitus tehdään. Puhun kahden neulan tekniikasta, koska usein tätä saumatonta raidallista tehdään kahdella värillä ja kummassakin värissä on oma neulansa. Jep, laiska tekijä ei malta ottaa neulaa yhdestä langasta ja vaihtaa sitä työn edetessä toiseen eli joka värissä on siis oma neulansa. Jahka kiireet hellittävät, teen kaksiväriset kintaat täällä uudella systeemillä. Nyt ei ehdi, on saatava valmiiksi monta tilaustyötä, jotka...