Hibernaatiopesäke

Meillä oli rekvisiitatkin mukana. Yllättävän moni ainakin kokeili syömistä puulusikalla! Nykyisinhän arvostetaan sitä, että työntekijä pystyy tekemään monenlaista hommaa. Minun perustyötäni on painettu sana, mutta olen tehnyt myös nettilehteä ja radiouutisia. Lehden puolella olen paiskinut töitä vähän joka saralla, kiitos paikallislehtitaustani ja aluetoimittajapestin. Eilen ylitin osastorajojen lisäksi jo yksiköiden välisiä aitoja, olivat näet päiväksi siirtäneet minut toimituksesta konsernin ravintolaan hommiin. Värväsin myös Elzebethin avukseni. Keittiömestari Markku halusi tarjota "kanta-asiakkaan bonuksena" elämyksen ja sitä varten tarvittiin sitten pari rautakautista emäntää ja lounastaukoon sopiva määrä Pohjolan pitoruokaa. Käytin runkona lokakuussa toteutettua paronillisen investituuran tarjoilua. Investin pidot kestivät neljä tuntia... ei mahdu moderniin lounastaukoon. Firman keittiömestari valmisteli kaiken hyvin; leipoi annettujen ohjeiden mukaan leivät, paistoi ...

Urheilija ei kuulemma tervettä päivää näe, mutta eivät käsityöläiset jää loukkaantumistilastoissa yhtään huonommaksi. Olen lyhyen, mutta sitäkin kiivaamman kässäurani aikana kokeillut jo monenlaista: kipeä selkä, tihrustavat silmät, jännetuppitulehdus ja tenniskyynärpää yhtä aikaa eli käsi lastassa kaksi kuukauta... haavoja, pistoja, turpoava peukalonivel. Käsinompelijan syndroomaksi voitaneen ristiä se vaiva, kun silmäneulan kärki kaivaa etusormeen kuopan. Siinä vetäisin enkat kun ompelin kirjontaneulalla turkista sormin, kun tein Oliverin häävaatteita... siinä tulipalokiireessä katosi leikkaava turkisneula, onneksi sain myöhemmin Annelilta uuden. Ensin valmistui Pipa. Tämä lähtee nääs Tampereelle. Neulakinnashommista saan yleensä kipeitä niveliä, mutta viime viikonloppu teki ihan uuden vamman. Tein näet parissa illassa pipon, sukat, kintaat ja ... sitten loppuikin, koska ilmeisesti kinnaslanka poltti rakon peukaloon. Sitten sipaisin menemään sukat. Miesten kokoa. Ihan totta; siinä ...

Talviomena. Pakkasta ja lunta kestävä, toistaiseksi tuntematon lajike. Löydetty Hollolan pitäjän Lahden kylän Joutsenjärven raitilta. Itse asiassa niitä on enemmänkin... yhteensä kymmenessä puussa. Tällä kertaa siis tarjolla kuvallista antia, teemoina talvipuutarha ja maan mahtavimmat, upeimmat ja minulle tärkeimmät urheilukilpailut: Pukkisaaren hiidenhirvenhiihdot! Tiesittekö muuten, että 1800-luvun lopulla hikiurheilu oli lähinnä rahvaan hommia ja herrasväki sporttasi esimerkiksi erällä dominoa. Itse asiassa "urheilua" ehdotettiin kuvattavan sanalla "kiisto". Hmmm... ei hassumpi nimi. Viikinkiajan laiva ry:n kisajoukkue paitsi vuoden tulokas Maija puuttuu. Tuo ketturouva olen siis minä, ampumapaikan vastaava ja huoltopäällikkö. (tittelit ovat tärkeitä) Niin, olivat siellä Kuutti, Miksu ja Ilppiskin. Hiihtämässä. Neljänneksi hiihtivät, kymmenen joukkuetta oli lähtöviivalla. Hieno suoritus kertakaikkiaan! Ja näin kovaa tultiin maaliin: Kuutti-kippari ja myös ankkur...

Huomasin tuossa uudenvuoden tienoilla, että olen pullistunut kolmessa vuodessa aika monta kiloa. Huomasin, että en ole harrastanut liikuntaa, vaan pelkkiä käsitöitä ja hyviä pitoja. Sille piti siis tehdä jotain. Entisenä urheiluhulluna - uskokaa pois, oli aika jolloin kaikenlainen treenaaminen täytti elämäni - aloittaminen oli helppoa. Suurin kynnys oli sohvalta nouseminen. Ensin pikkuisen hiihtoa. Uuuh ja puuh. Kävellen töihin, koska en pidä talvipyöräilystä. Sitten tuli kuvioon ruokapäiväkirja: aivan ehdoton juttu, jos aikoo olla selvillä siitä, mitä suuhunsa tunkee. Ja nyt jihuu, työpaikan kuntosali on avattu remontin jäljiltä. Käymme siellä parin työkaverin kanssa aamulla nostelemassa painoja ja nyt sinne saatiin jo juoksumattokin. Tein myös itselleni käsityö-aikataulun: ei kässää ennen kello kuutta illalla ja kun seinäkellomme kumahtelee kymmenen lyönnin, työ lopetetaan. Nyt kello herättää ennen seitsemää, ruokin elukat, juon kahvia ja luen lehdet, kävelen töihin, sitten pieni pun...