Hibernaatiopesäke

Tässä on alus, jolla lähdemme viikonlopuksi purjehtimaan. Pesäkkeen herra sattuu olemaan sen kippari. Kyseessä on siis muinaissuomalainen laiva, viikinkiajalta yhtä kaikki, ja nimi on Sotka. On niin hieno alus että piti laittaa kuva tännekin.

Tätä päivää on jo ehtitty odottaa. Multakuorma tulee. Ostimme talomme heinäkuussa 2007 ja aluksi ihastelimme sen valtavaa nurmikenttää ja kahtatoista omenapuuta. Sitten alko syyhyttää. Ensimmäiseksi kaadettiin jo huonokuntoinen, vanha omenapuu. Sen tilalle kaivettiin kuoppa grilliämme eli nuotiota varten. Tupaantuliaiset pidettiin elokuun pehmeänä iltana tulien loimotuksessa. Omenapuissa roikkui värikkäitä kynttilälyhtyjä, lisäksi oli tulia ja tietysti nuotio. Se paloi aamukuuteen asti. Ruoka tarjottiin keskiaikahenkeen paviljongissa... ah, että oli ihanaa! Talvella kaadettiin kaksi lahoavaa koivua ja kun kevät tuli, puutarhavimma iski. Sen seurauksena meillä on kaivettu ja kannettu, suunniteltu ja kaavailtu. Nyt lopulta multakuorma tulee ja pääsemme tekemään zen-henkistä havutarhaamme, täyttämään taimilavan ja perustamaan kukkaniittymme. Ihanaa! Vanhat pelargonit voivat hyvin, fuchsioiden taimia olisi pitänyt kehdata kevään aikana nipistellä rohkeammin ja kissa söi mustan kirsikkatoma...

Hibernaatiopesäkkeessä pesäänsä pitää uusioperhe. Neiti ja herra, kaksi poikaa, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. (tämä on samalla eräänlainen testi, näkyyköhän tämä miten ja missä?). Kuva. Rompetori Orimattila 2008