Terapian tarpeessa. Therapy, yes please.

lokakuuta 03, 2011

Väriterapiaa. My kind of therapy.

Lammasprojekti etenee! Kävimme Rikun kanssa Markon luona katsomassa ahvenanmaanlampaita, joista tulee meidän jaalalaistemme kavereita... sitten joskus. Kivoja yksilöitä kaikki: meitä kiskottiin housunpuntista ja kengännauhat ne vekkulit avasivat moneen kertaan.
Sain Markolta mukaan leipäpussillisen sekaväristä villaa, seassa vähän tummaa ja toisaalta hyvinkin valkoista. Halusin näet kokeilla taas ihan uutta juttua eli villan värjäämistä ennen kehräämistä.

Viikonlopun suunnitelmissa oli viikinkiaikaisen laivamme Sotkan kunnostamista talvea varten, mutta meidän aikamme kuluikin sairaalassa. Rikulta katkesi noston tohinassa akillesjänne ja sitä sitten ihmeteltiin ensin ensiavussa ja sitten odotimme pääsyä leikkaussaliin vain 25 tuntia... Riku oli osastolla ja minä terapoin itseäni kotona värjäämällä lankaa ja niitä villoja.

Villaprojekti oli mielenkiintoinen, koska en ole tehnyt ikinä mitään sellaista. Toteutin taustatutkimuksen kyselymenetelmällä.
Kysymykseen "Mites peset villat", sain erilaisia vastauksia niin kehruukurssilta (Elina-kurssilainen/Maikki-opettaja), kehräävältä lampurilta (Marko), ilmeisesti lähes kaiken osaavalta monitaiturilta (Jenni) ja sitten kudonnan opettajalta (Hannele).
- Mä en pese.
- Pesen vasta lankana, marseillesaippualla
- Tee villatapuleita ja pese ne varoen esimerkiksi metallikorissa
- Laita villa puoleksi tunniksi lämpimään veteen
Näistä kokosin sitten ihan oman versioni. Laitoin villan sellaisenaan eli suoraan lampaasta kerittynä vatiin, päälle lämmintä vettä ja vähän saippuaa ja varovasti painelin isoimmat liat pois. Tein tämän itse asiassa pari kertaa.

Samaan aikaan toisaalla: aamulla oli ollut pakkasta ja pelkäsin sen tuhonneen koko yritykseni. Sillä välin kun villat likosivat, keräsin sieltä täältä pihalta ensimmäisen kesän ruusukkeista jäisiä lehtiä ja napsaisin mukaan reilut kouralliset jotain, joka voi olla joko ensimmäisen vuoden jättiläiskasvuinen ruusuke tai toisen vuoden kukkimaton.

Ja tein liemen tutulla kaavalla, mutta jokin oli toisin. Olen saanut alkuperäiset siemeneni Hannele Köngäkseltä, joka on opettanut tämän maan muinaistekniikoiden artesaanit kutomaan pystykangaspuilla. Kysyin siis häneltäkin vinkkejä villan värjäämiseen, koskapa olin kuullut Maikilta, että Hannele oli värjännyt hänelle lankaa. Ja kesällä olin nähnyt Susannalla sinistä villaa joten..
Hannele antoi vähän vastauksia villan pesuun, mutta paljon tietoa morsingosta. Ja nyt toden totta, sain tummempaa sinistä kuin kesän kahdella aikaisemmalla värjäyksellä!
Mikä oli erilaista? Poimin taas ämpärillisen eli reilun kilon lehtiä. Silppusin. Kiehuvaa vettä päälle. Uutto aikaisempaa lyhyempi eli ei 45 vaan 30 minuuttia.
Ja sitten siivilöinti, kidesoodalla pH 10 ja vispaamisen sijaan kaatelin lientä ämpäristä toiseen. Se nostatti sellaisen vaahdon, että moni barista olisi kateellinen.

Kun vaahto (joka todellakaan ei lakannut tulemasta) oli enää vihreää, ei sinistä siis, lisäsin natriumditioniitit. Mutta en lehtien painon vaan kattilassa olevan nesteen määrän mukaan. Siis 2 rkl per 3 litraa nestettä. Tässä tapauksessa kuusi... no seit... ehkä jopa kahdeksan ruokalusikallista (vähän humpsahti kun kaadoin) yhdeksään litraan vettä.
Odotin 45 minuuttia, että valkaisuaine ajaa hapet pois liemestä ja upotin Jenniltä saadun vinkin mukaisesti 150 grammaa villaa Amarin keinokuituisessa pyykkipussissa liemeen.

Annoin olla 30 minuuttia, lämpötila oli koko ajan ihanteelliset 50 astetta (kinkkumittarini mukaan) ja yritin liikutella pussia varovasti, että väri menisi koko villaerään, mutta villa ei alkaisi huopua.
Kyllä jännitti, kun nostin padasta lähes värittömän pussin. Sitten se ihme: villa alkoi muuttua siniseksi. Ja se muuttui ja muuttui ja muuttui (samoin teki pyykkipussi). Annoin villan jäähtyä hyvin ennen kuin puristelin vettä ulos. Ja lisäksi annoin kuivahtaa pitkään ennen pesua. Väriä ei juurikaa irronnut enää huuhteluveteen.

Mytystä valuva vesi on kellanvihreää, mutta villapa muuttuukin siniseksi. The lump of wool is turning blue, but the vat is yellow.

Aika mahtava väri! Pretty nice blue!

Osa tiukimmin mytyssä olleesta villasta jäi valkoiseksi, eli olisi pitänyt tehdä niitä pienempiä yksiköitä. Mutta kun meni se ilta siellä sairaalassa...
Villaa on lisää. Viikonloppuna voisi katsoa, vieläkö sieltä puutarhasta irtoaisi yksi morsinkosatsi.

Värjäsin myös käsittämättömän punaisia lankoja veriseitikeillä, verihelttaseitikeillä ja kokenillilla. Niistä kirjoitan tuonne värikillan eli Pyhän Lyytin puolelle.

* * *

The project sheep proceeds. We visited Marko, who is going to take care of our sheeps, when we really have them. We also saw the co-sheeps, that is Marko´s own ålandsheeps. Funny individuals; they were curious ones and for example opened my shoe laces several times.

Marko gave me some wool, some white, some a bit darker, because I wanted to do something completely new to me; to dye raw wool before spinning.
We were supposed to work with our viking era boat Sotka during the weekend, but accidents do happen and Riku broke his achilleus tenditis and spend weekend in hospital waiting for surgery. I needen a colour therapy at home and dyed with woad and mushrooms, Cortinarius sanguineus.

Dyeing wool was very interresting, since I have never done that before. That is why I did a survey aka asked others have they done it and how they do it. I asked for example Elina, who is at the spinning course, I asked Maikki, who is teaching that, I asked lovely wonderful multi-skilled Jenni and I asked Hannele Köngäs, who teaches people how to weave with vertical loom.
I had one question: "How do you wash the wool". And I got several different answers.
- I don´t wash
- I wash it after spinnig using marseille-soap
- make the wool to a small bundles and dye them for example in metal basket
- soak it in warm water about half an hour
So.. I made a combination of all the good advices.
I put the wool in a washbasin, added some warm water over and padded carefully a bit. I made this few times.

Meanwhile: I had harvested the woad in the morning. We had minus degrees that morning, so the woad leaves were frozen. I collected mostly firts years leaves and then some very big ones, of which I do not know if they are first years leaves of second years which had not bloomed.
I had about one kilo of leaves.

I made the vat basically same way I have done it before, but with some small changes. Hannele, who has a woad mission, gave me some hints and I tested it.
The leaves were in small pieces, I added boiling hot water over them and let them stay for 30 minutes, not 45 minutes as I usually do.
Then I strained it, added soda so that pH was 10. And then I did not whisk it, but poured the liquid from one bucket to another. Oh heavens, what a foam. I bet all the baristas would have been jealous of that crema!

When the foam did not turn blue (the foam did not go away) I added sodium dithionite. I usually add according to weight of the leaves, but now I measured the amount of the vat. I added 2 tablespoons per 3 litras of water. Well.. opps... might have been even more.
I let the vat stand for 45 minutes, so that all the oxygen was gone and it was time to dip the wool
Jenni adviced to put it in a small washing bag.
And then I waited for 30 minutes. I moved the wool carefully a bit, I wanted to make sure that as much as possible would dye.
Gosh I was exited when I lifted the bag from pot. It was ..plain white. And then in front of my eyes it started to turn blue. And turn blue. And turn blue!
I let it dry quite a while before rinsing.
So: some of wool is still white. But most of it is very nice darkish blue.
Hmm... I have wool. I also have more woad. Time... have to fix it and try this again!

I also made incredible reds with the mushrooms, but that story I will share in dyers blog, Pyhä Lyyti.
Sunnuntain värit.
The result of one sunday.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Oho! Ompa hämmentävä tarina. Itsehän en tiedä värjäyksestä oikein mitään ja kasveilla värjäyksestä vielä vähemmän :D
    Mutta upeita värejä kertakaikkiaan. Ja sitten sitä vielä joku kehtaa väittää että kasveilla ei muka saa hehkuvia värejä aikaiseksi.

    VastaaPoista
  2. ...niinpä! Ja kaikenlisäksi noita hehkuvia värejä saa tehtyä ilman kauheita myrkkyjä, jos haluaa. Sinisen tekemiseen tarvitaan tosin valkaisuainetta , jos ei halua tehdä perioodisti eli pyttyvärinä = valkaisuaineen sijaan käynyttä pissaa. Juu, kauhea haju :)
    Punaisista punaisimmat syntyivät yhdistelemällä eri kasveja plus vähän kirvoja eli kokenillia. Ei tinasuolaa, vaan alunaa, jota on ennen leivinjauheen keksimistä käytett jopa kohotusaineena. Ei siis myrkkyä.

    VastaaPoista
  3. Hienoja sinisiä! Tuo on varmasti olennainen pointti tuo tapulien avaaminen.

    Mä luin eilen, että jopa 80% villan liasta ja rasvasta pitäisi irrota pelkässä lämpimässä vedessä. Lisäksi Cardon sanoo raamatussaan, että villana värjätessä voi saada intensiivisempiä sävyjä, ja värjättyjä villoja voi sekoitaa toisiinsa ennen kehräystä vielä erilaisten sävyjen aikaansaamiseksi. Kokeiltavaa siis riittää :)

    VastaaPoista
  4. Aika hyvin sitä likaa ja rasvaa irtosikin ja mulla oli sitä marseillea semmonen... lääpäisy. Liottelin niin että poistin vadista sitä ruskeinta vettä ja lisäsin puhdasta.
    Ja nyt kun siinä on vielä vähän rasvaa ja sitten siinä on se natriumditioniitin lemahdus niin ompahan krööhhh... kivantuoksuista villaa...

    VastaaPoista
  5. ps. Tämä on jotain mikä olis kiva osata kuin vettä vaan :D ... ja vielä jos oppisi kehräämään ja kutomaan.
    Mut eikös elämä ole oppimista varten?

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä