Vuosi sitten...

elokuuta 10, 2009

Omassa pihassa Anna Sofian kanssa. Neiti lähti syntymään suunnilleen samalla hetkellä kun meidän talo syttyi... Anna Sofia olikin vuoden takaisen kaaoksen iloinen valopilkku.

Olimme sunnuntaina Anna Sofian 1-vuosissynttäreillä. Oikeasti se synttäri oli jo 7. elokuuta. Anna Sofian juhlat veivät ajatukset vuoden päähän... meidän tulipalosta on vuosi. Se sattui 5. elokuuta ollessamme itse Visbyn keskiaikaviikolla telttaleirissä.

Kun tulimme kotiin ja kun kävi ilmi, että talo revitään auki kaikkien niiden virheiden takia, joita "olen-entinen-kiinteistövälittäjä-alankin-remppaukoksi" -äijä oli tehnyt, maailma sortui ja mieli murtui ja kaikki oli päin helvettiä. Eivätkä ne lieskat ole vieläkään minun sielustani sammuneet. Monesti seison katsomassa kotia ja pihaa korkeilta rappusilta ja ajattelen, miten onnellinen olen kun saan vielä tässä olla. Kaikki oli kuitenkin niin lähellä tuhoutumista. Se kaksi minuuttia...

Nyt, vuosi myöhemmin, on taas tullut osoitettua, että kyllä me pärjätään. Rimpuillaan elämän vastavirrassa vaikka päivä kerrallaan, mutta kuten mun veli on sanonut Anulleen: "kävi miten kävi mut siitä lähdetään että yhdessä mennään"... perhana että on hyvin sanottu. Siitä voisi ottaa ihan sellaisen punaisen langan elämään.

Riku sanoi silloin evakossa, kun minä olin surullinen ja lohduton, että niin kauan kun me käydään yhdessä illalla nukkumaan, meillä ei ole mitään hätää. Että koti on aina siellä, missä me olemme. Vaikka asuttaisiin veneessä tai teltassa. Niin se kyllä onkin.

Koti on ihana paikka. Tänä kesänä on liesuttu Ruotsit ja Ahvenanmaat ja viikkopurjehdukset... hienoa reissuja kaikki, mutta parasta on aina kotiinpaluu. Koirat ehtivät ovelle ennen meidän pitkätukkaisia vinttipoikia ja kissoja... kaikki ne siinä ovat meitä vastassa kun tullaan kotiin. Kivaa.

Reissujen jälkeen katselen aina ekaksi, että miten kukat jaksavat ja paljonko on uusia tomaatteja siinä ihanassa "satatuhatta" -tomaatissa jonka Anneli minulle diilasi kun omat taimet kuolivat. Ja koiria rapsuttelen ja kissoja kans ja pojille mäkätän kun on taas keittiössä kaikki väärissä paikoissa ja roskikset tyhjentämättä.

Minä kyllä tykkään siitä Rikusta. Se on hyvä aviomies. Nytkin tekee kasvihuonetta valmiiksi, kun se kesän kiireissä jäi vähän kesken. Kohta päästään viettämään kasvihuoneen tupiksia!
Anneli saa olla niiden juhlien kuningatar, hän on minun puutarhaguruni. Pitääkin kutsua samantien...

You Might Also Like

0 kommenttia

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä