Suuri Tuhotulva, Saltvik 2009

heinäkuuta 29, 2009

Iloiset terveiset Saltvikin viikinkimarkkinoilta 2009! Siellä oli näin kivaa... Jiri ja Megafaunat vauhdissa.
Hep! Kymmenen päivää edellisestä bloggauksesta. Lienee pisin tauko ikinä...
Tässä välissä on tapahtunut paljon. Suurin uutinen oli tietysti kaikkien kavereiden jo moneen kertaa kuulema tositapahtumiin perustuva Saaga Suuresta Tuhotulvasta.
Se menee näin:
Olimme juhlistamassa Ahvenanmaalla Saltvikissa viikinkimarkkinoiden kymmenettä kertaa. Meidän laivayhdistyksestämme oli 13 jäsentä paikalla, muita suomalaisia oli Harmaasudet ja Vaasan viikingit ja Megafaunat ja muut mukaanlukien yli 100. On todella vaikea sanoa, kuinka monta telttaa kaikkiaan alueella oli, mutta niitä oli paljon.
Meidän leirimme sijaitsi tapahtuma-alueena toimineen loivasti laskevan niityn alapäässä. Kun Janin ja Rikun kanssa pystytimme telttaamme, keskiviikkona, aavistelimme että viikonlopun aikana mahdollisesti tuleva sade voisi valua takanamme olevaa rinnettä pitkin teltan pohjalle.
Siispä olin hyvin varautunut, kun menimme torstaina ensimmäisen markkinapäivän jälkeen nukkumaan. Perjantaille oli luvassa huonoa säätä.

Nannan poika Valtteri heräsi yhdeksän aikaan teltastaan likomärkänä. Lisää vettä tuli kaatamalla. Kuva leiristä aamuyhdeksän aikaan.

Sade alkoi hieman viiden jälkeen aamulla. Ensin pientä ropinaa, sitten tauko. Lisää ropinaa, tauko. Ja sitten BROUUMMMM, ukkonen ja vettä niin paljon kuin taivaasta mahtuu.
Tarkkailin aamun aikana telttamme pohjaa ja huomasin kahdeksan paikkeilla, että makuualustamme alkoivat kastua altapäin. Keräsimme vesitiiviisiin säkkeihimme kaikki mikä oli kuivaa, kuten makuupussit ja se ihana islantilainen valkoinen lampaantalja, jonka päällä lausuimme häävalammekin.
Teltassa oli koko korikauppani myyntivarasto, kuten arvokkaat turkikset. Ne saimme säkkiin ja säkki kylmäboksin päälle irti vedestä. Oli lievästi järkyttävää huomata, että vesi ei kerrykään teltan liepeistä valuvasta vedestä.

Ryhdyimme tarkkailemaan muiden tilannetta: Hollola 1. B-portaassa oli kuivaa, mutta A-portaassa vesi virtasi jo pitkin nukkujien välisiä tiloja. Kartsalla oli peppu lätäkössä, Jani juniorin ja Suskin välissä oli vesiura.
Aluksi näytti siltä, että vain laivaporukan leiri tulvii, joten yritimme saada mökkejä tai majatalopaikkoja noin 20 hengelle. Laskimme itsemme lisäksi yöpaikan tarvitsijoiksi Riikan ja Nannan perheineen.
Sain kuin ihmeen kaupalla vapaan huoneen siitä ihanasta majatalosta, joka kylässä sijaitsee. Se oli kolmelle.
Kartsa kävi puhumassa tilanteestamme paikallisen Bed & Breakfastin isännän kanssa. Hän avasi heti meille autotallinsa ja pannuhuoneensa kuivatus- ja majoitustilaksi. Saimme myös kahdeksalle makuupaikan majoitustilojen eteisestä.

Kun palasimme leiriin hakemaan varusteitamme kuivumaan, koko leiri tulvi.
Ylärinteessä oli heti aamulla ollut suuri lammikko, joka nyt virtasi yhden teltan läpi... suoraan meille.
Pian oli selvää, että katastrofin ainekset ovat koolla. Ja yhtä nopeasti näimme, miten yhteishenki ja taito selvitä nousee.

Tapahtuman järjestäjä eli Fibula avasi pitkätalon kuivatuspaikaksi ja hankki paikalle palokunnan pumppaamaan pois ne tulvavedet, jotka suomalaiset ja baltialaiset viikinkimiehet johtivat pois kentältä kaivamalla nopeasti satoja metrejä ojia kaatosateessa, omasta mukavuudestaan välittämättä.
Läheiset koulut avattiin evakuointipaikoiksi, mutta suuri osa ihmisistä jäi leiriin. Harmaasudet toimittivat paikallisen YK:n virkaa tekemällä oman evakuointikeskuksen vielä kuivalle kumpareelleen. Myöhemmin vesi tulvi leirin takana olevasta ojasta sinnekin. Siispä: lisää ojia ja ihmisketjuja tyhjentämään susien telttoja.
Aika hauskata näytti, kun viikinkitelttoja siirrettiin kantamalla ne kokonaisina kuivemmille paikoille. Paikallisten lehtitietojen mukaan 40 telttaa kärsi pahimmat vesivahingot. Vettä oli enimmillään noin 40 senttiä.

Haluan kiittää kaikkia niitä suomalaisia, jotka osallistuivat leirien pelastamiseen:
- Harmaasusia siitä hellyydestä ja huolenpidosta, jota leiri osoitti meille uimareille. Kiitos kun avasitte Spa Harmaasuden, jossa voimme lämmitellä. Kiitos tulesta. Kiitos yhteisestä ruokapöydästä. Kiitos.Spa Harmaasudet avattiin.

- Kiitos niille suomalaisille vatsatanssijanaisille, jotka laittoivat mutavellinkin keskelle esiintymisasunsa ja kantoivat Riikka-äidin ja lasten uineet tavarat turvaan.
- Kiitos niille naisille, jotka antoivat oman myyntipöytänsä tasoksi, jolle nostaa rakkaan latvialaisen ystävämme Artusin ja neitojen omaisuus veden alta turvaan.
- Kiitos Vaasan viikingeille ja Karoliinalle urheudesta kaivuhommissa.
- Kiitos Nanalle ja Patrikille viihteestä. Titanicin tunnussävelmä ihme kyllä nauratti jopa kaaoksen keskellä ja säkkipilliä sopii soittaa myös mutavellissä.
- Kiitos meidän leirimme jäsenille sisukkuudesta ja etenkin miehille, jotka kaivoivat siellä missä tarvittiin niin kauan kuin tarvittiin. Kiitos Skutsigubelle siitä tiedosta ja taidosta joka sinulla on. Hyvä Kartsa!
- Kiitos Megafaunoille ja Jirille hyvästä spiritistä.
- Kiitos Pasin kisälleille. Nuorten miesten mutapainia on aina ihana katsella.
- Kiitos Solmun ja Essin leirille olemassaolosta ja varusteteltan lainasta.
- Kiitos Tuulille ja Pialle hyvästä hengestä ennen ja jälkeen.

Nuotiopaikkamme katosi vesimassojen alle. Polttopuut lähtivät uimaan veden mukana. Onneksi pääsimme Harmaasusien nuotiolle.

Iltapäivällä vesi laski. Mutavellin päälle laitettiin valtavat määrät olkea. Parkkipaikalta vedettiin autoja irti mudasta, asiakasparkkiin ajettiin rekkakaupalla hiekkaa, jotta edes viimeinen markkinapäivä voitaisiin pelastaa ja Fibula säästyisi taloudelliselta katastrofilta.

Vettä tuli 65 milliä reilussa viidessä tunnissa. Se on 10 prosenttia alueen koko vuotuisesta sademäärästä. Me selvisimme siitä yhdessä.
Saltvikin Suuri Tuhotulva oli myös Suuri Yhteishengen ja Yhteisen voiman päivä.
Kiitos siitä. Oli ilo jakaa se teidän kanssanne.

Ps. Me peruimme sen majatalon. Laitoimme telttamme pohjalla olleen mutavellin päälle puolimetrisen olkivuoren ja kävimme nukkumaan. Olkipatja oli kuiva, lämmin ja pehmeä.
Me nukuimme tulvan jälkeisen yön omassa teltassamme... silloin vettä ei toki ollut näin paljon. Enimmillään vettä oli leirissämme puoliväliin pohjetta. Tavaramme ovat rinteessä pressun alla turvassa, tosin vesi alkoi nousta vauhdilla myös sinne!

PPS: Unne oli siellä! Ja Storholmenin päällikkö, The Big Chief meidän kavereiden kesken, piipahti paikalla HELIKOPTERILLA! Kokosilkkisessä viikinkiasussa! Hyvä jäbä!

Lisää kuvia Saltvikista www.viikinkiajanlaiva.net ja sieltä valikosta kuvat, Saltvik 2009.

You Might Also Like

0 kommenttia

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä