Hibernaatiopesäke

...ja sitten pakollinen poseeraus! ...and of course the pose! Taistelun ääniä. Marssivia joukkoja. Hevoset purevat kuolaimiaan. Aseiden kalinaa. Lopulta: attack!! Tukholman historiallisen museon uudessa erikoisnäyttelyssä katsoja joutuu hetkeksi keskelle vuonna 1361 käytyä taistelua. Onneksi vain hetkeksi: taistelun äänten hiljennyttyä katsoja voi palata omaan turvalliseen maailmaansa ja tutustua Visbyn taistelun hautalöytöihin. Näyttelyn nimi on Massakern vid muren - suomeksi kai joukkosurma muurin varjossa. Lyhyesti; gotlantilaiset talonpojat yrittivät suojella saartaan Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin hyökkäykseltä Visbyn porvareiden katsellessa turvassa muurin takaa. 1800 talonpoikaa sai surmansa, kaupunki antautui ehdoitta. Näyttelyn avajaispäivänä museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja museo oli kutsunut paikalle elävöittäjiä kuvaamaan 1300-luvun elämää. Suomalaisista kutsun saimme me kolme: minä, Riku ja Neulakon Elina. Teimme käsitöitä ja näytimme hyviltä. Voices ...

  Uudet vetimet viikinkiaikaan. My new clothes for viking era. Pari viimeisintä viikkoa on mennyt matkaillessa ja teema jatkuu. Ensin olin Englannissa pikavisiitillä ystäväni Chrissien eli The Sempsterin luona: hänellä oli iso ompelu-urakka, joten kävin auttamassa häntä sen tekemisessä. Osan töistä otin kotiinkin. Englannista matkustinkin viikinkiaikaan eli olin Rosalan talvitapahtumassa tuttuun tapaan keittiöorjana. Riku jäi kotiin hoitamaan koiria ja dogsitteriksi lupautunut Maija lähtikin Rosalaan. Oli ihan älyttömän kivaa taas kerran. Reissuaminen jatkuu: ensin kouluviikonloppu kotimaassa, ihanan Hannele Köngäksen kehruukurssi. Hannelen titteli on "villaintoilija" ja minä haluan isona villaintoilijaksi. Ehdottomasti. Mutta: kehruuviikonlopun jälkeen on talviloma ja se huipentuu ihan mahtavasti. Tukholmassa Historiska Museet eli historiallinen museo avaa uuden erikoisnäyttelyn, joka kertoo Visbyn vuoden 1361 taistelusta. Minä...

 Iltahommia. Niisiä. Evening tasks. Making heddles. Jos meinaa kutoa kangaspuilla, tarvitaan niisiä. Niitä voi ostaa valmiina, mutta ne voi myös tehdä itse. Tarvitaan vain hieman vaivannäköä ja aikaa. Niidet tehdään kätevän telineen avulla. Se on helppo tehdä itse, kuten tämä Rikun tekemä malli. Suora kappale, toisessa päässä syvennys ja neljä tappia, joista yksi muita lyhyempi. Syy selviää niisiä tehdessä. If you are going to weave some fabric, your loom needs heddles. Yes, they can be bought too, but I like making things by myself. This takes only some time and effort. Heddles are made with handy frame. Riku made me one. Piece of wood, nick on the other end. Four pins, one shorter than the others. Käytin niisiin kalalankaa. Aluksi kierrän lankaa telineen ympärille. Näin ne on helppo mitata saman mittaiksiksi. I used strong cotton yarn. First roll that around the rack to measure. Lankanippu katkaistaan. Cut the yarns. Niidet tehdään yksi kerral...

  Tällä kertaa työn alla on ollut nauhoja kelttiläisestä kulttuurista eli Hochdorfin nauhoja nykyisen Saksan alueelta. Ajoitus on noin vuoden 500 paikkeilla 5. Nauhat on löydetty erittäin varakkaasta haudasta, jossa oli useita järjettömän hienoja nauhoja. Tässä kaksi kuvioaihetta niistä. Kolmivärinen 3/1 toimikasnauha on erittäin leveän nauhan reuna.   This time I have been working with Hochdorf-bands. They are from Celtic colony from area that is nowadays part of Germany. Dating is 5th-6th century. There was an extremely rich burial site with incredible and complicated tablet woven bands. These are two pattenrs from there. The three-coloured 3/1 twill is a border of a wider band.   Hienossa toimikkaassa näkyvät toimiviivat selvästi. Lisäksi noissa pienissä kolmioissa on havaittavissa samaa tekniikkaa kuin Snartemon nauhassa, eli toisella puolella kolmiota reunustava viiva ei olekaan yhtenäinen, vaan muodostuu pisteistä. Vastakkaisella puolella reuna on yhte...

Tässä viime viikonlopun kudonnat: Hallstatt 1 ja 2. Koska olen lähdössä tekstiiliarkeologien Nesat XII -kokoontumiseen toukokuussa näiden nauhojen löytöpaikalle Itävaltaan, niin pitäähän sinne mennessä olla halstattit kudottuna. Näitä tulee vielä pari lisää. This is last weekends weavings result: Hallstatt 1 and 2. Im going to textile archealogist symposium Nesat XII in May, and visit the salt mines where the original Halstatt-finds are from, I had to weave them. There is couple more of these coming. Ostin vuosi sitten puolalaiselta Loricamokselta käsinkudottua kasvivärjättyä villaa. Siitä piti alunperin tulla 1300-luvun alkupuolella tehty, pitkään käytetty työmekko, koska tuo hieno kärjellinen murtotoimikas eli timattitoimikas meni pois muodista ja olisi siis sopinut elävöittämään perittyä vaatekappaletta. Se olisi vain pitänyt ensin nuhjata käytetyn näköiseksi.. ääh, tätä olen siis noin vuoden ajan pohtinut. Eräänä päivänä totesin, että vuonna 2009 valmistamani vihreä viikinki...

Taas olen saavuttanut yhden virstanpylvään, haaveen ja tavoitteen. Kudoin metrin verran tätä ihanaa, monimutkaista ja erittäin vaikuttavaa nauhaa. Snartemo V, peräisin 600-luvulta Norjasta. Olipa urakka!! 56 lautaa, ohje lähes neljä liuskaa pitkä. Yhden kuviokerran kutomiseen meni noin kahdeksan tuntia. Metriin mahtuu vähän vaille kolme kuviokertaa eli 24 tuntia työtä metrissä. Mutta mitäpä sitä työtä laskemaan kun saa tehdä jotain näin hienoa. I have again reached one mile stone, a dream and goal. I have woven one meter of this wonderful, complicated and very impressive band. It is Snartemo V, from 7th century Norway. What a job! 56 tablets, pattern almost four sheets long. One rapport took eight hours. My one meter has almost three rapports and so this took 24 hours to weave. But no reason to count hours when I´m able to weave something so wonderful!! Ja sitten tärkeä asia kaikille kutojille: aina, siis ihan aina kannattaa kutoa alussa reilu pätkä vaikka neljä et...

Viime viikon vietin kangaspuiden äärellä. Maantaista sunnuntai-iltaan: kaikki arki-illat, lauantaina ja sunnuntaina tuntikaupalla. Olen kutonut säärisiteitä. Pieni koira on käynyt kurkkimassa, joko se emäntä malttaisi lopettaa kutomisensa. Koirat ovat viettäneet suurimman osan ajasta kanssani huoneessa leikkien ja nukkuen. Niiden touhut ovat olleet hyvää seuraa muuten niin yksinäisessä työssä. Oli mukava huomata, miten oma motoriikka kehittyi työn edetessä ja se juuri oli tarkoituksena, kun säärisiteet kudottiin pitkänä pötkönä. Alussa sain kasaan kymmenen senttiä tunnissa, lopussa pääsin jo lähes 30-40 sentin tuntivauhtiin. Työn hitaaseen etenemiseen on pari syytä. Ensimmäinen on se, etten ole koskaan ennen kutonut kangaspuilla. Piti siis olla tarkkana. Toinen syy ovat nuo ihanat vanhat kangaspuut. Pyöräspuut eivät ole ne helpoimmat. Kolmas syy ovat säärisiteiden tuppilohulpiot. Niitä ei normaalisti kudota vaakapuissa, vaan pystykangaspuissa, mutta Maikin nerokkaila o...