Hibernaatiopesäke

  Tästä se lähtee: villainen viikinkilaivan purje. Here it goes: a woolen sail to a viking boat. Viime viikolla kävin päivämatkalla Ahvenanmaalla ja piipahdin Saltvikin viikinkikylässä. Haluan näyttää, mitä siellä tällä hetkellä puuhataan. On nimittäin sen verran mahtava ja upea ja kunnioitettavan inspiroiva hanke menossa. Siellä rakennetaan viikinkilaivaa. No, kaikkihan laivoja rakentavat, mutta kylän naiset aikovat kutoa purjeen itse pystykangapuissa. Purje on ollut hyvin arvokas esine ja niin se on nytkin: purjeen kutomiseen on varattu puolet koko laivaprojektin budjetista. Purjeesta tulee valmiina noin 20 neliötä suuri. Se kudotaan yhdeksänä 5,5 metrin palana. Kude on palttinaa, koska se on helpointa kutoa. Purjeen kutojat ovat vasta opetelleet pystykangaspuissa kutomista: Hannele Köngäs Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistosta piti keväällä 2012 Saltvikin naisille kahdeksanpäiväisen kurssin. Jokainen, joka halusi kutoa purjetta, kävi kutomassa...

 Mynämäellä tulee nyt mekkoja. New dresses just keep coming. Kesällä jo tuntui, että syksystä tulee rankka. Olen oppilaana kahdella kurssilla, yhdellä opettajana: Susannan ja Kristan kurssilla opettelen pystypuukudontaa Espoossa, Turussa (ja kotona) Maikin ohjauksessa lautanauhan kudontaa ja Mynämäellä käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opetan itse keskiaikaisten pukujen valmistamista. Nyt syksy on vierähtänyt käyntiin ja kyllä tämä taitaakin sujua ihan hyvin. Pystypuukurssille menin, koska halusin oppia kutomaan toimikasta isoissa puissa. Minulla on pienet puut kotona ja odotan kovasti, että saan isot puut. Kurssilla on kahdet puut ja niihin niisittiin toisiin jatkuvalla niidellä ja toisiin irtoniisillä. Aloitusviikonloppu oli opettavainen. Olen tehnyt yhden kirjallisen dokumentin siitä, miten virheiden tekeminen opettaa ymmärtämään työn rakenteen ja ajatteluni sai vahvistusta. Teimme yhdeksänmetrisen loimen kanssa kaikki ne virheet, joita en ollut vielä...

Testikäyttö tehty, kangaspuut toimivat. Testrun showed, that they work. ...kyllä, pystykangaspuut osa kaksi puuttuu. Hyppäsin suoraan kolmoseen, koska ykkösen ja kolmosen välillä tapahtui niin valtavasti asioita. Ensimmäinen kangas valmistui, loin toisen loimen ja kudoin sen valmiiks. Seuraava, erittäin tärkeä edistysaskel koettiin viime viikonvaihteessa Kissojen yössä . Rikun käsin veistämät ja erittäin perinteisin menetelmin tekemät pienet pystykangaspuut olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Rakas ystäväni Saara eli Eva, kuten hänet keskiaikapiireissä tunnetaan, kirjoittaa omassa blogissaan ansiokkaasti siitä, mitä me koimme Kissalassa. Olen erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että sain ihan vierestä seurata miten Saara lähti Maikin kanssa matkalle rautakauteen. Saara hehkui onnesta, voin sanoa. Loimme Saaran kanssa yhdessä loimen uusin puihini. Ihan kapean panama-sidoksisen kankaan, josta tulee valmiina pieniä pussukoita. Riku oli jälleen sankarillinen aviomies ja ...

Aloituskuvaksi on pakko laittaa Rosalan viikinkikeskuksen talvitapahtuman aamutyö eli lautanauhahuolittelua kankaan reunaan. Tuossa näkyy paitsi mitä olen tekemässä, myös ihanat luiset laudat, joita sain Elinalta ja Rikulta joululahjaksi. Ja niitä on paljon! I have to start this post with a picture of footweaving. I made it to the edge of the fabric. Here I want to show those wonderful tablets I got from Riku and Elina as a christmas present. They are made of bone. And I got plenty of those! Nauhaloimi kulkee näppärästi varpaissa. This is why it is called footweaving. Kudontakurssi pystykangaspuiden kanssa on edennyt käytännön tasolle, eli loimi on luotu, se on kiinnitetty kudontakehykseen ja sitä valmistellaan itse kudontaan. Ensi viikolla ehkä jo päästään itse työhön, mutta tähän mennessä on siis tapahtunut seuraavaa. Our studies on warp weighted weaving is proceeded. I have made the loom, it is attached to the frame we are using to practice the method and soon we will s...