Hibernaatiopesäke

"Some mead, maybe?"  "Oh, yes please". Olen kova sanomaan "kyllä se sopii", kun kysytään mukaan kaikenlaiseen hauskaan. Tässä on taas yksi sellainen: Gotlannissa Visbyssä toimivalla Kapitelhusgårdenilla on paitsi mainio keskiaikaravintola, myös nettikauppa ja sellainen vierailijablogi, johon kutsutaan asiakaskuntaa kirjoittajiksi. Minä kun niin tykkään tuosta uhkapelistä... tein blogiin pienen tarinan siitä, mitä varomattomalle voi käydä markkinamatkalla.  Lukekaa tuo opettavainen tarina, jotta tiedätte ja osaatte varoa tulevankin markkinakesän houkutuksia! Ystäväni Uta ystävällisesti avusti tarinan tekemisessä. Kuvat otti Eme. I tend to say "yes I can" when someones asks me to do all kind of fun things. Here is again one: in Gotland, Visby there is a fantastic medieval restaurant Kapitelhusgården, which also has a webshop and  ablog, where they invite their customers to write. I like gambling... well I wrote a story of what can happen d...

Tein taas tämän. Se tunnetaan nimellä Herjolfsnes 63, tai D10594. Nyt sen saa Helgi. Takin päällä on avoinna kirja Medieval garments reconstructed, Norse Clothing Patterns (Fransen, Norgaard, Östergaard, Aarnus University Press 2010). I made this again. This is known as Herjolfsnes 63 or D10594. This is for Helgi. Tanskan kansallismuseon vitriinissä on sama takki. Kävin katsomassa, miltä se siellä näyttää. This same garment is in Nationalmuseet, Copenhagen Denmark. I went to see, how it looks like. Tämä oli neljäs 63 jonka tein miehelle ja joka kerta hihan kanssa joutuu sovittelemaan. Nyt suurin ongelma oli se, että kangasta oli kutakuinkin sentilleen tarpeeksi. Hihaan tuli ylimääräinen sauma. Kangas on ollut Helgillä pitkään, se on Handelsgilletin oranssia villaa ja se on pesty, jolloin kangas on pehmentynyt... ja kutistunut. This is fourth 63 I have made for a male user. This funny sleeve needs a lot fitting every time. This time I had extra challenge: there was just ...

Tämän kanssa piti mennä pitkään, mutta kas, tuossa se nyt on. Valmis nauha on 2,1 metriä. Päät olen letittänyt väriryhmittäin, muut kolmella, mutta keskimmäisen ryhmän punoin viidellä, kuten Kaarinan säärisiteiden koristenyörit on tehty. Mukavaa nähdä se valmiina. Niin, nuo hampaat: ne ripustetaan vyölle niin, että ne roikkuvat lantion kahta puolta. Hieno, voimallinen koriste. I was supposed to spend long time making this, but hey, it is ready. It is 2,1 meter long. The yarn ends I braided, others normally with three but the middle group with five, just like the decorative braids from Kaarina toomb 27 are. It feels good to see this ready. And the teeth pendants will hang from belt, one each side of hip. Very nice and powerful decoration. Edit: Tässä vyö ja hampaat puettuna päälle. Kuvauspaikka Pukkisaaren rautakautinen kauppakylä. Here the belt and pendants are dressed on. Picture taken in Pukkisaari iron age village, Helsinki.

Unelmieni lautanauha tulee nyt todeksi. My dream in tablet weaving is coming true. Aina välillä unelmista tulee totta. Neljä vuotta sitten koskettelin Kaarinan karhunhammasvyötä, jonka tutkimiseen ja kutomiseen  Silja Penna-Haverinen oli käyttänyt vuoden päivät. Nauha on ollut naisen yllä ja siinä on roikkunut pronssiset karhunhammaslaitteet. Se on upea. Ajattelin, että tulisipa vielä päivä, jolloin osaisin edes jotain sinne päin. Nyt se päivä on tullut. Ensimmäinen karhunhammasvyö on tulollaan. Opettelin sen kutomista Maikin kanssa, joka on tehnyt tarkistuksia nauhan kudontaohjeeseen. Katselin Silja Penna-Haverisen tästä tekemää gradua ja muistelin näkemäni nauhan värejä. Miten sitten sattuikin olemaan itse värjäämiäni lankoja: sinistä morsingolla, punaista krapilla ja vaaleanvihreää kotipihan keltaisilla ja pienellä morsinkouitolla. Nauhassa on 23 lautaa, joista kuusi reunalautoja. Ne kudotaan tuppilohulpioksi. Kuviokerran ohje on kaksi A4-liuskaa pitkä ja ...

Nyt on neulakintaasta asiaa. Let´s talk about nalbinding. (Nämä kintaat katosivat postissa matkalla Suomesta Saksaan. Suuri harmi! These mittens were lost in mail on their way from Finland to germany. What a pity!) Birgitan käsistä -sivuston Hanna linkitti taannoin Yle Kainuun nettisivulla julkaistun uutisen Facebookiin. Jutun alkuperäinen muoto oli suunnilleen niin, että nyt on Suomussalmella löydetty uudelleen kauan kadoksissa ollut käsityömuoto, neulakinnastekniikka. Luin ja luin ja lopulta oli pakko lähettää jutun tekijälle kommenttia. Kertoilin niitä näitä tämän vanhan tekniikan historiasta ja tunnettuudesta nykymaailmassa. Tätä kautta omat kommenttini päätyivät Ylen uutiseen. Iloitsen siitä, että juttua on linkitetty ahkerasti myös eteenpäin. En siksi, että jutun linkeissä oli tämä oma blogini, tai siksi, että juuri minun kommenttini ovat jutussa. Iloitsen siksi, että nyt ainakin muutaman ihminen lisää tietää tästä hienosta, perinteisestä käsityötekniikasta. Omaa blo...

Blogimaailmassa kulkee erilaisia tunnustuksia ja tännekin on tullut muutama. Olen aikaisemminkin kertonut, että olen tosi huono jakamaan niitä eteenpäin... Tällä kertaa tunnustus tuli Marilta , joka harrastaa aika ajoittain samoissa paikoissa. Viime kesänä olimme esimerkiksi Hollolan keskiaikamarkkinoilla samassa leirissä ja Marin perheen viikinkaikainen leiri otti osaa parhaan leirin kisaan ja tuli ihan sinne kärkisijoille. Marin perheellä on hieno leiri, ihan mielettömän taivan miehen veistämiä asioita ja kaikki pienet yksityiskohdat paikallaan. Mari kutoo pukukangasta. Minä ihailen häntä ja hänen taitojaan. Siksikin tämä tunnustus tuntuu hyvältä. Saimme tunnustuksen myös väriblogillemme eli Pyhän Lyytin killalle .

Olivathan ne lehvät hienot, mutta on aika luopua niistä. Miisu auttaa. I really liked those leaves, but it is time to go. Miisu helps me. Minulla on uudet kangassakset. Sain ne joululahjaksi salaiselta seuralta, johon kuuluu lisäkseni kolme muuta henkilöä. Hyviä ihmisiä ovat ja tietävät, miten tärkeää on että sakset ovat hyvät. Ei tule sitten käsiin känsiä, kun leikkaa niin paljon kankaita kuin tällaisella ahkeralla räätälillä on ollut tapana leikata. No, ne piti testata. Pitkällisen pohdinnan ja ahkeran tutkiskelun jälkeen tulin lopulta siihen tulokseen, että ainakaan minun asemassani oleva 1300-luvun lopun nainen EI olisi käyttänyt häntähuppua, jossa on lehväreunus. Aikanaan kun tein ensimmäisen lehvähuppuni, sain halulleni vahvistuksen sillä, että ainakin yhdessä kuvassa sellainen näkyy. Tein hupun jopa uusiksi , kun halusin niin kovin sellaista käyttään. Nyt se sama perustelu on kääntynyt lehviä vastaan. Olen jälleen katsellut kuvia harrastajista, olen tutkinu...