Hibernaatiopesäke

Unelmieni lautanauha tulee nyt todeksi. My dream in tablet weaving is coming true. Aina välillä unelmista tulee totta. Neljä vuotta sitten koskettelin Kaarinan karhunhammasvyötä, jonka tutkimiseen ja kutomiseen  Silja Penna-Haverinen oli käyttänyt vuoden päivät. Nauha on ollut naisen yllä ja siinä on roikkunut pronssiset karhunhammaslaitteet. Se on upea. Ajattelin, että tulisipa vielä päivä, jolloin osaisin edes jotain sinne päin. Nyt se päivä on tullut. Ensimmäinen karhunhammasvyö on tulollaan. Opettelin sen kutomista Maikin kanssa, joka on tehnyt tarkistuksia nauhan kudontaohjeeseen. Katselin Silja Penna-Haverisen tästä tekemää gradua ja muistelin näkemäni nauhan värejä. Miten sitten sattuikin olemaan itse värjäämiäni lankoja: sinistä morsingolla, punaista krapilla ja vaaleanvihreää kotipihan keltaisilla ja pienellä morsinkouitolla. Nauhassa on 23 lautaa, joista kuusi reunalautoja. Ne kudotaan tuppilohulpioksi. Kuviokerran ohje on kaksi A4-liuskaa pitkä ja ...

Nyt on neulakintaasta asiaa. Let´s talk about nalbinding. (Nämä kintaat katosivat postissa matkalla Suomesta Saksaan. Suuri harmi! These mittens were lost in mail on their way from Finland to germany. What a pity!) Birgitan käsistä -sivuston Hanna linkitti taannoin Yle Kainuun nettisivulla julkaistun uutisen Facebookiin. Jutun alkuperäinen muoto oli suunnilleen niin, että nyt on Suomussalmella löydetty uudelleen kauan kadoksissa ollut käsityömuoto, neulakinnastekniikka. Luin ja luin ja lopulta oli pakko lähettää jutun tekijälle kommenttia. Kertoilin niitä näitä tämän vanhan tekniikan historiasta ja tunnettuudesta nykymaailmassa. Tätä kautta omat kommenttini päätyivät Ylen uutiseen. Iloitsen siitä, että juttua on linkitetty ahkerasti myös eteenpäin. En siksi, että jutun linkeissä oli tämä oma blogini, tai siksi, että juuri minun kommenttini ovat jutussa. Iloitsen siksi, että nyt ainakin muutaman ihminen lisää tietää tästä hienosta, perinteisestä käsityötekniikasta. Omaa blo...

Blogimaailmassa kulkee erilaisia tunnustuksia ja tännekin on tullut muutama. Olen aikaisemminkin kertonut, että olen tosi huono jakamaan niitä eteenpäin... Tällä kertaa tunnustus tuli Marilta , joka harrastaa aika ajoittain samoissa paikoissa. Viime kesänä olimme esimerkiksi Hollolan keskiaikamarkkinoilla samassa leirissä ja Marin perheen viikinkaikainen leiri otti osaa parhaan leirin kisaan ja tuli ihan sinne kärkisijoille. Marin perheellä on hieno leiri, ihan mielettömän taivan miehen veistämiä asioita ja kaikki pienet yksityiskohdat paikallaan. Mari kutoo pukukangasta. Minä ihailen häntä ja hänen taitojaan. Siksikin tämä tunnustus tuntuu hyvältä. Saimme tunnustuksen myös väriblogillemme eli Pyhän Lyytin killalle .

Olivathan ne lehvät hienot, mutta on aika luopua niistä. Miisu auttaa. I really liked those leaves, but it is time to go. Miisu helps me. Minulla on uudet kangassakset. Sain ne joululahjaksi salaiselta seuralta, johon kuuluu lisäkseni kolme muuta henkilöä. Hyviä ihmisiä ovat ja tietävät, miten tärkeää on että sakset ovat hyvät. Ei tule sitten käsiin känsiä, kun leikkaa niin paljon kankaita kuin tällaisella ahkeralla räätälillä on ollut tapana leikata. No, ne piti testata. Pitkällisen pohdinnan ja ahkeran tutkiskelun jälkeen tulin lopulta siihen tulokseen, että ainakaan minun asemassani oleva 1300-luvun lopun nainen EI olisi käyttänyt häntähuppua, jossa on lehväreunus. Aikanaan kun tein ensimmäisen lehvähuppuni, sain halulleni vahvistuksen sillä, että ainakin yhdessä kuvassa sellainen näkyy. Tein hupun jopa uusiksi , kun halusin niin kovin sellaista käyttään. Nyt se sama perustelu on kääntynyt lehviä vastaan. Olen jälleen katsellut kuvia harrastajista, olen tutkinu...

Niin kivaa kuin lautanauhojen kutominen onkin, joskus pitää tehdä muutakin. Joulun pyhinä alkoi tehdä mieli pipoa. Päätin tehdä kerralla tarpeeksi pitkän ja lystikään ja toivon, että pääsen käyttämään sitä Löytäjä-klubin talviriennoissa. Tablet weaving is fun, but every now and then one needs a small break. During the Christmas holiday I felt I needed to make an nalbinded hat. Long one and a cheerful. I am going to use it at our Finders-clubs winter events. No tuli pitkä.... hyvä että kuvaan mahtuu. It turned out really long...hardly fits in picture. No jos näin päin sitten... Maybe this way... Näin tein raidat: ensin sileää ja sitten vaihdoin lennosta värin punaisesta lilaksi tai vihreäksi. Tein kymmenen pistoa kiinnittämättä reunaan, kiinnitin neljällä pistolla reunaan ja taas kymmenen ilmaan ja jätin neljä pistoa väliin. Toisella kierroksella jatkoin kiinnittämistä vapaisiin silmukoihin. Kun koko matka oli reunustettu, ...

Olipa värikäs väripäivä! Ja tuo sininen tausta on jonain pävänä minun viittakankaani. Ihana. What a colorful dye day we had! That blue fabric will hopefully one day be my iron age cape. Love it. Tässä pitäisi olla kertomus siitä, miten kudoin itselleni rautakautisen esiliinan pystykangaspuissa Espoon työväenopiston kurssilla. Sitä ei ole, koska juuri sinä viikonloppuna kun oli ainoa vapaa aika, jolloin olisin päässyt kutomaan, olin sairaana. Suosittelenkin sen sijaan lukemaan kurssitoveri Jenni Sahramaan erittäin ansiokkaan artikkelin aiheesta. Mutta onneksi pääsin osallistumaan kurssin viimeiseen osioon eli kankaiden värjäykseen Krista Vajannon opissa. Muiden työstäessä essujaan värjäsin aiemmin syksyllä ostamani kankaan , josta kaavailen baltialaista rautakauden viittaa. Värjäsimme sinisiä suoraan indigojauheella, emme siis tehneet etukäteen sellaista kyyppiä kuin esimerkiksi Riihivillan indigo-ohjeissa on. Itse olen vain sekoittanut jauheen veteen, lisännyt soodaa niin e...

Satunnainen asia numero kolme: olen sekaisin rautakaudesta, vaikka useimmiten pukeudun 1300-luvun muodin mukaan. Nauha on Maskun Humikkalan malli 8658: H17. Olen saanut blogitunnustuksen Päin Mäntylää blogista . Hibis on siis blogi, jossa on substanssia. Piti oikein tsekata, mitä substanssi tarkoittaa. Valitsen puhekielen tarkoituksen: tässä on ainesta. Kiitos siis tunnustuksesta. T'ähän liittyy se, että pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä. Hirrrvittävän vaikeaa, mutta yritetään. Tässä siis kahdeksan faktaa, satunnaisessa järjestyksessä.   1. Olen aikuinen ihminen . Se tarkoittaa sitä, että osaan jo valita kenen kanssa leikin hiekkalaatikolla, mitä ruokaa syön ja mitä suostun laittamaan päälleni. Inhoan ohraa, enkä pidä merenelävistä. Olen syönyt elämäni aikana yhden etanan ja yhden osterin ja niiltä osin kiintiö on täynnä. Käytän aina hametta, pidän vintagevaatteista ja vanhoista asioista. Kts. Löytäjät. 2 . Kateus on minun mielestäni tyhmä...