Hibernaatiopesäke

Maskun Humikkalan nauha KM 8656 H31:18, Viivi Merisalon mukaelma vuodelta 1968. Kiva malli ja ihan itse tein! Masku Humikkala braid KM 8656 H31:18, Viivi Merisalo´s version, 1968. I like it and I made it. Enää viikko vuorotteluvapaaseen. Oikein odotan sitä, kun minulla on lupa ja aikaa tehdä käsitöitä aamusta iltaan... ei vaiskaan, puutarhaa meinaan hoitaa ja käydä koirien kanssa kävelyllä. Sitä ennen yritän toipua pääsiäisestä: olen edelleen pyörällä päästäni. Meillä oli Sotkan talkoot kolmena päivänä peräkkäin, mutta jätin yhden päivän väliin. Lautanauha-idolini Maikki Karisto piipahti Lahdessa ja tuli meille kylään ( minulla ei ole sanoja kuvaamaan tämän visiitin merkitystä..) Edellisen kerran tavatessamme kehuin että Viivi Merisalon Nauhoja -kirjassa oleva Maskun nauha on hauskan näköinen ja olisi kiva kokeilla. No, sehän ei siis tietenkään ole se oikea tulkinta tästä muinaisen käsityötaidon loistokkaasta mallikappaleesta, mutta Merisalo on tehny aikanaan hyvää työtä yrittäessään ...

Eihän se ole mikään uutinen, että minulla on vimma. Tai oikeastaan addiktio. Kaikenlaista pitää saada tehtyä, aina ja aina uusi mekko ja niin monta käsityötaitoa olisi opittava. Kuten tämä Annelin esittelemä virolainen tapa tehdä neulakinnastekniikalla tehty sukka: Olen myös taas kerran kokeillut, miten kehrätään. Nypläävä kuvataiteilija Marko opetti kehräämistä taannoisessa Kissojen yö -tapahtumassa ja sain kunnian kehrätä hänen itse kasvattamansa ahvenanmaanlampaan villaa. Eka metri tehty, eikä edes lanka katkennut. Kotona odottaa nyt värttinä ja kassillinen villaa. Ihanaa, todella ihanaa. Hei kehrääjät, voitte lopettaa nauramisen... kaikki ovat olleet joskus tässä vaiheessa. Tein itse. Eikä edes katkennut ensimmäisellä metrillä. I did this. Dit not even break during my first meter. Haluan myös oppia uusia tapoja tehdä nauhaa ja tulla paremmaksi kutojaksi. Ihan pakko. Sen takia olen nyt istunut tuijottamassa kanadalaista nettisivua. Haluan oppia paremmaksi värjäriksi. Sitä varten ole...

Lainamalli edestä. The model posing front... Mielenkiintoinen urakka on taas valmis. Olen tehnyt laskoksia - joita siis englanniksi kutsutaan nimellä pleats - hameisiin ja viikinkihousuihin, mutta nyt on sitten laskostetty myös mekko. Se on tehty miehelle, väri keltainen, materiaali ihanaa villaa ja ... no, hankala oli tämä projekti. Tilaaja näytti netistä kuvan ja sanoi että tuommoinen. Siis väljä mekko miehelle, pienet vekit hihan yläosaan ja kaksi nappia pääntielle. Mekon helma on leikattu melko suoraan eli se on sivuilta hieman pidempi kuin edestä ja takaa. Helmaa on paljon ja kun mekkoa sovitettiin tulevalle käyttäjälle, keskustelimme siitä, haluaako hän asetella laskokset aina itse, vai ei. Hän halusi että ne ommellaan valmiiksi kiinni. Siis sama tekniikka kuin vaatteissa joka tunnetaan pleated gownin nimellä. Mikähän se on suomeksi... no, takki jossa on kiinteät laskokset. Katri olikin mukana jo leikkausvaiheessa, hän kun on tehnyt tämän tyylin vaatteita ennenkin. Ja hän teki la...

Arvoisat lukijat! Olemme enemmän kuin ylpeitä ja onnellisia voidessamme esitellä teille, mitä aiomme tehdä tulevana kesänä: Dear readers! We are happy and proud to present you, what we are going to do this summer: Kesällä 2011 Turun keskiaikaisten markkinoiden (30.6.-3.7.2011) työnäytösalueella esitellään ensimmäistä kertaa keskiajan räätälintaitoja. Räätälikoju Iloinen Joutsen tuo markkinakävijöiden nähtäville vaatteiden valmistusta sekä kuuminta muotia vuosisatojen takaa. Myynnissä on asusteita ja tarvikkeita oman keskiaikaisen asukokonaisuuden valmistamiseen ja viimeistelyyn. Iloisessa Joutsenessa voi seurata vaatteiden valmistumista ja tietoiskuja keskiaikaisista käsityötekniikoista. Päivystävät räätälit neuvovat ja vastaavat kysymyksiin keskiajan vaatetuksesta. Räätälit ovat keskiaikaharrastajia, joilla on monen vuoden kokemus keskiaikaisten vaatteiden valmistamisesta. Iloisen joutsenen johtajattarina toimivat räätälivaimot eli mestarini Neulakon Elina ja minä, Hibernaatiopesäkke...

Moi! Mä olen Anne ja tässä minä sovitan neulakinnastekniikalla tehtyä huivia. Tuo Mervi teki sen, kun sillä iski se huivikuume. Hi! My name is Anne and I am testing a nalbinded scarf. Mervi made it, she has a scarf fever now. Minä kietaisin sen näin, moderniin tapaan. I like to put it like this, the modern way. Tämä on mahtavan värinen, se on tehty liukuvärjätystä paksusta villasta. The colour is awesome, the yarn is wool and it´s colour changes. Tätä voisi pitää näinkin. I could use it like this too. Tähän huiviin on jätetty tuollaisia reikiä, siitä tulee hauska vaikutelma. There is these holes here in the structure. Credits goes to Laura, thanks for the idea. Lanka/yarn Pirtin kehräämö. Oslo stich. Made by Sahra.

Huivi mallin päällä edestä. The scarf and model, front. Sain kerran ihanalta Annikalta 200 grammaa tummanharmaata lankaa ja saatesanat olivat että "tästä teet sitten jotain itsellesi, et muille". Lanka on superpehmeää ja siinä on lampaanvillan lisäksi kamelia. Olen hautonut lankoja ja miettinyt, että mitäs minä niistä tekisin ja vielä itselleni. Nyt ne on käytetty: tein Lankadontin Lauran innoittamana neulakinnastekniikalla kolmiohuivin. En noudattanut ohjetta ihan orjallisesti, sillä testasin samalla viime kesänä Ruotsissa oppimaani levennystekniikkaa, jonka Josefin opetti. Siinä tehdään viimeiseen silmukkaan lisäyksiä, ja sitten käännetään työ. Käytin oslopistoa, jossa on yksi lanka peukalolla, ja takaa otetaan vain edellinen kerroksen pudotettu lenkki. Pisto kiinnitetään valmiikseen kerrokseen F1 eli poimimalla "uusi", (UO/UOO). Pidin piston melko löysänä. Aloitin suoralla rivillä, en Lauran tapaan kolmiolla. Lisäsin aluksi neljästä kuuteen silmukkaa per käännö...

"Euran emännän huivi". Scarf inspired by Eura findings. Huivien tekeminen on nyt varsinainen villitys neulakinnastekijöiden parissa. Susannan mainio hartiahuppu ja Lauran kolmiohuivi ovat vielä kokeilematta, sen sijaan oma huivi on valmis. Euran emännän neulakintaat ovat puna-kelta-raidalliset ja niissä on sininen ranneosa, joten tein niiden kanssa yhteensopivan huivin. Sekä vihreän että punaisen viikinkitakkini pääntie on melko avoin ja talvitapahtumat osoittivat, että jokin lämmin huivi tai vastaava olisi tarpeen. Ostin lahtelaiselta Tiinalta kasvivärjättyä 100 % villalankaa, punaista krapilla ja vihreää vuohenputkella värjättyä. Niistä sai hienot euralaiset raidat, lisäksi somistin huivin sinisillä hapsuilla, joihin käytin virolaisen Juuliken värjäämää indigolankaa. Tein työni venäläisellä pistolla (UUOOUU/OOUUOOO). Työ koostuu yhteensä kolmestatoista raidasta, seitsemän punaista ja kuusi vihreää. Jokainen raita alkaa alusta eli työssä ei ole käännöksiä, kuten esimerkik...