Hibernaatiopesäke

Aina joskus tyypit ihmettelevät, miten on mahdollista tehdä "noin paljon käsitöitä". Väittävät ahkeraksi. Ja sitten he kehittelevät teorioita, joiden mukaan minä en nuku lainkaan. Että esimerkiksi kun meillä on viikonloppuna vieraita, menen muka nukkumaan, mutta nousenkin muiden nukahdettua ylös ja teen käsitöitä. Ja aamulla, kun muut heräävät ja kömpivät keittiöön kahville, olen istunut siellä muka vasta aamukahdeksasta. Paljastan nyt salaisuuteni. Minä nukun. Noin kahdeksan tuntia yössä. Mutta kaiken valveillaoloaikani teen jotain. Arkipäivisin suunnilleen kello 9-17 välillä oikeaa työtä, mutta siitä eteenpäin jotain tuottavaa. Ja nämä viikonloput, jolloin ei mennä minnekään... ne ovat minun tehotuotanto-aikaani. Tässä teille eräs tavallinen lauantai. Often my friends are wondering how it is possible to do "so much hand crafts . " They think I am sort of hardworking . And then they are d eveloping theories , according to which I 'm not sleeping at...

Tällaisen tein Timon viitan kulmiin. Timo wants to look cool, so I decorated his cape with these. Miksi minusta tuntuu, että samanlaiset päivät seuraavat toisiaan? Neulakinnasta, käsinompelua, lautanauhaa... päivästä toiseen. Siksi, että olen tehnyt tilaustyötä nuorelle viikinkimiehelle, joka haluaakin tosi hienoa. Tämä Timon tilaus ja pari muuta viikinkiaikaista miesten vaateprojektia ovat saaneet minut myös omaksi ilokseni tutkimaan asioita. Tie vei myös Helsinkiin Kansallismuseoon. Kävin siellä katsomassa rautakauden pronssispiraaleja. Aina ne vain näyttävät yhtä hienoilta. Museoretki tehtiin tutkimustmatkaseuran kanssa ja se oli hauska reissu. Piipahdimme Varustelekassa hankkimassa hienot univormut tutkimusmatkaseurueellemme . Ostimme kolmelle tytölle hienot ranskalaiset naisten palveluspaidat ja Ike-takin malliset lyhyet takit, sekä Italian armeijan polvihousut. Ja somisteeksi hauskat laivaston solmiot! Kävimme myös vintagepuoti Ainossa, ostin hiuskorun ja käsilaukun. Ja hämmäste...

Uusi vuosi on alkanut ja sen kunniaksi Riku aloittaa myös bloggaamisen: Riku tässä terve: Kävin taidepuodissa ja hankin uudet vesivärit, kun en vanhoja mistään löytänyt. Uudenvuodenlupauksena itselleni aion maalailla tai piirtää vähintään yhden kuvan päivässä. Now it is Riku´s time to start blogging: "I visited an artshop and bought new set of water colours to make aquarelles. As my new years promise it am going to paint atleast one picture every day." Maalaaminen alkakoon! Let the painting begin! Kotirintamalla on vietetty rauhallinen joulu. Se meni palapelien seurassa... että osaa olla addiktoivaa!! Uusi vuosi otettiin vastaan tutkimusmatkailija-ystävien kanssa. Automme hajosi ja jouduimme perumaan aikaisemmin sovitun reissun Annikan ja Kaitsun luo...harmi, Kaitsu tekee loistavaa ruokaa! Pidimme pienet meze-kestit, tein sinne hummusta, tabboulehia, paahdettuja paprikoita ja tomaattisipulisalaattia. Lisäksi oli tsatsikia, pitaleipiä ja algerialaista kasvispataa. Koko menu...

Sinistä ja keltaista. Yellow and blue. Tuossa Akatemia-kiireissä taisin ohimennen mainita uuden sinisen mekon. Sehän unohtuikin ihan kokonaan ... joten tässä hieman asiaa Sinisestä. Muutamia vuosia sitten ostin kangaskaupan poistolaarista Versacen fantastista villaa.. maailman ehkä sinisintä. Ajattelin, että joskus sitä vielä tarvitaan. Hahaa! Kun kuulin Elinan Laurelista, keksin että uusi mekko pitää saada...taas. Niin siniselle kankaalle löytyi hyvä käyttökohde. Elina istutti kaavan päälleni, tuttu perusmekko neljästä osasta. Helman leikkasin Margaretan kultaisen puvun tapaan eli niin leveäksi kuin kangas antoi myöten. Sivuun lisäsin vielä pari kiilaa helman leventämiseksi. Mekossa on lyhyet hihat, koska sain tässä samalla vihdoin hyvän syyn tehdä ne turkisvuoratut tippetit. Niihin käytin rex-kania ja valkoista villaa. Itse puvussa on etuosassa 23 nappia ja se on ommeltu silkkilangalla. Aluspuvun kanssa kävi kuten arvata saattaa...mikään vanha ei kelvannut, joten tein sitten vielä uu...

Elinan suuret juhlat on vihdoin juhlittu. Meillä on nyt uusi Laurel eli tiedeiden ja taiteiden ritarikunnan tuore jäsen. Olen haljeta ylpeydestä, koska sain olla järjestämässä hänen vigiliaansa. Laitoimme Elinan eli Helenan miettimään tulevan roolinsa asemaa ja vastuita telttaan. Jep. Pakkasta oli 15 astetta. Teltassa oli kaksi lämmitintä, lattia oli peitetty matoilla ja taljoilla ja illan tähti käärittiin turkispeitteisiin ja taljoihin. Teltta koristeltiin seinävaatteilla ja kynttilöillä. Hyvin Elina tarkeni istua noin kuusi tuntia! Saattelimme Knutin ja Mikaelin kanssa hänet nukkumaan kello kolmen aikaan aamuyöstä. Pihalla tarjoiltiin odottajille kuumaa glögiä ja kaikki meni hienosti. Knut oli minun sankarini: taas kerran kantoi kaikki tavarat ja huolehti pystytykset ja tulet ja kaikkea. Ja myös purki ja pakkasi kaiken pois kavereiden kanssa. Hieno mies. Joutsenjärven Sahran kirjonta. Embroidery by Joutsenjärven Sahra. Natural dyed wool. Ja ne piipit: - maalasimme neljä seinävaate...

Nyt onkin aika jännä tilanne. Olemme kavereiden kanssa olleet ahkerina käsityörintamalla, mutta koska viimeaikaiset työt tähtäävät tulevaan Aarnimetsän akatemiaan, ei voi kertoa, mitä olemme tehneet. Aiheet ovat marraskuun loppuun saakka salaisia. Siellä lukijoiden joukossa on yksi, joka EI saa tietää, mitä on puuhattu. Toki hän tietää, että jotain on meneillä. Mutta: siitä lähtien kun kuulimme, että Aarnimetsään on tulossa tieteiden ja taideiden suurin huomionosoitus, olen ollut kuin tulisilla hiilillä. Minulla ja palkittavallla Elinalla kun on tapana vaihtaa käsityökuulumisia kello 22 aikaan illalla. Nyt en olekaan voinut hehkuttaa, mitä juuri tein... paitsi sitä, että uusi Sininen mekko valmistuu pikkuhiljaa. Olen lähettänyt lähennä kuvia napeista, joita tulee puolen metrin matkalle. Olen myös onnellinen siitä, että _______ pyysi minua mukaan ryhmään, joka valmistelee _______. Suunnitelmissa on muun muassa __________. Olemme myös __, ___, ____ja ____ kanssa _______neet ___________ta...

Tein sukat. Neulalla, tietenkin. Polvipituiset. Asiakkaan omista langoista, eli Elzebethin värjäämää suomenlampaan villaa. Lankaa meni 300 g ja aikaa noin 35 tuntia. Pisto on tuttu suomalainen 2+2 ja pyörii peukalolla. Olisko tässä kuudes tekemäni polvisukkapari... jotain sellaista. Nilkkasukat tuntuvat aina polvisukkien jälkeen lastenleikiltä, ja kintaita vetelee ihan välipaloiksi. Ja pipoja. 35 tuntia myöhemmin. 35 hours later. On aina mukava kuulla, että tilaustyö on ollut mieleinen. Taannoin kuvissa näkyneet kolmet sukat ovat kaikki istuneet kuin hanska ja se on erittäin hienoa, koska pinossa oli sentään kahdet kuninkaalliset sukat. Drachenwaldin hallitsijat saivat kasvivärjätyt keltaiset sukat luonnonmustin ja krapinpunaisin somistein. Ruskeat sukat taas menivät Tärkeälle ihmiselle kotimaahan. Ystävän rakastetulle siis. Ja pinkit kintaatkin olivat mieleiset. Hyvä. Nyt jännitän enää polvisukkien sopivuutta. Niiden pitäisi olla sopivat, olihan minulla mainio kaava, asiakkaan oma ka...