Hibernaatiopesäke

Sinistä ja keltaista. Yellow and blue. Tuossa Akatemia-kiireissä taisin ohimennen mainita uuden sinisen mekon. Sehän unohtuikin ihan kokonaan ... joten tässä hieman asiaa Sinisestä. Muutamia vuosia sitten ostin kangaskaupan poistolaarista Versacen fantastista villaa.. maailman ehkä sinisintä. Ajattelin, että joskus sitä vielä tarvitaan. Hahaa! Kun kuulin Elinan Laurelista, keksin että uusi mekko pitää saada...taas. Niin siniselle kankaalle löytyi hyvä käyttökohde. Elina istutti kaavan päälleni, tuttu perusmekko neljästä osasta. Helman leikkasin Margaretan kultaisen puvun tapaan eli niin leveäksi kuin kangas antoi myöten. Sivuun lisäsin vielä pari kiilaa helman leventämiseksi. Mekossa on lyhyet hihat, koska sain tässä samalla vihdoin hyvän syyn tehdä ne turkisvuoratut tippetit. Niihin käytin rex-kania ja valkoista villaa. Itse puvussa on etuosassa 23 nappia ja se on ommeltu silkkilangalla. Aluspuvun kanssa kävi kuten arvata saattaa...mikään vanha ei kelvannut, joten tein sitten vielä uu...

Elinan suuret juhlat on vihdoin juhlittu. Meillä on nyt uusi Laurel eli tiedeiden ja taiteiden ritarikunnan tuore jäsen. Olen haljeta ylpeydestä, koska sain olla järjestämässä hänen vigiliaansa. Laitoimme Elinan eli Helenan miettimään tulevan roolinsa asemaa ja vastuita telttaan. Jep. Pakkasta oli 15 astetta. Teltassa oli kaksi lämmitintä, lattia oli peitetty matoilla ja taljoilla ja illan tähti käärittiin turkispeitteisiin ja taljoihin. Teltta koristeltiin seinävaatteilla ja kynttilöillä. Hyvin Elina tarkeni istua noin kuusi tuntia! Saattelimme Knutin ja Mikaelin kanssa hänet nukkumaan kello kolmen aikaan aamuyöstä. Pihalla tarjoiltiin odottajille kuumaa glögiä ja kaikki meni hienosti. Knut oli minun sankarini: taas kerran kantoi kaikki tavarat ja huolehti pystytykset ja tulet ja kaikkea. Ja myös purki ja pakkasi kaiken pois kavereiden kanssa. Hieno mies. Joutsenjärven Sahran kirjonta. Embroidery by Joutsenjärven Sahra. Natural dyed wool. Ja ne piipit: - maalasimme neljä seinävaate...

Nyt onkin aika jännä tilanne. Olemme kavereiden kanssa olleet ahkerina käsityörintamalla, mutta koska viimeaikaiset työt tähtäävät tulevaan Aarnimetsän akatemiaan, ei voi kertoa, mitä olemme tehneet. Aiheet ovat marraskuun loppuun saakka salaisia. Siellä lukijoiden joukossa on yksi, joka EI saa tietää, mitä on puuhattu. Toki hän tietää, että jotain on meneillä. Mutta: siitä lähtien kun kuulimme, että Aarnimetsään on tulossa tieteiden ja taideiden suurin huomionosoitus, olen ollut kuin tulisilla hiilillä. Minulla ja palkittavallla Elinalla kun on tapana vaihtaa käsityökuulumisia kello 22 aikaan illalla. Nyt en olekaan voinut hehkuttaa, mitä juuri tein... paitsi sitä, että uusi Sininen mekko valmistuu pikkuhiljaa. Olen lähettänyt lähennä kuvia napeista, joita tulee puolen metrin matkalle. Olen myös onnellinen siitä, että _______ pyysi minua mukaan ryhmään, joka valmistelee _______. Suunnitelmissa on muun muassa __________. Olemme myös __, ___, ____ja ____ kanssa _______neet ___________ta...

Tein sukat. Neulalla, tietenkin. Polvipituiset. Asiakkaan omista langoista, eli Elzebethin värjäämää suomenlampaan villaa. Lankaa meni 300 g ja aikaa noin 35 tuntia. Pisto on tuttu suomalainen 2+2 ja pyörii peukalolla. Olisko tässä kuudes tekemäni polvisukkapari... jotain sellaista. Nilkkasukat tuntuvat aina polvisukkien jälkeen lastenleikiltä, ja kintaita vetelee ihan välipaloiksi. Ja pipoja. 35 tuntia myöhemmin. 35 hours later. On aina mukava kuulla, että tilaustyö on ollut mieleinen. Taannoin kuvissa näkyneet kolmet sukat ovat kaikki istuneet kuin hanska ja se on erittäin hienoa, koska pinossa oli sentään kahdet kuninkaalliset sukat. Drachenwaldin hallitsijat saivat kasvivärjätyt keltaiset sukat luonnonmustin ja krapinpunaisin somistein. Ruskeat sukat taas menivät Tärkeälle ihmiselle kotimaahan. Ystävän rakastetulle siis. Ja pinkit kintaatkin olivat mieleiset. Hyvä. Nyt jännitän enää polvisukkien sopivuutta. Niiden pitäisi olla sopivat, olihan minulla mainio kaava, asiakkaan oma ka...

Kuulun niihin, jotka eivät liikahda kotoaan ilman käsityötä. Vaikka en olekaan kahteen viikkoon pystynyt tekemään juuri mitään, kiitos jännetulehduksen, olen kuitenkin kanniskellut lankoja ja neuloja sinne sun tänne. Ja takaisin. Keskeneräinen neulakinnastyö on harrastanut kotimaan matkailua, mutta se kävi myös ulkomailla. Olin työmatkalla Tallinnassa kaksi päivää ja neulakinnastyö piti hotellissa minulle seuraa. Paluumatkalla sentään ehdin tehdä pipoa pyöreällä aloituksella kappaleen matkaa ja eilen se tulikin valmiiksi kotisohvalla. Pipo ja pinkit kintaat lanka-asteella Tallinnassa. A hat and pink mittens, just a yarn at this point. Tallinn, Estonia. Julkinen käsitöiden tekeminen kannattaa: sain laivalla pipotilauksen! Pia F:n tyttären pinkit kintaat ovat kuvassa vielä lankana, mutta nekin on jo aloitettu. Kokenillilankaa, kotona värjättyä. Ystäväni Anneli on kova matkustamaan Virossa ja tekee mahtavia löytöjä. Tartosta hän löysi Juuliken ja hänen kasvivärjätyt lankansa. Hän toi mi...

Aina silloin tällöin käy niin, että käsitöiden tekeminen vie lääkäriin. Niin kävi taas. Olen tehnyt neulakinnastöitä siihen tahtiin, että käsi kipeytyi. Parin päivän lepo ja hyvä lääkitys auttanee. Tuli tehtyä muutamat sukat... ei ihme että tekee kipeää. I have made few socks... no wonder my fingers hurt. Mutta onpa ollut vaikeat kaksi iltaa, kun en ole saanut tehtyä mitään. Television tuijotus ilman mitään tekemistä ei ole minun juttuni. Työlista näet kasvaa: Izabella haluaa takkiinsa ja uuteen muinaispukuunsa koristeita. Nyt pitää etsiä ohje muinais-Karjalan puvun nauhoihin. Ja Birka-nauhaan... No, ajan kanssa sitten vaan. Harrastusrintamalla kuumin uutinen on ollut Neulakon Elinan tunnustus eli se Laureli, jonka hän saa parin kuukauden kuluttua Aarnimetsän Akatemiassa. Hänestä tulee Order of the Laurelin jäsen ja se on enemmän kuin hieno juttu. Olemme kaikki aivan tohkeissamme! Hän saa mahtavan tunnustuksen tieteiden ja taiteiden eteen tekemästään työstä. Ja miten tämä minuun liitt...

Sain viestin, jonka mukaan tätä luettaisiin myös ulkomailla, mutta kun ei suomenkieli avaudu... siispä jatkossa sitten tarjolla on myös englanninkielinen lyhennelmä. Lyhennelmä siksi, koska kirjoitan ammatikseni - mutta suomeksi. Viikon tärkein tapahtuma olivat tietysti Pukkisaaren markkinat. Olimme paikalla lauantaina, Riku seurusteli ja minä olin tutulla paikalla eli tiskin takana. Talvi tulee, sen huomasi myynnistä. Kaikki valmiit neulakinnastyöt eli pipot ja kintaat vaihtoivat omistajaa. Ja lisää tilattiin. Ja takki. Ja lautanauhoja. Tästähän tuleekin työntäyteinen syksy. Pukkisaaressa sain vihdoin Maikki Kariston uuden lautanauhakirjan. Se on hieno! Mutta sitä minä ihmettelin, että missä ovat nojatuolit ja muut huonekalut, joita työssä tarvitaan... teen omat nauhani kovin alkeellisin menetelmin. Pitää kai ottaa aikaa ja kokeilla tällä hienolla tavalla myös. Tällaisia nauhoja syntyy, kun apuväleinä on erilaisia huonekaluja, kuten 40-luvun nojatuolin kahvat ja ikkunalauta. This kind...