Hibernaatiopesäke

Onnellinen juhannuspyöräilijä Vesijärven satamassa. Päivän sana on nappi. Ja napinläpi. Ja huomenna se on nyörinreikä. Ruskean mekon hihat ovat vihdoin saaneet napit, 22 kappaletta. Napinreikiä puuttuu vielä neljä. Mutta sitä ennen on saatava valmiiksi herran Turku-vaate eli vihdoin se pitkään kaavailtu sininen doubletti on loppusuoralla. Emma piirsi herrasta torsokaavan ja sen perusteella sovittelin ja rakentelin 1300-luvun puoliväliin sijoittuvan, välikerroksena pidettävän paidan. Siinä on vyötärösauma ja se tulee nyörillä kiinni ylhäältä alas. Mitta on sellainen miesmäisen vesirajan peittävä eli peppu peittyy. Lopullinen innostus tämän vaatteen tekemiseen tuli toukokuisella visiitillä Kööpenhaminan Nationalmuseetiin; bongasimme sieltä vitriinistä minikokoisen kynttilänpidikkeen, jolla on tuo nimenomainen malli päällä. Tällä ilmeisen muodikkaalla herralla on leveät hihat, semmoiset pussimaiset, mutta koska meidän herran paita on suunniteltu välikerrokseksi, jota voi pitää helteellä ...

Uusi helvari on silitystä vailla. Ja tulipahan taas tehtyä 25 metriä uutta käsinommeltua saumaa ;) Takana on varsin värikäs viikko: tiistaina oli omenapuun alla kässäilta ja katselimme Medeltidsmoden kangasnäytteitä. Tilaus uusista villoista, pellavista ja hamppuhunnuista lähtee heti kun olen itse saanut päätettyä, missä väreissä teen suunnitelmissa olevan päällysmekon. Uutta mekkoa voi taas huoletta suunnitella, koska myin yhden vanhan pois. Uuteen kotiin lähti se tumma viininpunainen villamekko, jonka aikanaan tein Homobonuksen kiltaan pyrkiessäni. Ensimmäinen kokonaan käsinommeltu vaatteni. Omaan garderoobiini näpräsin helvetinikkunamekon punavalkoisesta kalanruotovillasta, omista varastoista löytyi sellainenkin kangas. Tein sen hiha-aukkojen ja pääntien tukevoittajaksi lautanauhan, tällä kertaa vain kotivärjättyä villaa. Kahdeksan lautaa, limityskuosi Lontoon löydön malliin. Likikuva limityskuosista. Nuukailin ja tein villasta. Sopii köyhäilytyyliinkin. Uusi helvari piti tehd...

Tässä viime viikonlopun värisatoa: oikealla lauantain lupiinit, ylhäällä luonnonvalkoiselle ja alla alkujaan vitivalkoinen. Vasemmalla ylhäällä lupiini-sananjalka ja alla vaatimattomaksi jäänyt raparperi. Viime kesänä värjäsin Liisan pihalla uskomattoman väristä lankaa: tuoreella lupiinilla tuli neonvihreää. Olimme ihan hysteerisiä sen takia ja olin koko talven odottanut uutta lupiinisatoa. Sen viimekesäisen neuloin Anna-tytölle kissankorvapipoksi. Mutta voi... eivät ole kesät sisaruksia, tuskin edes kaukaista sukua toisilleen. Liisa kertoi toistaneensa lupiinirutiininsa, mutta ei neonvihreää. Lähinnä keltaista ja kuparia lisäämällä vihertävää. Hain oman lupiinisaaliini siskolta ja tein kaikkien kirjallisten lähteiden oppien mukaan; kesäsin aurinkoisella säällä, ei-täydessä-kukassa olevia ja keitin liemet. Pistin toiverikkaana 200 g lankaa; yhden neulakinnaspaksuisen eli 3-säikeisen ja toisen lautanauhapaksuutta eli 2-säikeisen. Voi kurjuuden pettymys. Ei neonvihreää, hädintuskin luvat...

Tämän viikon teema on hyväntekeväisyys. Kävin luovuttamassa Nastolan Näppärien, Heinolan Kätsylän, Päijät-Hämeen puikottelijoiden ja lehtemme lukijoiden lahjoittamat sytomyssyt Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpätautien poliklinikan sädehoitoyksikköön. Myssyjä tuli määräaikaan mennessä 618. Niitä oli kymmenen paperikassillista. Oli mielettömän hienoa viedä ne, sillä myssyjä oli odotettu ja ne tulevat tarpeeseen. Hienoa, että ihmiset haluavat tehdä toisilleen jotain hyvää ja kun ponnistelee toisten eteen, siinä saa vähän itsellekin. Sytomyssykampanja alkoi Oulusta kahden käsityöbloggerin aloitteesta ja saavutti suuren suosion koko valtakunnassa. Minä kun en osaa virkata, en tehnyt itse yhtään myssyä, mutta vedin sen julkisuuskampajaa täällä lehdessä työn puolesta. Aika paljon myssyjä... iloinen myssy on viileä vaihtoehto peruukille, kun sytostaattihoito vie hiukset. Noin joka toinen sytohoitoon joutuva menettää ne. Tällä viikolla olen ajatellut olla hyvä myös itselleni ja perheelleni. S...

Saaran ja Teemun viimeiset metrit sulhona ja morsiona... ja ensiaskelet herrana ja rouvana. Taustalla kaaso Elsa ja meidän naapurista Pekka-pappi. Saara ja Teemu saatiin sitten hienosti naimisiin. Kaikkea hyvää hääparille: onnelliist voimiist, niinku Pakaalla sanotaan. Hyviin häihin kuuluu aina pieni jännitys, kuten saapuvatko häätalon kukat ajoissa, missä on pappi, avaako suntio oven ja syttyvätkö kynttilät ajoissa, sataako vai paistaako, jännittääkö päivän päätähtiä... Hääväkeä. Johanna huolehtii Carhun nimmarin onnittelukorttiin. Oma herra toimittaa kirjoituspöydän virkaa. Kaikki meni tosi hienosti. Saara oli uskomattoman kaunis näky: Unkarin kuningattaren 1500-luvun hääpuvun mallin mukainen puku, blackworkilla koristeltu wulsthaube ja sievät letit. Teemulla tietysti Unkarin kuninkaan hääpuku ja partakin söpösti letillä... ihan alkoi huuli väpättää ja nessu piti kaivaa hihasta esiin. Keittiöväki paiski Liisan johdolla hommia kaksi päivää ja hyvin Liisa joukkonsa ohjasti. Meillä oli...

Enää viisi päivää Saaran ja Teemun häihin. Me lähdemme juhlapaikalle Pyhtään suuntaan jo perjantaina, menemme somistamaan juhlapaikkaa ja auttamaan muissa järjestelyissä. Lauantaina sitten pitää purra poskeen, olen sellainen herkkätunteinen henkilö. Ei tarvitse edes arvailla itkettääkö, kun seuraamme arvatenkin kaunista seremoniaa. On näet sama pappi kuin meillä, Pekka omalta kotikadultamme. Ja kaava on Agricolaa, kuten meilläkin oli puolitoista vuotta sitten. Eli kun sieltä peräpenkistä kuuluu ensin onnellinen liikuttunut niiiissskkk ja sitten sen perään hurmioitunut ulvaisu buhuuhuu ja vollotusta päälle niin se olen sitten minä. Silkit ja sametit jäävät kotiin, kulunut kevät oli aivan liian vauhdikas vaativan projektin aloittamiseen. Katsotaan, josko se vaikka kohta alkaisi rakentua... ensin pitää harjoitella sitä silkkikirjontaa puvun päähinettä eli coiffia varten. Olen ensimmäiseen kappaleeseen niin tyytymätön, että olen näyttänyt sen vain Rikulle ja Ilonalle ja Elina sai kuvan näh...

Takana on mieletön kaksiviikkoinen: ensimmäinen lomaviikko meni puutarhassa, sadetta pidellessä ja kanervamekkoa viimeistellessä. Tein pääntien silkkinyörin lisäksi myös neljällä laudalla kudotun silkkinauhan hihoihin nappilistojen vahvikkeeksi ja hihan napit peräti kolmeen kertaan. Koska kangas on lähes luodinkestävää, napeista oli todella vaikea saada pyöreitä ja sieviä. Niinpä sitten tein ja tein ja tein... eivät ne ole täydellisiä vieläkään, mutta tyydyttävät ainakin toistaiseksi. Kanervamekko valmistui ja napitkin kelpaavat. Hääpuvun helvetinikkuna toimii hyvin päällysmekkona sen kanssa. Taustalla on muuten tosi hieno leiriuuni, jossa paistettiin leipää koko leirin ajan. Semmoinen pitää tehdä kotipihallekin. Toinen viikko meni sitten Skånessa Tuplasodassa. Lensimme Elinan ja Johannan kanssa keskiviikkoaamuna Kööpenhaminaan, sieltä junalla ison sillan yli Ruotsiin ja Annikan autokyydillä leiriin. Sää oli hirveä eli kylmä ja sateinen. Vaikka ei satanut, ilmankosteus oli ainakin 15o ...