Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2010.

Onnelliist voimiist

Saaran ja Teemun viimeiset metrit sulhona ja morsiona...

ja ensiaskelet herrana ja rouvana. Taustalla kaaso Elsa ja meidän naapurista Pekka-pappi.

Saara ja Teemu saatiin sitten hienosti naimisiin. Kaikkea hyvää hääparille: onnelliist voimiist, niinku Pakaalla sanotaan. Hyviin häihin kuuluu aina pieni jännitys, kuten saapuvatko häätalon kukat ajoissa, missä on pappi, avaako suntio oven ja syttyvätkö kynttilät ajoissa, sataako vai paistaako, jännittääkö päivän päätähtiä...
Hääväkeä. Johanna huolehtii Carhun nimmarin onnittelukorttiin. Oma herra toimittaa kirjoituspöydän virkaa.
Kaikki meni tosi hienosti. Saara oli uskomattoman kaunis näky: Unkarin kuningattaren 1500-luvun hääpuvun mallin mukainen puku, blackworkilla koristeltu wulsthaube ja sievät letit. Teemulla tietysti Unkarin kuninkaan hääpuku ja partakin söpösti letillä... ihan alkoi huuli väpättää ja nessu piti kaivaa hihasta esiin. Keittiöväki paiski Liisan johdolla hommia kaksi päivää ja hyvin Liisa joukkonsa ohjasti. Meillä oli "…

Lauantaina tulee kyllä itku

Enää viisi päivää Saaran ja Teemun häihin. Me lähdemme juhlapaikalle Pyhtään suuntaan jo perjantaina, menemme somistamaan juhlapaikkaa ja auttamaan muissa järjestelyissä. Lauantaina sitten pitää purra poskeen, olen sellainen herkkätunteinen henkilö. Ei tarvitse edes arvailla itkettääkö, kun seuraamme arvatenkin kaunista seremoniaa. On näet sama pappi kuin meillä, Pekka omalta kotikadultamme. Ja kaava on Agricolaa, kuten meilläkin oli puolitoista vuotta sitten. Eli kun sieltä peräpenkistä kuuluu ensin onnellinen liikuttunut niiiissskkk ja sitten sen perään hurmioitunut ulvaisu buhuuhuu ja vollotusta päälle niin se olen sitten minä.
Silkit ja sametit jäävät kotiin, kulunut kevät oli aivan liian vauhdikas vaativan projektin aloittamiseen. Katsotaan, josko se vaikka kohta alkaisi rakentua... ensin pitää harjoitella sitä silkkikirjontaa puvun päähinettä eli coiffia varten. Olen ensimmäiseen kappaleeseen niin tyytymätön, että olen näyttänyt sen vain Rikulle ja Ilonalle ja Elina sai kuvan näh…

Kiitos Tuplasodan, pää vilisee ajatuksia

Takana on mieletön kaksiviikkoinen: ensimmäinen lomaviikko meni puutarhassa, sadetta pidellessä ja kanervamekkoa viimeistellessä. Tein pääntien silkkinyörin lisäksi myös neljällä laudalla kudotun silkkinauhan hihoihin nappilistojen vahvikkeeksi ja hihan napit peräti kolmeen kertaan. Koska kangas on lähes luodinkestävää, napeista oli todella vaikea saada pyöreitä ja sieviä. Niinpä sitten tein ja tein ja tein... eivät ne ole täydellisiä vieläkään, mutta tyydyttävät ainakin toistaiseksi.
Kanervamekko valmistui ja napitkin kelpaavat. Hääpuvun helvetinikkuna toimii hyvin päällysmekkona sen kanssa. Taustalla on muuten tosi hieno leiriuuni, jossa paistettiin leipää koko leirin ajan. Semmoinen pitää tehdä kotipihallekin.


Toinen viikko meni sitten Skånessa Tuplasodassa. Lensimme Elinan ja Johannan kanssa keskiviikkoaamuna Kööpenhaminaan, sieltä junalla ison sillan yli Ruotsiin ja Annikan autokyydillä leiriin.
Sää oli hirveä eli kylmä ja sateinen. Vaikka ei satanut, ilmankosteus oli ainakin 15o el…