Hibernaatiopesäke

Sunnuntai. Sunday.

2012-01-29T13:42:00.000+02:00

Miksi meillä on langanpätkiä, pölyä ja lastuja olohuoneessa?
Mitä meillä tehdään vieraiden kanssa?
Mitä on pysseli?
Miten sujuu meiltä sunnuntai?

Why is there pieces of yarn, dust and wood chips around the livingroom?
What do we do with our guests?
What is pysseli?
What kind of a day is sunday?

Neulakinnas : pipo. Nalbinding : a hat.

2012-01-26T21:23:00.009+02:00

Tammikuu on hyvä aika tehdä joululahjoja. Vai olikohan tämä syntymäpäivälahja... no, joka tapauksessa, oli vihdoin Rikun vuoro saada tilaustyönsä. Pipo.
"Tee semmonen inkapipo", mies tilasi.
Olikin lankalaatikossa paksua, käsinkehrättyä lankaa. Mummolta, joka oli leikannut sen omasta lampaasta ja kehrännyt. Ruskeassa lampaassa on ollut valkoistakin, lanka kertoo.
Pipo syntyi nopeasti ja oli helppo. Kokeilkaa ihmeessä; tämä on näpsäkkä malli pakkaskelillä, sillä korvaläpät lämmittävät poskia ja pipo tulee syvälle niskaan, josta asiakkaalta tulikin kiitosta.
Siis: pyöreä aloitus, oslopisto oli 1+1, kiinnitys F1. On yhtä kuin yksi lanka peukalolla, kiinnitetään vain uudesta lenkistä, neulalle otetaan vain peukalolta pudotettu lanka eikä edellisen kierroksen silmukkaa.
13 aloitussilmukkaa, ensimmäisellä kierroksella lisätty joka pistolla, toisella kierroksella joka toisella ja kolmannella joka kolmannella. Siitä eteenpäin sormituntumalla eli tarpeeksi paljon.
Kun pipo ylettyi korvien päälle, tein kiinnittämättä edelliseen kerrokseen sellaiset korvan mittaiset pötköt. Ne erottuvat kuvassa hyvin. Tein käännöksen, lisäsin kurvissa jokaiseen pistoon ja palasin takaisin pötkön reunaa ja jatkoin taas pipon puolelle.
Kiersin pipoa ympäri toiselle korvalle ja sama siellä, jonka jälkeen jatkoin neulaamista.
Ja sitten : huomatkaa, että korvaläpän kurvissa pitää kaventaa ja läpän kärjessä leventää.
Niskaosa muotoutuu mukavasti kun kaventaa siellä enemmän kuin edessä.
Piposta tuli heti hitti, näiden tilauksia on jonoksi asti.

"Hihihii... ihana". Elina liked it too!

January is good time to make Christmas presents. Or was it Riku´s birthday present.. well, anyway, finally it was hist turn to get his order.
He wanted a hat, model "inka".
I happened to have handspun yarn. The brown sheep had some white spots, which can be seen in yarn too.
The hat was easy and quite fast to make. Go ahead, make one! Model is very easy, it is warm and keeps ears, cheeks and neck warm, the customer says.
I used round start, oslostich 1 + 1, attachment F1. I had one loop on the thumb. I attached to previus row taking only the "new one" and bedind the thumb only the dropped loop is taken.
I had 13 starting loops. Added one to every loop during the first round, and one to every second round during the second round. One to third stich during the third round. And after that ... I did not count... add as much as needed.
When the hat reached Riku´s ears, I made a loose chain, not attachind to the previous row. I made a U-turn and added some stiches at the end. Then I came back, following the other edge of the chain and then started to attach the stiches to the hat again. Continued to the other ear, made the chain-thingy again and then just continued aroung the whole work.
I reduced some stiches in the eartpart curves and added at the tip of the flap. By reducind more during the neckpart the hat shapes nicely.
The nalbinded inkahat became a real hit immediately and I already have several orders.

Tästä lähtee : vihreä on aloituksen lautanauha, oranssi on kudontatyön loimi.
Here it goes: green is the tablet weaving for the start, orange it the loom for the weaving.

Kudontakehyksessä tehdään se ensimmäinen oma työ.
We weave the first fabric using the weaving frame.

Pystykangaspuukurssi on nyt alkanut oikein toden teolla. Teemme kaiken vaihe vaiheelta alusta lähtien: viime viikolla valittiin lankoja, katsottiin miten loimi aloitetaan lautanauhalla ja loin aloitusnauhan loimen. Seuraavaksi luomme itse loimen.
Kurssin aikana jokainen kutoo kolmivartista toimikasta, osana opettajiemme Maikin ja Kristan tekstiiliarkeologista koetta, kuten Krista kuvasi. Lisäksi jokainen kutoo omassa kudontakehyksessään palttinaisen harjoitustyön, esimerkiksi kankaan pientä laukkua varten.
On muutes todella hienoa, kun pitkäaikainen haave tilaisuudesta opetella kankaan kutomista pystykangaspuissa vihdoinkin toteutuu.
ps. Riinan lampolassa odotetaan kohta ensimmäisiä karitsointeja!!

The course on warp weighted weaving contiues: we are making everything step by step. This time we choose the yarns for the loom and the weft. Maikki showed how the tablet weaving start is made. Next time we make the loom.
During the course we all weave a small fabric, for example a bag using the weaving frame, and some three warped twill, as a part of Maikki´s and Krista´s textile archelogical test, as Krista described.
It feels wonderful to make one big dream come true: finally I will learn this!
ps. Greetings from the Riina´s lamb farm: first lambings are about to happen soon!!

Lautanauhaa Virosta. Tablet weaving from Estonia.

2012-01-18T07:29:00.011+02:00

Ensimmäinen tehoviikonloppu on takana: kiitos Maikki Kariston kurssin, tiedän nyt, mitä ovat virolaiset myöhäisrautakauden nauhat. Ja miten niitä kudotaan.
Olen hirmu ihastunut niiden muotoon ja kutomistekniikkaan, joka ei totisesti ole helpoimmasta päästä, vaikka tietyllä tavalla looginen onkin.
Kuviot muodostuvat ruuduista ja viivoista, noin karkeasti yksinkertaistaen. Laudat kääntyvät aina pareittain, nelireikäisessä laudassa on kaksi eriväristä lankaa ja .. noh, siitä sitten käännellään, itse asiassa kaksi kertaa. Kun kuviossa on vuorossa reiän paikka, kuviossa näkyy alapuolinen lanka. Voikohan tätä vaikeammin selittää?
Huomasin heti kaksi ongelmaa: nämä nauhat vaativat keskittymistä. Jos ajatus katkeaa, ei enää tiedä oliko tullut käännettyä kerran vai kaksi. Tosin sen oppii kyllä huomaamaan siitä, mistä suunnasta kudelanka kulkee.
Toinen ongelma, se isompi, on se, että laudat pyrkivät kääntymään väärään asentoon, koska niissä on vain kaksi lankaa. Ilmiö on sama kuin tutummissa limityskuosisissa nauhoissa, kuten Kaarinan nauhassa.
Itse olen tottunut pitämään pakasta koko ajan kiinni ja kutomaan molemmilla käsillä, koska olen tehnyt metrikaupalla huolittelunauhoja noihin vaatteisiin.
Eli tässä ensimmäiset kokemukseni vironnauhoista: koko juttu oli ihan selkeä, sillä kun sitä katsoo paperilla, on tietävinään miten tätä tehdään.

Tehdään loimi. 12 lautaa, neljä reunalautaa. Reunat kahdella värillä, kuviot kahdella eri värillä.
Aloitetaan toiveikas kutominen. Mantrataan hiljaisella äänellä "kaksi eteen kaksi taakse kolme eteen kaksi taakse yhden kerran...."
Sitten huomataan, että kaksi samansävyistä, eriväristä lankaa kuviossa ei ole hyvä idea. Aloitetaan alusta.
Vaihdetaan erottuvammat värit. Kudotaan ensimmäinen kuviokerta ilman virheitä. Riehaannutaan. Aloitetaan toinen kuviokerta ( ohuilla langoilla 15 senttiä ). Kudotaan kaksi senttiä, huomataan virhe.
Käytetään yksi iltapäivä virheen purkamiseen. Muut lähtevät kotiin ja lauantain viettoon, purkaja ja opettaja jäävät purkamaan nauhaa lanka langalta.
Seuraavana päivänä mantrataan ja kudotaan virheettömästi kaksi kuviokertaa. Ollaan iloisia.
Tullaan kotiin. Rehvakkaasti kudotaan vielä loimi loppuun, koska on saatu villi idea siitä, että viikonlopun aikana iltapuhteena valmistettu miehen viikinkiaikainen paita tarvitsee kaulukseen hienon nauhan.
Kudotaan 15 sentin kuviosta 12,5 senttiä. Huomataan virhe.
Puretaan virhettä kolme tuntia itku kurkussa kädet vapisten. Etsitään katsella saksia nauhan silppuamiseen ja leipäveistä ranteiden viiltelyyn.
Mennään saunaan rauhoittumaan. Saadaan ilmestys. Kun mies menee nukkumaan, mennään vielä hetkeksi takaisin nauhan luokse. Testataan ilmestyksen oivallusta. Saadaan viidessä minuutissa nauha kuntoon. Kudotaan vapisten koerivi. Kuvio on kunnossa.
Seuraaavana aamuna noustaan aikaisin kutomaan nauha loppuun ja ommellaan se paitaan.
Siinä se on. Siinä se virhe on, ihan etualalla. Ja reunat ovat kauheat koska reunimmaiset langat katkesivat ihan koko ajan. Nätti väri, kammottavan pehmeä lanka. There it is, witth that one mistake. The edges are horrible, thanks to a yarn which was broken constantly. Nice colour, absolutely horrible yarn.
Opettelimme myös suunnittelmaan kuvioita. Tässä kuvassa näkyy kotitehtävämme; pitää värittää puuttuvat kohdat ja voisihan tuon nauhan laittaa myös työn alle. We also learned how to plan these patterns. Here you can see our homework: fill the missing parts. And maybe weave the braid too. Tästä Maikin kutomasta nauhasta näkee hyvin ruudukon rakenteen. In this braid which Maikki has woven, the structure can be seen clearly.
Näitä virolaisnauhoja on löydetty hyvin säilyneistä rautarautisista viitoista. Niiden kuvioissa näkyy meilläkin tuttuja muotoja, mutta tekniikka on aivan omanlaisensa. Ja ne ovat olleet kapeita, ohuesta langasta kudottuja. Tämä Maikin kutoma mallinauha on pari senttiä leveä. These estonian braids have been found well preserved. They have been attached to iron age capes. The patterns are much like ours, but estonian braids have their own technique. The original braids have been quite narrow, made of thin yarn. This sample which Maikki has woven, is about 2 cm wide.

Ensimmäinen harjoitus opetti rauhoittumista, keskittymistä ja purkamisen iloa. On siellä nauhassa vieläkin virhe, mutta se ei haittaa, sillä vain jumaluus on täydellistä, sanotaan.
Maikki kirjoitti myöhemmin, että virheet ja purkaminen oli hyvä asia : menemällä työssä takaisin todellakin oppii nauhan rakenteen.
Kiitos ihanalle Maikille tästä kokemuksesta ja kaikesta mitä vielä saan oppia. Näet myös pystykangaspuukurssi alkoi. Kuuntelimme Krista Vajannon monipuolisen luennon kudonnan historiasta ja mukana ollut Rikukin totesi, että olipa mielenkiintoista kuunneltavaa.
Riku oli mukana aloitusluennolla tekemässä mallipiirustuksia Maikin kehräysvälineistöstä ja kurkkimassa pystykangaspuiden mallia. Puuseppä taitaa laajentaa valikoimaansa.

Thanks to Maikki Karisto: I now know what are late iron age tablet woven braids from Estonia. They were the theme in last weekend efficient course.
I really like how they look and I also like the technique. Even it is not the easiest one.
The pattern is based on squares and lines. The tablets turn always in pairs and one turn is actually two turns. Tablets have four holes, two empty holes and two different colour yarns.
I noticed two problems. This technique needs total concentration, and because there are empty holes, the tablets tend to turn to a wrong position.
But them can be solved: I have learned to weave with both hands, because I have made several meters of missig hole -braids to medieval clothes. And I noticed that by following the weft I know in which point of the turns I am.
So this is what I have learned of estonian braids so far:

Make a loom. 12 pattern tablets, four for the edges.
Start weaving. Weave first centimeters. Be hopeful: I know how to make it. Whisper your mantras "two forward, tho back, three forward, two back...."
Notice, that two different colour but same shade yarns are not a good choice. Make a new loom.
Weave first pattern without mistakes. Get exited. Start another. Notice the mistake. Spend the whole afternoon undoing few centimetres. Stay in the class with the teacher and continue undoing while others go so spend their saturday evening.
Next day continue: make next 15 centimeters without mistakes. Be happy and have self confident. Have a wild idea and decide to decorate your husbands new viking tunic with fabulous estonian braid.
Come home. Start yet another pattern. During last centimeters make a mistake. Spend three desperate hours undoing and figuring out what went wrong.
Go so sauna. Relax. Have an idea.
Return to your work. Spend five minutes and correct the mistake (hand are shanking at this point) . Be happy. Go to sleep.
Next morning wake up early and weave the braid. Attacht it to your husbands tunic neckline.

This first practise taught me patience and the joy of undoing. There is still one mistake on the braid, but it does not matter. It is said that only divinity is perfect. Maikki wrote me later that mistakes and undoing was good thing; that is the best way to learn the structure of the braid.
I want to thank her for this experience and all the wonderful things she will teach me: the course on weaving on warp weighted looms started.
Krista Vajanto told us interresting things about the history of weaving. Riku and Ilona were with me and Riku told that also he considered this history of weaving very fascinating. And why was Riku there: seeing how the vertical looms look like and making drawings of spinning equipment. I think my carpenter will expand his selection too.

Turku. Herjolfsnes. Turku.

2012-01-12T21:30:00.021+02:00

Terveiset Turun linnasta! Greetings from the Turku castle!

Riku ja kiva miljöö. Riku and nice setting.

Ilona on löytänyt tyylinsä. Ilona has found her style.

Sehän on nappi! It is a button!

Tämä kevät näyttää menevän matkailuksi, suuntana lähinnä Turku-Espoo.
Viime viikonloppuna olimme Turun linnalla Ritaripäivillä esittämässä linnan asukkaita. Saimme kutsun Vapaakomppanialta, joka on linnan vakituista varusväkeä.
Linna-parka, isoja tupia ja saleja toinen toisensa jälkeen, mutta ei kunnon huonekaluja... niinpä purimme vierashuoneemme huonekalut aina sänkyä myöten ja muutimme Turun linnaan.
Linnan oppailla on kuulemma tapana kertoa, että makuualkoviin mahtuu niin pieni sänky, että siellä pitää nukkua istuallaan. Me todistimme tämän vääräksi sängyllä, jossa oikein vuoroteltiin nukkujina.
Riku teki puusepän puhdetöitä, siis puulusikoita ja paljon näyttäviä vuolulastuja nuortein herrain huoneessa... nuoret herrat tosin olivat vähemmistönä. Me Ilonan kanssa istuimme rouvaintuvassa tekemässä käsitöitä. Mainio Hanna kehräsi, me Ilonan kanssa ompelimme mekkoja ja minä vielä kirjoin ja tein neulakinnasta. Siru hämmästytti väkeä nyörihaarukalla. Väkeä kävi valtavasti ja oli tosi mukavaa kertoilla ihmisille ajasta jossa elimme, siis vuodesta 1365.

Vartiomiehet tauolla. Kas, meidän pöytämme... The guards are having a break. Oh, seems to be our table there.

Kyllä, sinne mahtuu sänky ja siinä mahtuu makaamaan. Yes, there is room for the bed and yes, there is space for a lying person.

Rouvain tuvassa ahkeroitiin. We kept busy at womens room.

... mitä nyt herrain puolella meinasi lipsahtaa uhkapelin peluuksi, kiitos nuorten herrain maukkaan siman. ... I almost slip to a gambling, thanks to young lords tasty mead.

This whole spring is all about learning and travelling. Last weekend we were in Turku castle re-enacting people who would have lived there. We were invited by Vapaakomppania, a mercenary group which co-operates with the castle.
Poor Turku castle has only rooms and halls but no furniture, so we dismantles all the furnitures of out guest room and took them to castle.
Some of the guides have told the audience that there were so small alcoves that people had to sleep in sitting position... by taking our bed there we could show that that information is not correct. We had someone sleeping in bed almost whole time.
Riku worked as a carpenter, carving spoons and making a lot of shavings in "young mens room".. althought there were not that many young men. I and Ilona made handcrafs in womens room. Wonderful Hanna was spinning yarn with spindle, Ilona was sewing a dress, I did mine and I also did some embroidery and nalbinding. Siru amazed visitors with her lucet cord. Event had a lot of visitors and we had fun living our lives in year 1365.

Ompelin siis kasaan mekkoa. Seisoin ennen joulua Marian torilla palelemassa liian vähissä vaatteissa ja päätin, että lämmintä pitää saada. Uudenvuoden tienoilla Elina oli meillä kylässä ja leikkasimme minulle kankaan Moy Bogin mekkoa varten. Leikkasin samalla innolla sitten mekon tai olisiko kyse takista... Herjolfsnes 64 eli ilmeisesti naisen käytössä ollut vaate, joka on edestä auki ja jonka rakenne on sama kahdeksan kiilaa kuin Rikun Herjolfsnes -63 -takissakin. Alkuperäisen vaatteen hihat ja kaulus eivät ole säilyneet. Sen etulistassa on näkyvillä napinreikiä , vasemmalla puolella vaatetta. Oikealla puolella on reikiä, joiden arvellaan olevan nappien kiinnityspaikkoja. Takissa on ollut ainakin 13 tai 14 nappia, ja tällä hetkellä omassa vaatteessani nappeja on 14. Tarkoituksena on tehdä niitä lisää, ylhäältä alas asti. Hihat ovat samanlaiset kuin numerossa 38.
Mekko on vaaleanpunaista paksua villaa ja se on vuoritettu erittäin ohuella tummanvihreällä villalla. Kankaat on ommeltu niinsanotusti yhtenä kappaleena eli takki on sisältä iloisen raidallinen. Eikun mekkohan se onkin. Ehkä.
No, ainakin se on lämmin. Ja painava. Ja hauska vaate.

Alkuperäisessä vaatteessa on ollut ainakin 13 tai 14 nappia ommeltuna oikeanpuoleiseen reunaan. The original textile had atleast 13 or 14 buttons and they were attached on the right side edge.

Vaate on sisältä raidallinen, koska vuorikangas on ommeltu samalla kuin päällikangas. The dress is strpiped inside, because the lining is sewn same time as the outer fabric.

Onkos tämä nyt mekko vai takki? Riippuu siitä, miten sitä käyttää. Is this a dress or coat? I thing it depends on how I use it.

Tässä vielä oikeassa ympäristössä eli linnan länsiportilla.
Here it is in proper setting, the west gate of the castle.

I was sewing a new warm dress for me. Before Christmas in a market I was freezing, because I did not have enough warm medieval clothes. I decided to make a winter dress, of maybe it is a jacket.
When Elina visited our house few weeks ago, we cut a fabric for my Moy Bog dress and I also cut a fabric for warm dress. It is Herjolfsnes 64, basically same construction as Riku´s blue jacket, which is Herjolfsnes 63. Cloth number 64 does not have sleeves or collar anymore, but there has been buttons, attached to the right side of the dress. The original dress has marks of 13 or 14 buttons. The buttons have not been found. I made similar sleeves than dress number 38 has, and so fas I have made 14 buttons. I have intention of making them all the way down.
The dress is thick, rosa wool and the lining is very thin dark green wool. I have sewn the fabrics together as one piece, so the jacket is striped inside. Sorry, it is a dress. No, it is a coat... maybe.

Ja sitten vähän lautanauhaa! And then some tablet weaving!

Jaa, se onkin lähdettävä viikonlopuksi takaisin Turkuun. Olen ilmoittautunut nauhaguruni Maikki Kariston kurssille. Teemana ovat myöhäisrautakauden nauhat virolaisilla malleilla ja brokadit.
Maikki kävi loppiaisena myös meillä, katsoimme vähän nauhajuttujen kiemuroita ja Maikki tulkkasi minulle kolmen uuden ryhmittäin käänneltävää nauhaa. Olenhan jo sanonut, että Maikki on mahtava tyyppi! Kiitokseksi opetuksesta annoin hänelle luisia nauhalautoja ja itse värjäämääni sinistä villaa. Maikki kehräsi siitä hienoa lankaa.
Ensimmäinen harjoitusnauha eli 1/3 on valmis. Se menee koristeeksi Tärkeän Ihmisen viikinkimekkoon. Saman kuvion toinen väriversio on jo työn alla.
Ja ensi viikolla alkaa Maikin ja Krista Vajannon vetämä kurssi pystykangaspuilla kutomisesta. Eli tämä kevät menee reissatessa. Turku-Espoo-Turku-Espoo-....

Ihanuutta: Ahvenanmaan lampaan villaa, värjätty morsingolla. Ja Maikki kehräsi siitä lankaa. Wool is Åland sheeps wool, I have dyed it with woad and Maikki spinned it.

Well, next thing I will go to Turku again. I am taking a course in tablet weaving, my braidguru Maikki Karisto is teaching. We are learning late iron age braids with patterns from Estonia and some brokades.
Before the Turku castle weekend Maikki was visiting our house and we talked about weaving and studies some new models. Have I already mentioned that she is awesome! As my thanks for these lessons I gave her tablets made of bone and some wool I had dyed with woad. And she has already spinned it to a lovely yarn.
I started practising and first braid of three new patterns is already made. Now I am working on same band, another colour.
Next week: I am going to have a whole spring long course on weaving on vertical loom. Maikki is teaching that in Espoo with Krista Vajanto.
So this spring will be travelling between Turku-Espoo-Turku-Espoo-....

Vanhan vuoden lupaus: neulasukkaohje. As I promised : how to make a nalbinded sock.

2011-12-31T17:43:00.015+02:00

Lukijoiden pyynnöstä ja vihdoinkin: näin minä teen neulakinnassukan. Tämä ei ole ainoa oikea tapa, mutta näin siis syntyvät Sahra-sukat.
Käytin puolisuomalaista eli Mammen-pistoa ja pyöreää aloitusta. Sukat ovat kokoa 41. Aloituksessa oli 15 silmukkaa. Kun aloitussilmukat olivat valmiit, lisäsin ensimmäisellä kierroksella joka pistolla, toisella kierroksella joka toiseen pistoon ja kolmannella kierroksella joka kymmenenteen pistoon neljä kertaa eli periaatteessa neljä kertaa kierroksen aikana. Siitä eteenpäin lisäsin kaksi pistoa kierroksella kunnes sukka oli sopivan leveä.

By a readers request and finally: here is "how to make a nalbinded socks". This is not the only way to do it, but is how I make it. I used Mammen-stich and round start. This is about shoe size 41 ( U.K. 7 1/2, USA 8)
I had 15 starting loops. On the first row I added one to every loop, on second row one to every second loop and during the third row I added once on every 10th loop.
And during following rounds I added two loops as long as the sock was wide enough.

1. Sukan kärki neljännellä kierroksella. This is how it looks on fourth row.

2. Sitten vain jatketaan, kunnes teräosa on tarpeeksi pitkä.

2. Then keep going on until the foot part is long enough.

3. Kun on aika tehdä kantapää, teen pistoja edelliseen kerrokseen kiinnittämättä. Nyrkkisääntönä on tehdä lenkki puolet koko sukan leveydestä.

3. When it is time to make the heel, I make loops without attaching them to previous row. This loopchain I usually make the half of the socks width.

4. Kun lenkki on tarpeeksi pitkä, kiinnitän pistot taas taas sukkaan.

4. When the loopchain is long enough, I attach the stiches again to the previous row.

5. Yleensä teen hieman vartta ennen kantapään täyttämistä. I usually make some of the leg part before making the heel.

6. Ja sitten kantapää: teen yksi tai kaksi aloitussilmukkaa ja alan heti kiinnittää niitä kantapääaukon reunaan aivan kulmaan.

6. Then the heel: I make one or two starting loops and then start attaching them to edge of the heel opening. Start working right from the corner.

6 B: tärkeää!! Kun tulet ensimmäiseltä kierrokselta kohtaan, jossa aloitus on, siihen jää reikä. Siksi aloituksen langanpää kannattaa jättää pitkäksi, sillä saa kivasti parsittua reiän kiinni.

6 B: important!! When you come from the first row to the corner where you start, it creates a small hole there. If you remember to leave the thread in the beginning quite long, you can easily patch the hole.

7. Ensimmäisellä kierroksella en kavenna lainkaan, toisesta kierroksesta eteenpäin kavennan kulmissa 3-4 pistoa sekä akillesjänteen ja jalkapohjan kohdalla yhden per kierros. Työn edetessä eli kun kantapää alkaa olla melko lailla kiinni, alan kaventaa joka toisella pistolla.

7. During the first row of the heel I do not reduce the stiches. After that I reduce 3-4 stiches in the corners, one in the sole and one where the achilles is. As the heel developes, and it is getting closed, I reduce basically on every other stich.

8. Lopulta jäljellä on vain pieni reikä. Sen ompelen kiinni.
8. Finally there is only a small hole left. That I simply sew to close it.

9. Sitten onkin jäljellä enää varsi.
9. Then just make the leg part.

Toivottavasti tästä ohjeesta on iloa! Tämän ohjeen myötä kiitän kaikkia lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan iloista ja ahkeraa uutta vuotta!
I hope you enjoy these instructions. I want to thank all my readers and wish you a happy new year!

Kuinka kauan kestää ommella viikinkitakki? How long does it take to sew a viking kaftan?

2011-12-18T14:54:00.012+02:00

Menjan takki on minulle vähän iso, mutta oli pakko sovittaa. It is a bit big for me but I just had to try it on.

Monta kertaa on pitänyt tehdä tämä: mitata kellon kanssa, kuinka kauan aikaa menee vaatteen ompeluun. Niitä ommeltuja metrejä onkin jo mitattu, mutta kuinka kauan menee esimerkiksi naisen viikinkitakin ompeluun?
Nyt tiedän. Siihen menee 41,5 tuntia.

Ompelin Menjalle Valkyria-takin, tummaa luumunväristä villaa ja vaaleanvihreä vuori. Malli on Herjolfsnes-mekoist tuttu eli siinä on neljä sivukiilaa ja takakappaleessa on lisäksi leveä kiila. Sivusaumoja koko takissa on siten 12 ja lisäksi tulee kahden ison kiilan ompelu.

Ompelu meni tähän tapaan:
1. päivä: piirsin Nillen kirjasta kaavat paperille. Mittailimme ja leikkasimme aluksi vuorin. Teimme sovituksen vuorikankaalla, purimme sovitusversion ja leikkasimme sen mukaan päällyskankaan.
Aika meni 3 tuntia.
2. päivä: kaikkien neljän hihan ompeleminen ja vuorikankaasta kaksi pitkää sivusaumaa. Ompelu ja sauman huolittelu. 4 tuntia.
3. päivä: vuoriin takakiila ja yksi sivukiila vuorikankaaseen. 2,5 tuntia.
4. päivä: vuorikankaan kolme pitkää sivusaumaa, olkasaumat ja vuoritakin silitys. Samana päivänä päällyskankaasta kaksi pitkää sivusaumaa ja takakiilan neulaus paikalleen. Yhteensä 5 tuntia.
5. päivä: takakiila kiinni ja kaksi sivusaumaa. 3,5 tuntia.
6. päivä: viimeiset kaksi sivusaumaa, olkasaumat ja takin saumojen silitys. Kaikkien neljän hihan istutus ja ompelu paikalleen. Yhteensä 5 tuntia.
7. päivä: hihojen viimeistely, pääntien ompelu, hihansuiden ompelu ja huolittelu. Helman muotoilu. Yhteensä 5,5 tuntia.
8. päivä: helman tarkka mittaaminen, ompelu ja huolittelu. Etuosan ompelu.
9. päivä: takin sisäsauman huolitteluun tulevan lautanauhan loimi, kudonta (3,5 metriä nauhaa) ja kiinnitys paikalleen takkiin. Yhteensä 7,5 tuntia.
(no, 10. päivän aamutoimena edellisten ompelujen silitys, sillä takki valmistui puolenyön aikaan)
Ja näin oli takki valmis.

Päivä neljä: vuori kasassa. Day 4: lining made.

Takakiila paikallaan ja sivukiilat paikallaan. Etukappaleet vielä puuttuvat. Backgore and sidegores ready, frontpieces still missing.

Takki on ommeltu pellavalla ja silkillä. I used flax and silk for sewing.

Takin etuosa ja pääntie on tuettu lautanauhalla ja tietysti Menjan mielivärillä. The neckline and front are finished with narrow tablet woven braid and naturally I used one of Menja´s favourite colours.
Ihanat värit! Vaaleanvihreää, tummaa lilaa ja tämän alle sovitimme vielä keltaisen olkainmekon. Tuskin maltan odottaa, että näen kokonaisuuden valmiina.
What a lovely colour: light green and purple and she is going to have a yellow apron dress with this. I can hardly wait to see Menja all dressed up!

Yksi syy ajan mittaamiseen oli se, että on olemassa joitain tietoja siitä, miten nopeasti keskiajan räätälit ompelivat ja kuinka paljon heille siitä maksettiin. Minulla on kyllä se tieto tuossa yhdessä kirjassa, mutta en vain löydä sitä. Jatkan etsimistä. Palaan asian sitten tuonnempana.

Ja mitä sitten seuraavaksi... jaa, tuollahan odottaakin yksi keskeneräinen viikinkitakki!

I have been meaning to do this a long time: to measure how much time it takes to sew a piece of clothing. The sewn meters I have been measuring, but how long does it take for example to make a viking kaftan?
Now I know. It takes 41,5 hours.

I made a Valkyria-jacket for Menja. It is purple and water green wool. The pattern is based on Herjolfsnes-dresses. It has four sidegores and one wide gore in the back. Since it is lined, the jacket has 12 long sideseams plus two backgores.

So this is my dress diary:
1. day is drew a pattern from Nilles book, and I fitted the jacket to Menja. We made the fitting with the lining, and cut the purplw wool after that. This took 3 hours.
2. day: I started sewing the lining, made two long sideseams and sew all the fours sleeves. 4 hours.
3. day: the backgore to lining and one sideseam. 2,5 hours.
4. day: three sideseams, shoulder seams and ironing the lining. Also two sideseams to upper layer. Pinning the backgore. Totan time this day 5 hours.
5. day: sewing backgore and sewing two sideseams. 3,5 hours.
6. day: two sideseams. Shoulderseams and ironing. Fitting all the sleeves and attaching them. 5 hours.
7. day: Finishing the sleeves. Sewing the neckline and cuffs. Measuring and giving form to the hemline. 5,5 hours.
8. day: sewing and finishing the hemline. Finishing the frontpieces. 5.5 hours.
9. day: weaving 3,5 meters tablet woven braid to finish the innerpart of the opening. Attaching it. 7,5 hours.
All this took 41,5 hours and the kaftan was made.
Plus 10. day I ironed it once more.

Why did I measure this? To get some idea how much time it takes. And because I am trying to find that information about how fast tailors were during middle ages and what was their wage. That information is in one of my books, but it needs to be found first... I will return to this matter later.

And then..oh, there is one unfinished viking kaftan waiting for me!

Leveä kuin mekko, mutta kyllä se on takki. It looks like a dress, but it is a jacket.

Vaihtopysseli. Swap-pyssel.

2011-12-07T19:02:00.009+02:00

Uta harjoittelee. Uta is practising here.

Tiedättehän sanonnan "raavi mun selkää, mä raavin sun selkää". Eli koska en osaa säädyllistä keskiaikaista kirjontaa, piti löytää opettaja. No kas, Utalla on ollut kammo lautanauhaa ja neulakinnasta kohtaan. Niinpä teimme vaihtari-pysselit. Pysseli on siis sitä, kun kokoonnutaan yhteen tekemään kivoja käsitöitä.
Uta tuli viettämään viikonloppua kotiimme ja samalla opetimme toisiamme.
No, jos kuka Utan tuntee, ei ylläty siitä tiedosta, että Uta teki ilmiömäisen tarkkaa työtä nauhansa kanssa. Hän loi annettujen ohjeiden mukaan nauhan, eikä minun tarvinut kuin näyttää mistä kohdasta kuvio alkaa ja loppu olikin... no... ihmettä. Uta teki pari virhettä, mutta kuten hänen bloginsa eli Utan kamarin tunnuslausekin sanoo, ne purettiin. Utan motto on siis "jos sen voi tehdä, sen voi myös purkaa".

Tarkkaa työtä. Totta kai kaikkien loimilankojen päiden pitää olla tasan! Of course all the yarn ends must be even when making a loom!

Nooh... minun vuoroni. Olen siis kirjonut metrikaupalla jugend-kukkia, lähinnä varsipistolla ja laakapistolla. Mutta noista keskiaikaisista kirjonnoista en oikein selviä. Opin sen kauhealla tavalla: jäljensin huolellisesti 1500-luvun kirjontakuvion ja aloin kirjoa sitä pellavalle punaisella silkillä. Siitä tuli ihan hirveä ja kammottava. Lanka ei mennyt lainkaan kankaan pintaan, vaan levitoi sen yläpuolella... Liian pitkää pistoa, gurut kertoivat.
Tuon "kurjonnan" jälkeen en ole kirjontaan tarttunut. Paitsi viime kesänä Ruotsissa Tuplasodassa, kun Renika piti kirjontatyöpajaa. Olin kovin tyytyväinen ... kunnes näin Utan siipioliohupun kirjonnat. Puhumattakaan Elsan töistä.

Koska Emekin on tehnyt oman viikinkimekkonsa somisteeksi esiliinan, jossa on hauskat kirjonnat Osebergin laivan hengessä, tahdon tehdä sellaisen. Itse. Kirjontakillan vanhin Iida tosin oli ihana ja lupasi tehdä minulle ne kirjonnat... mutta pitää kokeilla itse.
Utan jalanjäljissä pienensin sitten pistoni noin kymmenesosaan entisestä. Hän näytti pistoja ja antoi vinkkejä. Ja katso! Langat eivät harita! Pinta on täynnä!
Seuraavaksi pitää kirjoa ja kirjoa ja kirjoa eli opettaa käsi taas tavoille. Jos vaikka jonain päivänä olisi päällä se itse kirjottu viikinkiessu!

You know the saying "if you scratch my back, I scratch yours". So, since I did not know how to make proper medieval embroidery, I needed a teacher. And look, Uta, who is a brilliant emroiderer, had an issue with tablet weaving and nalbinding. Se we arranged a swap-pyssel. Pyssel means doing handgraft together.
Uta came to our house for a weekend and we we taught each other.
Well, the one who knows Uta does not get surprised by hearing this: she made brilliant work with tablets. She made her own loom, and all I had to do was show where the patterns starts and... the rest was a miracle. And since her motto is "if it can be done, it can be undone". She made like two mistakes, but of course she decided to undo them.

So it was my turn: I have troubles with my embroidery. I have made several meters of jugend-embroidery but I am not satisfied with my level of medieval type embroidery.
I had to learn this in a horrible way: I desiced to make an emroidered 16th century coif. That was awful! The silk I used did not seem to touch the surface of the linen at all. My pathetic stiches were too long, I learned form gurus.
So I have not touched an unbroidery ever since... exept during Doublewars last summer in Renika´s workshop. I was almost quite happy... until I saw what like Elsa or Uta does to her hood.

And because Eme has made a lovely viking apron with Oseberg-style embroideries, I must do mine. By myself. Well, skilled Iida has promised to do my apron embroidery, but atleast I have to give it a try.
Uta showed me hos she makes it. And look! My stiches are about ten times smaller now than they were before! No more holes in pattern! And no yarns going here and there.
Now I just have to start practising. And practise. And practise. So maybe one day I have a viking apron which I made.

Ihan itse tein. I made it.

Ja sitten vielä se neulakinnas.
Olen opettanut monia ja minusta on mahtavaa, kun saan ihmisiltä kuvia kintaista ja sukista ja pipoista tyyliin "kato, mä tein nää". Joten pitäähän se Utakin saada neulaamaan.
Opetin hänelle helpon harjoituskappaleen: huivi helpolla Oslo-pistolla. Huiviin tulee niitä reikiä, jotka myöhemmissä töissä ovat sitten kantapäitä ja peukalon paikkoja.
Utan kolme ensimmäistä pistoa olivat perustasoa eli haparoivia, mutta olipa kiva katsoa miten pisto pistolta jälki parani. Ja ainakaan vielä hän ei ole soittanut paniikissa ettei muista enää miten se pisto tehdään... Jään odottamaan kuvia ja tietoja uudesta valmiista huivista!
Sitä odotellessa ompelen viikinkitakkeja. Monikossa, kyllä.

And then there was the nalbinding.
I have taught many people and I think it is great to get all these pictures of mittens and socks and hats they have made. So I just have to teach Uta too.
I shoved her an easy start: a scarf with Oslo-stich. It has also those holes, which she will later have in socks and mittens marking thumbs and heels.
Her like three first stiches were unstedy, but then stich after stich it got better and better. And she has NOT called me telling that she forgot all and now I am eagrerly waiting some news about her scarf.
Meanwhile I am sewing viking kaftans. Yep. Plural.

Ps. Meillä on uusi vierashuone! We have a new guest room!

Taistelu Härkälinnasta / battle of Härkälinna

2011-12-05T08:11:00.005+02:00

Mainitsin viime kirjoituksessa, että teimme Härkälinnassa elokuvaa.. tässä se on!
Mahtava tuotos, joka syntyi hyvästä ideasta hyvinkin spontaanisti.
Olkoon filmin teema vaikka "miten vallata linna".

I mentioned in my last post that we made a movie in Härkälinna. Here it is ! Fine movie, made quite spontaniously. This theme could be "how to take over a castle".

Iloinen räätäli Härkälinnassa. Merry tailor in Härkälinna.

2011-11-29T15:42:00.018+02:00

Härkälinna on suuren suuri hirsinen linna Hauholla. Olemme muutamaan otteeseen vuokranneet sitä viikonlopuksi ja siellä minä aviomieheksi päätyneen Rikunkin tapasin.

Tällä kertaa Härkälinnassa vietettiin Viikinkiajan laiva ry:n pikkujouluja. Kutsuimme mukaan myös Odinin kaartin Vaasasta. Lienee tarpeetonta sanoa, että meillä oli mielettömän ihanaa.

Me Mintun kanssa ruokimme väen, lauantaina päivällä Kartsa ohjasi jousiammuntaa, illalla saunottiin ja syötiin pidot ja ilta huipentui tähtitaivaan tutkimiseen linnan katolla. Tähdet näkyivät hienosti, koska Härkälinna sijaitsee maaseudulla paikassa jossa ei ole valosaastetta. Ja Kartsan tarinoita galakseista ja tähtivöistä oli kiva kuunnella!

Jousiampujat herkuttelivat: kerrankin riitti niittyä jossa ampua. Archers had a field day... finally a field where to shoot.

Ilona otti upeita kuvia ja pikku ennakkomainoksena kerrottakoon, että siellä tehtiin myös pieni elokuva. Tai ainakin traileri. Laitan sen tännekin heti kun se valmistuu.

Valokuvaaja-elokuvaaja Ilona vuorostaan kuvassa. Out photograpfer-film maker Ilona´s turn to pose.

Näin räätälin kannalta oli hienoa ja iloinen asia, kun saimme riviin neljä viikinkiä minun tekemissäni takeissa.

Riku, Timo, Jarkko ja Jonas. Four vikings and their kartans.

"Miten se ehtii kaiken? No, kun sillä on kymmenen kättä", joku keksi.

"How does she do it all? Well, she has ten arms", someone figured out.

Sunnuntai huipentui ammuntaan trebuchella eli valtaisalla katapultilla.

Hieno viikonloppu täynnä iloa ja naurua. Minä tykkään. Tykkään myös kovin noista kaartin viikingeistä... ne ajattelevat samalla tavalla kuin me siellä Sotka -laivassa...

Ensi vuonna uudelleen!

Härkälinna is a huge wooden building at place called Hauho. We have spend lovely times there and this time we went there to have a small pre-Christmas party with Vikig era boat society. This time we asked Odin´s Guard to join us. And do I even need to tell that we had wonderful time.

Naturally we ate well, me and Minttu were cooking the whole weekend. Kartsa arranged archery. we had a fiest in the evening and after that we went to the roof of the castle to see the stars. Kartsa was sharing his knowledge of stars and universes.

Ilona took many nice photos and there was also some film making. I will publish the film here also, as soon as it is edited.

As a tailor I really enjoyed seeing four viking kaftans which I have made in one row.

The perfect weekend ended shooting with trebuchet in the field nearby. All that happiness... I liked it a lot. And I like the Guard... they think the same way than we in Sotka -boat.

We will return to the castle next year.

My angels. Minun enkelini.

Sehän on viikinkitakki. Oh, it is a viking kaftan!

2011-11-22T09:18:00.008+02:00

Jälleen uusi vaasalainen viikinkitakki, nyt rus-tyylillä. Viking kaftan to Vaasa, rus-style this time.

Ei tässä mitään sukkaohjetta ehdi tekemään, kun on ommeltava miehille lämmintä talveksi. Takkitehtaan uusin tuotos on sininen takki punaisella vuorilla. Näitä on hauska tehdä: ensin on iso kasa kangaspaloja ja yhtäkkiä käsissä onkin taas viikinkitakki!
Kangas on ostettu Saltvikin viikinkimarkkinoilta kesällä, samoin langat, joista tämä rus-takin nauhat on kudottu.
Upeat karhunhammasnapit tekin Hanna Nore eli Sarvi-Hanna Loviisasta.

I was supposd to make some instructions how to make a nalbinded sock, but I just have no time for that. I have been sewing, because winter is almost here and so many men need something warm to wear. I just love making these. First there is a pile og pieces of fabrics, and then suddenly it is a viking kaftan!
My latest production is viking kaftan in rus-style, made of blue wool and red wool lining. Tha fabric is bought at Saltvik viking market last summer, like the yarns for tablet woven braids.
The fantastic bear tooth buttons are made of horn and made by Hanna Nore from Loviisa.

Takin vuori on mahtavan punaista villaa. Kaftan is lined with red wool.

Hanna Nore teki upeat napit ja minä hifistelin taas napinkannoissa. Kahdeksikko on tukeva tapa vahvistaa kanta. Hanna Nore made incredible beautiful buttons.

Ps. Joulu tulee. Tein välipalana myytävää Marian joulumarkkinoille. Christmas is coming too, so I am making also some things to Christmas market.

Kekri : Viking era fashion show

2011-11-07T16:28:00.009+02:00

Sukanteko-ohje on lupausten mukaan tulossa, mutta ensin on pakko hehkuttaa tapahtunutta: meillä oli keskiaikaseuran Kekri ja oikein mukavat kemut olivatkin. Oma osuuteni ohjelmassa oli rautakautisen muotinäytöksen järjestäminen.
Näytös on aika iso sana: olin koonnut joukon ystäviä omissa rautakausi- tai viikinkivaatteissaan ja kerroin yleisölle, mitä kelläkin on päällä ja miten näitä asuja voi kukin itselleen rakentaa.
Hauska osuus oli se, että saimme yllättävän monta erilaista kokonaisuutta esille, joista tuossa kuvassa neljä.
Siinä on Pirjo viikinkivaatteissaan ja huomatkaa hieno kirjottu forcloth eli esiliina. Hannalla on keltainen kietaisuversio viikinkinaisen olkahameesta, minulla se kesäinen vihreä ja sokerina pohjalla Elina esitti oman muinaispukuni. Sokerina siksi, että oli aivan mahtavaa nähdä hänen muikkareissa!
Elina ei ole ainakaan heti tekemässä muinaispukua itselleen, mutta kuten sanottua, oli mahtava kokeilu.
Minulla pitää olla ainakin kaksi aikakautta, koska keskiaikaseuran ulkopuolella purjehdimme sillä viikinkiajan laivalla ja käymme periodin tapahtumissa. Ja koska sen aikakauden vaatteista saa tosi hienoja!!

* * *

I have promised to make "how to make a nalbinded sock" lesson here, but first I just have to show what happened last weekend. We had a Sca-event , theme was All Hallows Feast and I was asked to organize some program there. So we had a viking era fashion show.
It was not a big show, more like show and tell: I had asked my friends to wear their viking era clothes and I showed and told what they had and how these garbs can be made.
In that picture above there is only some of us, but collection is nice! There is Pirjo in her viking garb and the lovely emboidered forecloht. Hanna has a yellow wraparpound skirt, I have my green apron dress and red jacket and Elina is wearing my finnish iron age dress.
I am happy to see Elina dressed in it, and even she liked the experience, she will stick to her 14th century.
I need to do atleast these two periods, because we also have viking era boat and we take part to that period events. And because that period clothes can be awesome too!

Otettiin sitten vähän muotikuvia... poseeraaminen on tosi vaikeaa!

So we took some fashion pictures... and posing is actually really difficult.

Rikukin yrittää. Riku is posing too!

Ja sitten mainos: Ihana Uta on avannut kamarinsa ovet!! Advertise: lovely Uta has opened her chamber doors!! Look!!

My friend Eva writes also a very nice blog, about medieval cooking. Look at it too!

Kudontaa ja opetusta. Weaving and teaching.

2011-10-25T18:25:00.010+03:00

Minä eli Joutsenjärven Sahra Miltenbergin torilla Saksassa.

Olen pitänyt tässä nyt useamman viikon ompelutaukoa; elämäni ensimmäinen landskneht-paita oli sellainen rutistus, että oli pakko lepuuttaa sormia.
Olenkin sen sijaan kutonut nauhoja ja tehnyt tilattuja neulakinnastöitä.
Lisäksi kävin Saksassa ihanassa Miltenbergin kaupungissa käsityötapahtumassa opettamassa neulakinnastekniikkaa.
Kesällä tehty ruokakirja on painossa ja nyt odotellaan sitä ulos. Ja haa, seuraavaa jo suunnitellaan.
Tässä siis tällä kertaa vain muutama kuva tehdyistä asioista, mutta koska Vaasan suunnalla on vielä ainakin yksi ihminen, joka ei vielä uskalla ryhtyä neulatun sukan tekoon, lupasin tehdä kuvallisen ohjeen sen valmistukseen.
Pitää siis tehdä sukat ja ottaa kuvat vaihe vaiheelta. Mutta se sitten seuraavaksi!

I have had a sewing pause; the first landskneht I ever have made was such a project, that I had to let my finders rest a while.
But I have been tablet weaving and nalbinding. And I also visited Miltenberg, Germany, teaching nalbinding.
The book I was making during this summer is being printed at the moment and haa, there might be another one coming.
So this time a pictorial glimpse of my latest doings.
Next I will make some instructions on how to make nalbinded socks. There might still be someone who does not dare to try, so I promised to make serie of photos how to make it.

Neulakintaat suomalaisella pistolla ja lettireunuksella. Krappia. Nauhat menevät lahjoiksi.
Mittens with finish stich and braid decoration. Tablet woven braids are gifts.

Viikinkimiehen lakki turkiskoristein. Neulakinnastekniikka puolisuomalainen pisto + lanka krappia.
Hat for a viking man, fur decorated. Nalbinding, stich mammen = half finish. Yarn dyed with madder.

Lautanauhavyö miehelle: tuplatuplapukki, 32 lautaa. Kolme eri keltaista, ja lisäksi vähän krappia. Päät punottu ja koristeltu pronssilla.
Tablet woven braid, to be a belt for a man. 32 tablets. Three differents yellows and a bit madder. Finished with bronzespirals.

Miten tehdään lettikoriste. How to make a braid decoration.

2011-10-06T13:15:00.014+03:00

Kintaat minulle. Mittens for me.

Näin kuvan neulakinnastekniikalla tehdystä lettikoristeesta kintaissa. Oli aivan pakko kokeilla, miten se tehdään.
I saw a picture of braid decoration which was made by nålbinding and I just had to test how to make it.

Miten tehdään lettikoriste:
How to make a braid decoration:

1. Neulasin kierroksen koristevärillä kintaan reunaan:
I started by nålbinding a one row with decoration yarn:

2. Kun kierros oli täynnä, tein pienen pätkän neulosta kiinnittämättä sitä reunaan. Tässä työssä käytin koristeluun kaksisäikeistä lankaa ja suomalaista pistoa (2+2, F2) , joten lenkkejä on 15. Kintaat ovat kolmisäikeistä ja tietysti oman pihan kasveilla värjätyt.
When first round was ready, I nålbinded some stiches without attaching them. I used for decoration 2-ply yarn and finnish stich ( 2+2, F2), so I made 15 loops. The mittens are 3-ply wool and of course naturally dyed with home-grown plants.

3. Tein kaksi pötköä lisää, kiinnitin alut neljällä silmukalla kintaan reunaan.
I made two loopchains more, attaching them to mitten with four stiches.

4. Aloin letittää lenkkiketjuja ja kiinnitin aina neljällä silmukalla ja tein jälleen 15 silmukan ketjun
I started to braid these chains and attached them to mitten with four stiches.

5. Menetin hermoni koska kolme pitkää lankaa sotkeutuivat toisiinsa ja lisäksi avulias Eikka sotki itsensä sekaan.
Lost my nerves because at some points three long yarns tangled and also Eikka the dog was too helpful.

(kolmella langalla työskentely on etenkin alussa hankalaa, mutta joka pistolla helpottaa..) (working with three long yarn is pretty difficult specially in the beginning, but it gets easier stich by stich)
Eikka on aina paikalla kun jotain tehdään. Eikka is always there helping.

6. Lopulta oli aika päättää lenkit reunaan ja huolitella työ pujottamalla langat kintaan sisään.
At the end I just ended the chains to the edge and threaded the yarns in the mitten.

Valmis!
Ready!

Terapian tarpeessa. Therapy, yes please.

2011-10-03T12:48:00.015+03:00

Väriterapiaa. My kind of therapy.

Lammasprojekti etenee! Kävimme Rikun kanssa Markon luona katsomassa ahvenanmaanlampaita, joista tulee meidän jaalalaistemme kavereita... sitten joskus. Kivoja yksilöitä kaikki: meitä kiskottiin housunpuntista ja kengännauhat ne vekkulit avasivat moneen kertaan.

Sain Markolta mukaan leipäpussillisen sekaväristä villaa, seassa vähän tummaa ja toisaalta hyvinkin valkoista. Halusin näet kokeilla taas ihan uutta juttua eli villan värjäämistä ennen kehräämistä.

Viikonlopun suunnitelmissa oli viikinkiaikaisen laivamme Sotkan kunnostamista talvea varten, mutta meidän aikamme kuluikin sairaalassa. Rikulta katkesi noston tohinassa akillesjänne ja sitä sitten ihmeteltiin ensin ensiavussa ja sitten odotimme pääsyä leikkaussaliin vain 25 tuntia... Riku oli osastolla ja minä terapoin itseäni kotona värjäämällä lankaa ja niitä villoja.

Villaprojekti oli mielenkiintoinen, koska en ole tehnyt ikinä mitään sellaista. Toteutin taustatutkimuksen kyselymenetelmällä.

Kysymykseen "Mites peset villat", sain erilaisia vastauksia niin kehruukurssilta (Elina-kurssilainen/Maikki-opettaja), kehräävältä lampurilta (Marko), ilmeisesti lähes kaiken osaavalta monitaiturilta (Jenni) ja sitten kudonnan opettajalta (Hannele).

- Mä en pese.

- Pesen vasta lankana, marseillesaippualla

- Tee villatapuleita ja pese ne varoen esimerkiksi metallikorissa

- Laita villa puoleksi tunniksi lämpimään veteen

Näistä kokosin sitten ihan oman versioni. Laitoin villan sellaisenaan eli suoraan lampaasta kerittynä vatiin, päälle lämmintä vettä ja vähän saippuaa ja varovasti painelin isoimmat liat pois. Tein tämän itse asiassa pari kertaa.

Samaan aikaan toisaalla: aamulla oli ollut pakkasta ja pelkäsin sen tuhonneen koko yritykseni. Sillä välin kun villat likosivat, keräsin sieltä täältä pihalta ensimmäisen kesän ruusukkeista jäisiä lehtiä ja napsaisin mukaan reilut kouralliset jotain, joka voi olla joko ensimmäisen vuoden jättiläiskasvuinen ruusuke tai toisen vuoden kukkimaton.

Ja tein liemen tutulla kaavalla, mutta jokin oli toisin. Olen saanut alkuperäiset siemeneni Hannele Köngäkseltä, joka on opettanut tämän maan muinaistekniikoiden artesaanit kutomaan pystykangaspuilla. Kysyin siis häneltäkin vinkkejä villan värjäämiseen, koskapa olin kuullut Maikilta, että Hannele oli värjännyt hänelle lankaa. Ja kesällä olin nähnyt Susannalla sinistä villaa joten..

Hannele antoi vähän vastauksia villan pesuun, mutta paljon tietoa morsingosta. Ja nyt toden totta, sain tummempaa sinistä kuin kesän kahdella aikaisemmalla värjäyksellä!

Mikä oli erilaista? Poimin taas ämpärillisen eli reilun kilon lehtiä. Silppusin. Kiehuvaa vettä päälle. Uutto aikaisempaa lyhyempi eli ei 45 vaan 30 minuuttia.

Ja sitten siivilöinti, kidesoodalla pH 10 ja vispaamisen sijaan kaatelin lientä ämpäristä toiseen. Se nostatti sellaisen vaahdon, että moni barista olisi kateellinen.

Kun vaahto (joka todellakaan ei lakannut tulemasta) oli enää vihreää, ei sinistä siis, lisäsin natriumditioniitit. Mutta en lehtien painon vaan kattilassa olevan nesteen määrän mukaan. Siis 2 rkl per 3 litraa nestettä. Tässä tapauksessa kuusi... no seit... ehkä jopa kahdeksan ruokalusikallista (vähän humpsahti kun kaadoin) yhdeksään litraan vettä.

Odotin 45 minuuttia, että valkaisuaine ajaa hapet pois liemestä ja upotin Jenniltä saadun vinkin mukaisesti 150 grammaa villaa Amarin keinokuituisessa pyykkipussissa liemeen.

Annoin olla 30 minuuttia, lämpötila oli koko ajan ihanteelliset 50 astetta (kinkkumittarini mukaan) ja yritin liikutella pussia varovasti, että väri menisi koko villaerään, mutta villa ei alkaisi huopua.

Kyllä jännitti, kun nostin padasta lähes värittömän pussin. Sitten se ihme: villa alkoi muuttua siniseksi. Ja se muuttui ja muuttui ja muuttui (samoin teki pyykkipussi). Annoin villan jäähtyä hyvin ennen kuin puristelin vettä ulos. Ja lisäksi annoin kuivahtaa pitkään ennen pesua. Väriä ei juurikaa irronnut enää huuhteluveteen.

Mytystä valuva vesi on kellanvihreää, mutta villapa muuttuukin siniseksi. The lump of wool is turning blue, but the vat is yellow.

Aika mahtava väri! Pretty nice blue!

Osa tiukimmin mytyssä olleesta villasta jäi valkoiseksi, eli olisi pitänyt tehdä niitä pienempiä yksiköitä. Mutta kun meni se ilta siellä sairaalassa...

Villaa on lisää. Viikonloppuna voisi katsoa, vieläkö sieltä puutarhasta irtoaisi yksi morsinkosatsi.

Värjäsin myös käsittämättömän punaisia lankoja veriseitikeillä, verihelttaseitikeillä ja kokenillilla. Niistä kirjoitan tuonne värikillan eli Pyhän Lyytin puolelle.

* * *

The project sheep proceeds. We visited Marko, who is going to take care of our sheeps, when we really have them. We also saw the co-sheeps, that is Marko´s own ålandsheeps. Funny individuals; they were curious ones and for example opened my shoe laces several times.

Marko gave me some wool, some white, some a bit darker, because I wanted to do something completely new to me; to dye raw wool before spinning.
We were supposed to work with our viking era boat Sotka during the weekend, but accidents do happen and Riku broke his achilleus tenditis and spend weekend in hospital waiting for surgery. I needen a colour therapy at home and dyed with woad and mushrooms, Cortinarius sanguineus.

Dyeing wool was very interresting, since I have never done that before. That is why I did a survey aka asked others have they done it and how they do it. I asked for example Elina, who is at the spinning course, I asked Maikki, who is teaching that, I asked lovely wonderful multi-skilled Jenni and I asked Hannele Köngäs, who teaches people how to weave with vertical loom.
I had one question: "How do you wash the wool". And I got several different answers.
- I don´t wash
- I wash it after spinnig using marseille-soap
- make the wool to a small bundles and dye them for example in metal basket
- soak it in warm water about half an hour
So.. I made a combination of all the good advices.
I put the wool in a washbasin, added some warm water over and padded carefully a bit. I made this few times.

Meanwhile: I had harvested the woad in the morning. We had minus degrees that morning, so the woad leaves were frozen. I collected mostly firts years leaves and then some very big ones, of which I do not know if they are first years leaves of second years which had not bloomed.
I had about one kilo of leaves.

I made the vat basically same way I have done it before, but with some small changes. Hannele, who has a woad mission, gave me some hints and I tested it.
The leaves were in small pieces, I added boiling hot water over them and let them stay for 30 minutes, not 45 minutes as I usually do.
Then I strained it, added soda so that pH was 10. And then I did not whisk it, but poured the liquid from one bucket to another. Oh heavens, what a foam. I bet all the baristas would have been jealous of that crema!

When the foam did not turn blue (the foam did not go away) I added sodium dithionite. I usually add according to weight of the leaves, but now I measured the amount of the vat. I added 2 tablespoons per 3 litras of water. Well.. opps... might have been even more.
I let the vat stand for 45 minutes, so that all the oxygen was gone and it was time to dip the wool
Jenni adviced to put it in a small washing bag.
And then I waited for 30 minutes. I moved the wool carefully a bit, I wanted to make sure that as much as possible would dye.
Gosh I was exited when I lifted the bag from pot. It was ..plain white. And then in front of my eyes it started to turn blue. And turn blue. And turn blue!
I let it dry quite a while before rinsing.
So: some of wool is still white. But most of it is very nice darkish blue.
Hmm... I have wool. I also have more woad. Time... have to fix it and try this again!

I also made incredible reds with the mushrooms, but that story I will share in dyers blog, Pyhä Lyyti.
Sunnuntain värit.
The result of one sunday.

Metrin mittainen palkinto. One meter long prize.

2011-09-26T11:09:00.007+03:00

Tässäpä kahden vuoden ompelut metriin tiivistettynä. Hieno neulakirja! Sewings of almost two years, now in one meter. What a needlebook!

Kaksi vuotta sitten kesäkuussa tähän paronikuntaan julkistettiin kilpailu siitä, kuka ensimmäisenä ompelee tuhat metriä saumaa käsin. Koska periaatteenani on tukea kaikenlaista toimintaa jota ihmiset järjestävät, rupesin mittaamaan ompeluksiani.
Tämän vuoden toukokuussa ilmoitin mittamestarinna Iidalle eräänä iltana, että "tais tulla tonni täyteen".
Tulokset julkistettiin viime viikonvaihteessa investituurassa ja minähän sen sitten voitin. Palkinnoksi sain uudet kangassakset, keramiikkakulhon, jossa aion kokeilla oikein tulella keittämistä tekijä-iitan rohkaisemana sekä aivan tajuttoman hienon palkinnon: peräti metrin mittaisen neulakirjan, johon Iida on kirjonut kaikki ilmoittamani mittatulokset.

Two years ago our barony got a challenge: who would sew one thousand meters by hand first?
I wanted to support this good idea, so I started measuring my sewings.
This May I wrote to measurer that "I think I broke the line of one thousand meters".
The results were published last weekend in baronial investiture and I won. As a prize I got new scissors for fabric cutting, a ceramic cooking bowl and incredible needlebook: it is one meter long, emboidered an it has all of my posts to measurer Ida. She made this fantastic prize.

Ja mitä mahtuu tuhanteen metriin?
Vuosi 2009:
- muistaakseni aloitin muutamalla viikinkivaatteella, kuten euralaisilla mekoilla, essuilla ja susiviitoilla, ne tein joukkueellemme kesäkruunajaisiin Ruotsiin.
- sitten tuli ruskea työlaismekko minulle ja BB-alusmekko
- pellavainen alusmekko
- Herjolfsnes-takin hihojen muodistaminen
- Häntähuppu, vuoritettu.
- aluspaita miehelle.

During year 2009 I made
- tunics, Eura dresses, capes, a brown kirtle, hoods and undershirts

Vuosi 2010:
- asukokonaisuus mallia flemish peasant. Kaikki osat essusta partletteihin.
- Birka-tyylinen takki Jolandalle
- viikinkitakki Rikulle, se ihana vaaleanruskea pronssinapein.

- Jolandan helvetinikkunamekko, punaista ja valkoista silkkiä
ommeltu silkkilangalla ja hopealangalla
- mekko Miksulle, osin konesaumaa.
- kanervanpunainen mekko itselle
- punainen helvetinikkunamekko myös
- pienen tytön villamekko
- vähän oman ruskean mekon muodistamista
- sininen pikkutakki eli doubletti Rikulle
- keltainen villamekko Herjolfsnes-kaavalla
Tässä kohtaa meni 500 metriä rikki.
Ja jatkui:
- viikinkimekko ja siihen alusmekko
- Oliverille sininen 1200-luvun cote
- pitkähihainen alusmekko mallia BB
- lannevaate Rikulle
- keltavihreä alusmekko ja sininen päällysmekko sekä kaninkarvaiset tippetit

During year 2010 I finished:
- a flemish peasant dress including all parts
- Birka-kaftan for Jolanda
- viking kaftan for Riku
- a surcote for Jolanda, made of silk, sewn with silk and silver thread
- tunic for Miksu (partially machine made, only handsewn seams measured of course)
- two dresses for me, Herjolfsnes-pattern

- a red surcote
- blue doublet for Riku
- a blue woolen dress for a little girl
Here I reached 500 meters. Then
- a viking dress and an underdress
- 13th century cote for Oliver
- underdress BB-model, long sleeves
- loincloth for Riku
- and yellow kirtle and blue dress with white rabbit tippets

Vuosi 2011:
- norjalaismallinen viikinkihuppu, jonka pääntien sisäsauma on huoliteltu lautanauhalla
- Jolandalle Euran malllin alusmekko villaa
- punainen viikinkitakki, jota myös maailman kauneimmaksi takiksi kutsutaan.
- Vaasan viikingin takki.
- Takki Viljaanalle.
- Smokattu essu
- viittaa, jonka kaikki reunat on koristeltu lautanauhalla
- huppu ja toinen huppu
- keltainen vekattu mekko miehelle
- sekä saksalainen kaupunkinaisen asu 1500-luvulta, yhteensä siinä saumaa 172 metriä.
Varmuuden vuoksi ilmoitin vielä Rikun silloisesta keskeneräisestät takista 10 metriä
ja tonni oli täynnä.

Year 2011 I measured:
- a viking hood
- an Eura under dress for Jolanda
- red viking kaftan for me, also known as the most beautiful jacket in the world (after a song)
- a green viking kaftan
- a viking jacket for Viljaana also
- pleated gown
- smocked apron
- a cape, decorated with tablet woven braids and pronze spirals
- couple of hoods
and the german towns woman dress. That had a total sum of 172 meters!
Just to make sure I measured 10 meters from unfinished blue jacket.

Tuon tuloksen jälkeen on valmistunut tämän kesän aikana:
- se sininen takki
- ruskea doubletti
- sininen tippettitakki
- kahdet hoset
- oranssi mekko minulle
- viikinkitakki Jonakselle
- aluspaitoja
- tippettejä
- häntähuppuja
- pari huntua
- punainen mekko Helgille
- viikinkimiehen pussihousut
- essu
- smokattu aluspaita landsknehti-miehelle
... kaikki käsin, paitsi siinä nehtipaidassa on noin 1,2 metriä sovitussaumaa koneella.

After measurements I have made (during this summer)
- finished the Riku´s blue jacket (Herjolfsnes 63)
- brown doublet
- blue jacket with tippets
- several hoses
- madder-red dress for me
- viking kaftan for Jonas
- tippets
- some veils
- few hoods
- several undershirts
- red tunic for Helgi
- viking baggy pants for him also
- apron
- landskneht-shirt for Macarius

Kaikki viralliset mittaukset ovat nähtävillä täällä... there you find all the official measurements and results.

Now do you understand why I NEVER have problems what to do ...

Helgi pääsi poseeraamaan jo mekossaan ja pussihousuissaan. Tähän tulee vielä takki, se on jo työn alla. Sukat ja pipo ovat myös minun tekemäni.
Helgi poses in his new tunic and baggy pants. The awesome kaftan is coming too. Nalebinded socks and hat are also my work.

Vauvauutisia. Babies coming.

2011-09-19T16:00:00.010+03:00

Tästä perhettämme järisyttäneestä uutisesta ei ole vielä paljon kerrottavaa, mutta ensimmäiset tiedot kuitenkin: meille tulee vauva. Tai kaksi. Ehkä jopa kolme.

Niiden äidit näyttävät tuolta:

We do not have much to say about this news yet, but here are the first news. We are going to have a baby. Or two. Or maybe even three. This is how the mothers look.

Ja isät suunnilleen tältä:

And the dads will look something like this:

Olen menettänyt sydämeni jaalanlampaille. Kyseessä on suomenlampaan eriytynyt kanta, joka hallitsemattomasti lisääntyessään on taantunut muinaislampaaksi, noin lyhyesti sanottuna.

Jo kauan sitten olen sanonut, että "kohta meillä on varmaan omat lampaatkin". Niin, ensi kesänä.

Kaikki kehräävät kaverit ovat ihan täpinöissään niiden alkukantaisesta villasta, mutta kun katselin tuota pientä , iloista pässiä silmiin, jotain tapahtui. Haluamme Rikun kanssa olla mukana työssä, jonka tavoitteena on suojella pientä, alkukantaista suomenlampaan kantaa.

Meillä on nyt lampola ja hoitaja sovittuna, emme siis ota näitä kotimme pihaan. Lampamme muuttavat samaan kotiin ahvenanmaanlampaiden kanssa ja nyt minulla on hyvä syy vihdoinkin opetella se kehräämisen jalo taito.

These sheep have a long story; they were found six years ago. There was about 200 of these in the flock and because they were breeding freely, without control, during the years they had regressed. They became like finnish sheep was before breeding them.

They look wild, rams have horns unlike the modern finnish sheep and the wool could be desribed ancient. Re-enactors are exited: this is the wool they spinned hundreads of years ago.

I have said a long time ago that "yeah, soon we will have own sheeps aswell"... Next summer we will.

When I was looking at that lovely small ram, I felt in my heart that I want to be part of the process of saving this kind of a very rare finnish sheep.

We have now a place for them, and we have someone to take care of them, because we are not planning to have them at home.

Our sheep will be accompanied by another ancient type of sheep, the Åland sheep. And now I finally have a good reason to learn how to spin my own yarn!

Seuraavaksi tapahtuu:

menemme kanssa katsomaan uuhia ja pässejä ja valitsemme Riinan avulla yhdistelmät, joista meidän karitsamme tehdään. Sitten jäämme odottamaan kevättä.

we are going to see rams and ewes and pick good combinations to make us our lambs. Then we will just wait for the spring.

Tuleva lampuri ja jaalanlammas.

A future sheepfarmer and a jaala-sheep :)

Takki viikingille. Yet another viking kaftan.

2011-09-09T08:53:00.018+03:00

Takki on ihanan pehmeää vihreää ja ruskeaa villa. Napit pronssia Birkan löytöjen mallilla. The kaftan is lovely soft green and brown wool with bronze buttons after Birka finds.

Ronneburgin jälkeen arki ei tuntunut oikein miltään. Aloitin työt pitkän loman jälkeen ja onneksi aina on jotain tekemistä odottamassa, ei ehdi vain haikailla takaisin linnaan.

Itse asiassa töitä on niin paljon, että olen aikatauluttanut suunnilleen jokaisen minuutin elämästäni.

Yritin kunnianhimoisesti saada viikinkitakin tehtyä alle viikossa - hei, olihan minulla iltaisin monta tuntia aikaa viiden illan ajan... en ehtinyt, koska takki oli mallia rus-birka. Siis takin malli on luova yhdistelmä kahdesta tai oikeastaan kolmesta tunnetusta viikinkiaikaisesta löydöstä: Moschevaja-Hedeby-Birka. Näistä ensimmäisestä löytyi silkkinen viikinkimiehen takki, jossa on nerokas, kangasta säästävä hiha, toisesta on löytynyt villainen kankaanpala jossa on reikiä ja kolmannesta rivi nappeja.

Olen tehnyt tämän saman takin kerran aiemminkin eli Rikun harmaa takki on samalla kaavalla.

Ja tämä hihajuttu tekee sen, että takin tekeminen viidessä arki-illassa ei onnistu. Hiha kootaan neljästä kappaleesta ja sivukiikoissakin oli saumat. Takkiin tuli siis paljon saumaa.

Tuleva käyttäjä oli Pukkisaaren muinaismarkkinoilla ja oli kiva päästä sovittamaan takkia, joka tehtiin kaavalla "kaksi senttiä pienempi kuin Rikulla". Hihat mitattiin sopiviksi ja takaisin kotiin ompelemaan.

Life has not been the same after Ronneburg. Nothing feels ... well.. nothing. I went back to work after four months break and luckily I have pleanty things to do at home also, so I don´t just sit at home missing back to the castle.
I tried ambitiously to sew a viking kaftan in five evenings but could not. Simply because I was making rus-birka-style jacket. That means that is is a combination of basically three actual finds from viking era: Moschevaja-Hedeby-Birka. First place they found a silk kaftan with brilliant fabric sawing cut, second place they found piece of woolen fabric with holes and third a row of bronze buttons.
I have made this kind of kaftan once before, to Riku. And thaks to that sleeve-thingy, I did not manage sew it within five evenings. The sleeve is a construction of five parts.
So, at Pukkisaari iron age market the customer had only a chance to do fitting and it looked fine, so I came back home to continue sewing.

Tässä siis se hiha: päällimäinen osa on taitteelta. Sen molemmin puolin tulee iso kiila ja alimmaiseksi vielä tuttu kainalopala. Miksi näin? Säästyy kangasta ( hei se alkuperäinen takki on bysanttilaista silkkiä) ja hihassa on tosi paljon tilaa sillä tämä on tehty talvikäyttöön. Alle mahtuu vaatekerroksia. Ja onhan se kivan näköinenkin. Vai mitä? This is the sleeve I am talking about. The upper part is folded, an on both sides there is big gores and at the bottom one gore more. And why all this? It saves fabric (hey, the original is made of bysanthian silk) and is has pleanty of space. This is made for winter weather so user can have many layers under it. And I think that it looks good.

Ilona oli meillä yötä ja vietimme normiaamua: minä ompelin ja Ilona nautti aamiaistaan. Näytin hänelle että "oletkos koskaan muuten ajatellut, että metallikantainen nappi kuluttaa nopeasti tämän ompelulangan ja siksi olen ruvennut ompelemaan napit kiinni näin".

Ilona totesi että näyttää hauskalta se lopputulos ja teki siltä istumalta videotallenteen. Siis seuraava opetusfilmi Mervi ja Ilona -tuotannon Näin teet -sarjaan on tehty. Heh.

No, tuo ompelu ei sitten perustu mihinkään tunnettuun lähteeseen, vaan puhtaasti kokemukseen ja estetiikkaan. Katsokaa vaikka lopun kuvasta, miten hieno yksityiskohta tuo muutaman millin mittainen kohta takissa on. Pientä hifistelyä.

Sunday morning was just another sunday: I was sewing and Ilona was having a breakfast. I said to her that "hey, have you ever thought that when using these metal buttons the attaching yarn wears out fast, but if you sew it like this, it will last longer and that is why I attach buttons like this..."
Ilona took camera and so we made this film! Next part to Mervi & Ilona Production´s How to -serie is done.
And notice: there is no historical source to this. It is based on aesthetics and experience. Please notice how nice it looks ready. This is just a small thing, only few millimetres, but still a nice detail in viking kaftan.

Hei, neulakinnasta! Olen myöskin tehnyt miehille sukkia: Hey, needlebinding or nalbinding or whateva. I have made socks for men:

ja lapselle pipon. Sininen lanka on oman pihan morsingoista. Raaskin vihdoinkin käyttää!

and a hat for a child. The blue colour is from my own gardens woad. Finally I had heart to use some of it!

ps.eihän siinä ollutkaan kaikki viimeiset, vaan tässä:

ps. that was not all of the latest. They are here:

Siellä oli ihanaa. It was wonderful.

2011-08-30T19:35:00.018+03:00

Olenkin jo kertonut, että räätälikojumme Iloinen Joutsen sai kutsun Saksaan 1300-lukua elävöittävään tapahtumaan aitoon ympäristöön eli Ronneburgin linnaan. Meidät sinne kutsui järjestävä seura eli Mensch im Mittelalter eli MIM.
Tapahtuma oli niin hieno, että on jopa vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä. Nukuimme olkipatjoilla yhdessä linnan saleista, söimme ruokaa joka valmistettiin avotulella linnan keittiössä, teimme käsitöitä yhdessä monien taitureiden kanssa, toteutumme haavettamme elävöityksestä ja mikä tärkeintä, saimme lukuisia uusia ystäviä. Meitä kohtaan osoitettiin ylitsevuotavaa vieraanvaraisuutta ja lämpöä.
Lauantaiaamuna istuimme aamiaisella ensimmäisten joukossa ja ruokasali - linnan kaunein, joka normaalisti on yleisöltä suljettuna - alkoi täyttyä ihmisistä. Miten hyvältä se näyttikään: räätälin silmää hivelivät lukuisat yksityiskohdat ihmisten vaatteissa, varusteissa ja olemuksessa. Ja sali täynnä niitä ihmisiä, joiden kuvia olimme tähän asti ihailleet. Nyt istuimme heidän joukossaan.
Antaa kuvien puhua lisää.
Ps. Minä pääsin keittiöhommiin !!!

I have already told, how our tailorshop Merry Swan got an invitation to a 14th century re-enactment in Ronneburg Germany. We were invited there by Mensch im Mittelalter, MIM.
The event was so magical that is hard to describe it with words. It was all we had dreamt of: we slept in one of castle halls on straw mattresses, we ate medieval food which was cooked on castles kitchen on open fire and did our handcrafts side by side with many talented artisans. And most important thing: we were making one of our dreams true; living in authentic surrounding and making a lot of new, wonderful friends. Our hosts showed an incredible hospitality to us.
At Saturday morning we sat in the one of castles most beautiful halls, which is normally closed from the public. We had our meals there and were among first one to get to breakfast. There we sat and looked amazed, how nice it looked when people started to come to the hall. All dressed in 14th century clothes, and I must say that for a tailor it was a pleasant sight!
And there we were, surrounded by those people, who´s pictures we have addmired.
I will let some photos tell more.
Ps. I was allowed to work in that kitchen!!!

Mekko 38, 18 tuntia. Dress number 38 in 18 hours.

2011-08-16T13:50:00.010+03:00

I have a new dress!!

Sunnuntai kello 14.30, kangas on levitetty keittiön pöydälle.
Tiistai kello 13.30 mekko on valmiina valokuviin.
Kaava Herjolfsnes 38. Krapinpunaista villaa. Ompeluun ja helman huolittellun - tietenkin kokonaa käsin - meni aikaa noin 18 tuntia. Vielä pitää käyttää muutama tunti helman lautanauhahuolitteluun ja taskuaukkoihin, mutta ne saavat nyt odottaa.
Tämä urakka on osoitus siitä, että kun tietää mitä tekee, käsinompelu ei oikeasti vie aikaa ihan hirveästi. Tuttu kaava, eikä yhtään nappia tai nyörinreikää eikä vaativia istutuksia.
Miksi TAAS uusi mekko?
Koska vaatekaapista puuttui se työnteon kestävä, väljä mekko, jota voi käyttää myös lämpimämä päällysvaatteena. Jep, pakataan linnareissulle.

From Sunday to Tuesday, 18 hours of handsewing. Herjolfsnes 38, madder red wool. Needs the pocketholes and hemline will get tablet woven finishing, but those need to wait.
This work shows that when one knows what to dom handsewing does not take that much time. Good pattern, no buttons or eylets and basically no fittings.
An WHY yet another dress? Because I did not have a loose working gown, which I can wear also as a warm overdress. Now I have. And will wear this in Ronneburg.

Mekkoa ajattelin käyttää sekä vyön kanssa että ilman. Sen takia siihen tulee vielä taskuaukot.
Since I am going to use the dress with belt and without, I will add pocket holes later.

Helman reuna on huoliteltu käsinompelijan siksakilla esikuvansa tapaan. Lautanauhahuolittelu tulee sitten ajan kanssa.
Hemline has a raw edge and I finished it with small stiches like the Grönland dresses have. I will weave a braid there later.

Ronneburgiin! To Ronneburg!

2011-08-12T12:16:00.011+03:00

Soittoniekka-puuseppä valmiina matkaan. Musical carpenter is ready to travel.

Kolme vuotta sitten kirjoitin tänne blogiin näin : "voi itku miten olisi mahtava päästä joskus keskieurooppalaiseen tapahtumaan, jossa kokoontuu nillittäjä-komppanioita, siis täyttä periodisuutta vaativia porukoita."
Tämä kesä on vihdoin vienyt omaa harrastusta selkeästi siihen suuntaan: ensin oli Saari 1389, joka ehdottomasti jatkuu ensi vuonna. Sitten avasimme Iloisen Joutsenen... ja sitten saimme kutsun Saksaan! Kahden viikon kuluttua Iloinen Joutsen eli perustajajäsenet Elina, Riku ja minä matkustamme Ronneburgiin keskiaikaiseen linnaan elävöittämään 1300-luvun elämää aidossa ympäristössä. Me Elinan kanssa räätälöimme - ja itse aion ehdottomasti mennä myös linnan keittiöön töihin. Riku on ylpeä päästyään linnan puuseppien joukkoon.
Tarvitseeko kertoa, että olemme suunnattoman iloisia ja maltamme tuskin odottaa pääsyä Ronneburgiin tämän joukon vieraaksi!

Tämän unelman täyttymisen kunniaksi on nyt pakko esitellä Rikun eli puuseppä Knuutti Petterinpoyca Willin matkapuvusto. Se valmistui tällä viikolla.
Siihen kuuluu ruskea doubletti, joka valmistui jo Turun markkinoille, uudet hoset - joita on itse asiassa kahdet, uudet neulakinnassukat ja vihdoinkin valmistunut päällystakki eli cotehardie tippettihihoilla.
Olen sovitellut noita hihoja sentään monta kertaa. Olen katsellut maalauksia, sekä kuvia muiden elävöittäjien versioista. Olen tehnyt koehihoja. Olen purkanut, sovittanut, valvonut...vain sen takia etten pitänyt siitä, miten tippetit asettuivat.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että jos haluaa tippetin olevan osa hihaa niin, että takasauma on oikealla kohdalla, tippetti jää väkisinkin hihan taakse, eikä käden sivuun, kuten monesti näkee.
Monissa tulkinnoissa on muun muassa sauma keskellä tippettiä, tai sitten hihan sauma ei kulje kyynärpään päältä, kuten se 1300-luvun vaatteissa tapaa mennä. Yksi vaihtoehto olisi ollut tehdä tippetti erillisenä.Tippetit lähtevät hihan saumasta eli niissä ei ole saumaa. Näin ne jäävät käden taakse. Tippets have no seam in the middle, and this way they settle behind the arm.

Takki on ihanaa Medeltidsmoden villaa, ja tippetin valkoinen osa on villaa. Takin nappilistassa käytin valkoista pellaavaa. Nappeja on 24.

Nappeja piisaa taas. Plenty of buttons again.

Tippettitakki on oikeasti vain pientä hienostelua varten. Päivällä puuseppä esiintyy ruskeassa takissaan. Mutta illalla, kun yleisö on poistunut linnasta, puuseppä saattaa kaivaa laukustaan pillin ja uudessa hienossa vaatteessaan soittaa pari iloista sävelmää vieraanvaraisten isäntien iloksi!

Iloisen Joutsenen iloinen kuljetuspäällikkö. Merry Swan´s merry road captain.

Three years ago I wrote to this blog that I wish to get a chance to take part to some european re-enactment, where all the full-period companios meet... this summer has finally taken us to that direction. First we had Saari 1389, which absolutely have to continue next summer. And then we established Merry Swan... and got invited to re-enactment in Germany. So, now me, Elina and Riku are going to Ronneburg to live a 14th century living in an authentic medieval castle.
Elina and I are going to do tailoring and I will definately work in kitchen too! Riku will be a proud member of carpenter-team.
We are happy and merry to be guests of this group!

So.. now it is good time to present Riku´s or Knuutti Petterinpoyca Willi´s new clothes. I have finished it this week.
He has a new brown doublet, which he had already at Turku market. He also has two pairs of hose, one red and one greenish-yellow. A new pair of nalbinded socks also and the cotehardie with tippets, which is finally ready.
I have been working hard with those sleeves: I have looked at old pictures and paintigs, I have looked at pictures of other re-enactors interpretations, I have made testversions. I have fitted. I have been awake at the middle of the night wondering what to do next... only because I did not like the way the tippets settled.
I learned that if I wanted the tippet to be part of the sleeve so that the back seam follows the typical 14th century line, the tippet is really in the back of the arm too, not in the side, as is seen in many photos. In some versions there is a seam in the middle of the tippet, or the back seam does not go over the elbow. One possibility is to make a separate tippet.

Tältä se näyttää takaa. This is how it looks from behind.

This cotehardie and hoses are made of Medeltismodes wonderful wools. The lining in sleeve is wool also. The button panel has white linen in backside. I also made 24 fabric buttons.
The cotehardie is actually not for everyday use. Carpenter Knuutti will wear his brown doublet at work, but in the evening, maybe he will find his musical side, dress nicely and play some merry sounds with his new pipe to entertain our friendly hosts.

Hoseja valmistui kahdet: punaiset ovat kokosukat, vihreät ovat terättömät. Ja kylläpä punavihreä pari näyttää hyvältä! Ja uudet neulakinnassukatkin sieltä pilkistävät. He has two pairs of hose: the red ones have the sockpart too, green ones not. Oh how nice they look worn this way ! And nalbinded socks are new too.

Viikinkiläisiä. Those Vikinginer.

2011-08-08T18:13:00.015+03:00

... kyllä... ne... olkipatjat... mahtuvat... ... the strawmattresses ... will... fit... in...

.. ja pari matkustajaakin vielä takapenkille. ..and couple of passengers in backseat also.

Mahtui! Eiköhän lähdetä viikinkimarkkinoille! Yes, it dit! Let´s go to viking market!

Ihan tässä hengästyy, kun ajattelee että kymmenessä päivässä tuli koettua peräti kaksi viikinkitapahtumaa: ensin Saltvikin markkinat Ahvenanmaalla ja sitten pari päivän huilin jälkeen Verlaan tyystin toisenlaiseen tunnelmaan... näistä kahdesta viikonlopusta Saltvik on se "oikea" viikinkitapahtuma ja Verla...no, se on jotain musiikillista elämystä jossain teemassa, mutta rehellisesti sanottuna sillä ei ole mitään tekemistä sen enempää keskiajan kuin viikinkienkään kanssa. Mutta kummassakin oli hauskaa! Ja mikä mahtavinta, Verlan tapahtuman yleisö suorastaan rakastaa Sotkaa: kun laivaan saa tutustua kiipeämällä kyytiin, laiva on hetkessä täynnä lapsia ja kaikki haluavat saada itsestään kuvan laivassa ja ... kävipä joku siellä kipparin penkillä syömässä eväätkin. Aivan mahtava yleisö. Niin, lapset kysyivät että "olettekos te niitä viikinkiläisiä".

Ahvenanmaalla EI satanut, toisin kuin kaksi vuotta sitten, kun uimme telttoinemme keskellä suurta tuhotulvaa... sen keikan uusintaa ei kukaan kaipaa. Silloinkin tunnelma tosin oli mahtava, mutta niin oli nytkin, kiitos leiriläisten.
Ahvenanmaan tunnelmia voi katsoa televisiosta, 26. elokuuta tulee Hurrikesä -niminen ohjelma ulos FST-kanavalta, siinä piipahdetaan markkinoilla ja juostaan sananmukaisesti tuli persuksissa Baldurs baller -nimisessä juoksukilpailussa.

Rauhallista eloa viikinkikylässä päivällä. Viking village at daytime.

Illalla meno oli jo hurjempaa. Balduls baller.

Verlan tunnelmia taas esitellään niinikään ruotsinkielisessä mediassa, sillä HBL eli Huvudstadsbladet kävi tekemässä Sotkasta ja sen ympärillä touhuavasta yhdistyksestä tarinaa ensi kesän kesäliitteeseen. Lina ja Kalle eli toimittaja ja kuvaaja viihtyivät kanssamme koko päivän ja kuvaaja pääsi jopa hyökkäämään laivan kyydissä kylään tapahtuman näytelmässä.

Verlan leirin aamutulet. Puuroa, kahvia, kananmunia ja hunajaomenapaistosta. Verla camp morning fire: making porridge, coffee, boiling eggs and frying apples in butter and honey.

Ja sitten vähän käsityönäytöstä... And then some handcrafting...

...sillä välin kun miesväki teki miesten juttuja laivalla eli hyökkäsi kylään ryöstelemään. ... meanwhile men did men´s things by attacking to pillage the village.

Ehdimme myös seurata Rohanin turnajaisia. Kartsa osoitti suosiotaan etenkin sille naisritarille, joka merkitsi hänet suosikikseen. We also had time to follow the tourney of Rohan stables. Kartsa here is cheering to lady knight, who marked him with her favor.

Saltvikin tuliaisina olohuoneen lattialla on kassikaupalla villaa: olen saanut kunnian pukea Odinin kaartin miehiä talvivarustukseen eli teen lisää viikinkitakkeja. Ja itsellekin saattaa tulla jotain.
1300-luvun rintamalla kuuluu pian uutisia... mutta ensin pitää saada herran varustus kuntoon eli olen taas oppinut kaavoituksesta, räätälöinnistä ja linjoista uusia asioita, kun olen tehnyt miehen takkia jossa on tippetit. Uusia hoseja on kaavoitettu myös, sillä suomalaisten miesten keskuudessa käydään jotain "mulla on tiukemmat kuin sulla" -keskustelua. Hyvä juttu!

Phew, we have been really busy: we have experienced two viking events in ten days! First we went to Saltvik Åland to viking market and after few days rest went to Verla with out viking era boat Sotka.
Those two events are totally different: Saltvik is so called a real viking event, and Verla´s event is ... well... experience. It has nothing to do with "real" medieval or viking era, but it is very relaxed weekend and people are really interrested in our boat Sotka. When the boat is open for public, it is immediately full of kids and families and everyone wants to take a photo and some people even sat down on captains seat and had a picnic in the boat. Absolutely fantastic crowd there. Oh, it was the kids who asked pur crew that "are you the Vikinginer".

At Saltvik it did not rain this time - I think there is no one who misses the horrible flood which there was two years ago. The Saltvik event was great - thanks to the people in the camp. We had really good time.
There was filmed a tv-show during the event and that comes out in FST-channel 26th August... They are going to show also the running competition called Baldurs baller... where naked med run around and there is litterally "balls of fire"...

The Verla feelings can also be seen in media: newspaper Huvudstadsbladet made a report of Sotka and our society. It will come out next summer in newspaper´s special summer edition. Photographer Kalle was in the boat´s crew when it attacked the village in events play.

Now the Saltvik shoppings are in our living room: loads of wool fabrics. Some members of viking re-enacmentgroup Odins guard have ordered viking coats from me. And there is something nice for me too..
We shall soon have news in 14th century too, so I need to make husbands new clothes soon. He will have a cotehardie with tippets and also new hose. You see, some men here in Finland compare their clothes : "my hose is tighter than yours". Good thing!

Otettiin oikein virallinen Saltvik-potrettikin, vanhaan malliin tietysti. An official Saltvik-photo, in traditional serious way of course.

Olkainmekko vol2. Oops, I did it again.

2011-07-22T16:05:00.010+03:00

No nyt on sitten hellemekko. Now I have a summer dress.

Kai se on jonkin sortin sairaus... tapahtuman lähestyessä alan miettimään, mitä vaatteita pakataan mukaan. Seuraavaksi sitten jo leikataankin kangasta. Enkä muuten ole ainoa, jota tämä mekkovirus vaivaa. Ettäs tiedätten.
No, tällä kertaa olemme menossa Saltvikin viikinkimarkkinoille Ahvenanmaalle. Haluan laittaa olkainmekon. Viime kesänä Sotkan viikinkielämöintiä varten tehty sininen ja vihreä yhdistelmä on liian kuuma: kaksi villaa, joista toinen todella paksua. Toimi hyvin talvella Rosalassa, mutta ei näillä keleillä.
Joten... kiitos Emelle sovituksesta!
Medeltidsmoden villaa, kankaanmenekki metrin, lähtötilanteessa lähes neljä suoraa kappaletta, joista kaksi leveää ja kaksi kapeaa. Neulasin, harsin, sommittelimme ja Eme neulasi muotoon annettujen ohjeiden mukaan.
Siis:
- Ota tästä enemmän ja joka saumasta tasaisesti, sanoin minä ja huiskasin käsilläni samaan aikaan kun olkaimeton mekko valui alaspäin.
- Kyllä, mutta nyt ne kädet hiljaa. Ei saa huitoa, komensi Eme, samaan aikaan säilyttäen lähes pyhimysmäisen tyyneytensä.
Ja kas, minulla on uusi mekko! Ompelin sen päivässä - tietenkin kokonaan käsin - ja koristelin sillä Merisalon versioimalla Maskun Humikkalan nauhalla, jota Maikin kanssa keväällä opettelin tekemään. Alusmekkona käytän suomalaisen muinaispukuni valkoista pellavamekkoa.
Ja kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse... kun ompelin nauhaa kiinni, tykkäsin omasta uudesta mekostani niin että ihan kädet vapisivat. Mukava tunne.

Halusin melko kurvikkaaksi istutetun mekon ja Eme teki työtä käskettyä. I wanted a dress with curves and Eme did what I asked.

I have this sickness... when an event is coming, I start to wonder what to wear. And next moment I find myself cutting fabric. No, I am not the only one. There are many people like me.
This time it is vikingmarket at Saltvik, Åland. I want to wear a viking apron dress. Well, the blue-green-combination which I made last summer for playing viking with Sotka is absolutely too warm. It was fine in winter event in Rosala, but not now.
So: many thanks for Eme for fitting the dress.
Green fabric is wool from Medeltidsmode and I used only one meter. I started with basically four staight peaces, two big ones and two small ones. Eme did the fitting following my instructions. Like this:
- Take more from here and here and evenly, I told her, and waved wildly with my hands at the same time.
- Yes, but stand still, no wobble, Eme answered, keeping herself calm like a saint.
And so I have a new apron dress. I handsewed it in a day and decorated with the braid I woved at spring with Maikki, the old Merisalo version of Masku Humikkala band. Underdress is from my finnish iron age dress, made of white linen.
And I have to say that it turned out a very nice viking dress. Already when decorating it it looked so nice that I noticed my hands were shaking. What a pleasant feeling.

Viivi Merisalon versio Maskun Humikkalan nauhasta on tosi nätti, vaikka ei olekaan se oikea. I think that Viivi Merisalo´s version of Masku Humikkala band is really nice, even it is not the correct one.

100 g ritarinkannusta ja... / delphinium and..

2011-07-18T20:06:00.008+03:00

Sinne hujahti Nuijasota ja kymmenen päivän telttaleiri. Me tosin kävimme pari päivää nykyajassa tekemässä kirjan eteen hommia. Mutta leiri oli koko ajan pystyssä Kavalahdessa ja sään puolesta tuli koeteltua, mitkä teltat toimivat kovassa käytössä, mitkä eivät. Satoi näet ajoittain saavista kaatamalla ja tuuli niin että kankaat pullistelivat.

Olohuoneen sisustusta Nuijasodan asunnolta. Part of our living room interior in Cudgel war.

Minun Nuijasotani ei tällä kertaa mennyt telttaongelmien pohtimisessa, vaan väripadoilla: ensin teimme alkuviikosta Kaukameelin vetämässä työpajassa indigolla sinistä ja sitten loppuviikolla istuin ensin Annikan ja sitten Menjan kanssa värjäämässä.
Annika oli saanut lahjaksi väriaineita ja pistimme ne porisemaan: safforia, krappia ja ötökkää nimeltä lac eli väri tunnetaan paremmin sellakkana. Liotin vielä vähän kokenilliakin.
Safflorilla tuli upea keltainen, sellakka oli pettymys, koska luvatun tumman purppuran sijaan tuli vaaleanpunaista ja krapilla teimme punaista. Tosin olisi saanut taas olla punaisempaa.
Mutta kokenilliin voi aina luottaa: lilaa ja vaalean ruusunpunaista ihanuutta. Kyllä kelpasi värjäillä, kun paikalla oli sekä a) innokas ensikertalainen Annika ja b) taitava konkari eli Caoimhe Kanadasta.
Annikan jätettyä leirielämän istuin lauantaiaamuna kahdeksan jälkeen jo lämmittelemässä ensimmäisiä väriliemiä ja Menja tuli paikalle. Tapaamisen seurauksena Menja istui vuorostaan padan ääressä värjäämässä pari essukangasta. Mukavaa kun ihmiset innostuvat!

Mutta nyt minulla on iso ongelma.
Miten sillä ritarinkannuksella oikein värjätään??
Tuolla kopassa on pussi kuivattuja kukkia ja niillä pitäisi saada mahtavia sinisiä, mutta miten?
Olen surffannut, lukenut kirjoja, kysellyt... ja oppinut, että toisen teorian mukaan aluna + kupari olisivat sopiva yhdistelmä. Toisen teorian mukaan sitä pitäisi käsitellä kuten morsinkoa.
Minulla on vain se yksi pussi. Mitäs sitten kun se menee ihan pieleen?
Taidan vetäistä sitä miettiessäni vähän oranssia krapilla.

Väriä padoista. From dye pots.

Hiljennyn myös ajattelemaan sitä, että joidenkin ihmisten mielestä olen tehnyt hyvää työtä. Minut otettiin kauniiden sanojen saattelemana Nuijasodassa Hopeisen solmun ritarikuntaan, johon otetaan tieteissä ja taiteissa ansioituneita, jotka jakavat osaamistaan opettamalla. Huomionosoitus tuli täytenä yllätyksenä ja olen siitä erittäin kiitollinen. Sen arvoa lisää se, että sen antoivat minulle rakkaat paronitar Eva ja paroni UlfR viimeisessä varsinaisessa hovissaan. Ihminen kuiskasi kiitos, sanotaan runossakin.

Ja toki meillä oli markkinapäivä ja Iloinen Joutsen paikalla! We also had a market day and of course Merry Swan was there too!

And so went Cudgel war, and ten days in tent camp. We visited two days in modern times, I worked with the book. But the tent was whole time at Kavalahti, the event site. Thanks to the weather, all tents were tested thoroughly: there was heavy rain and hard winds.

But I had no time to think about the tents: I spent my days next to dye pot. First in Kaukameeli´s workshop dyeing with indigo and then with Annika and Menja.
Annika had some dye stuff, which she got as a present: safflor, madder and lac. I had also some cochenille. And so we made brilliant yellow, nice pink with lac - should have been more purple though - and red with madder. Cochenille is always reliable: purples and cute old light rose.
It was nice to dye, since there was a) an enthusiastic beginner Annika and b) a skilled veteran Caoimhe from Canada.
After Annika left the camp, I sat early in the morning heating my dyes again and Menja found me there. As a result of that she now has nice coloured aprons: it was her turn to sit next to the pot. It is always great when people get interrested!

But now I have a big problem: I wan to try delphinium dye, but I can not find the recipe. There is two theories: according to one I should try alum and copper, after another it should be done like when dyeing woad.
But I have only one package of dried delphiniums to make brilliant blue. What if it does not work?
While I am thinking of that, I have time to make some orange with trusted friend called madder.

I am also thinking of that how I was taken to a Order of a silver knot, which is our baronys order for those who have been recognized in arts and scienses and shared their knowledge by teaching. I feel humble. That award came as a total surprise and I am very thankful. And even more precious this award is since it was given by my dear and most loved baroness Eva and baron UlfR, and in their last court.
Thank you.

Löytöjä Sysmässä. Some findings of Sysmä.

2011-07-08T08:27:00.002+03:00

Ruotsin tädin kintaat. Old mittens from Sweden.

Kaiken muun kiireen ohella olen tänä kesänä tehnyt ruokakirjaa. Kyseessä on Itä-hämäläisestä ruokaperinteestä kertova historiateos, johon teen ruokakuvauksia ja haastatteluja ja katson reseptiikan kuntoon.
Sysmä on hauska paikka: 4000 asukasta, noin 20 000 kesäasukasta ja tietysti sillä on valtavan upea rautakautinen historia.
Eilen olimme Päijänteellä kuvaamassa ja paluumatkalla kävimme museon lähellä arkeologisilla kaivauksilla, jossa kartoitettiin suuria maavalleja aivan rautakautisen suurkylän liepeillä. Katselin kuvia aiemmista löydöistä ja olin ihastuksesta villinä. Ehkä jo ensi viikolla alueelta löytyy uusi tasavartinen solki? Nyt on löydetty muun muassa rautaisia nauloja, piikiveä ja 1700-luvun kolikko.

Piikiveä kaivauksilta. Tarvitaan tulen tekoon. Flint stones. Needed for making fire.

Among all other things I have been making a book. It is about traditional foods in Itä-Häme, an area in Finland and my job is to arrange photoshoots, make interwiews and check and test recepies.
The village where it all happens is called Sysmä. Is has 4 000 inhabitants, plus 20 000 more in summertime. And is has a glorious iron age history.
Jo yesterday we we making a photoshoot at Lake Päijänne and on our way back we visited this archaeological excavation site. They were digging an area close place, which during the iron age had a very big village. They showed me pictures of earlier findings and I got wild and exited. Maybe next week they will find a new brooch? Now they have found parts of iron nails, some flint and a coin from 18th century.

Ja seuraavaksi piipahdin tuvassa, jossa sain ihailla ruotsalaisia neulakintaita. Ne on tehnyt täti, joka oli syntynyt vuonna 1914 ja joka on käynyt Märtan käsityökoulun. Näillä taustatiedoilla laitankin seuraavat kuvat kaikkien neulakinnastekniikan tuntijoiden katsottavaksi; mikähän pisto tässä on (näyttää suomalaiselta) ja miten tuo ihana reunan koristelu on tehty?
Tiedän, että siellä lukijoiden joukossa on yksi , joka selvittää tämän tehtävän : ) ja ehkä pääsen pian tekemään oman versioni näistä vanhoista , upeista kintaista, joita ei ole koskaan käytetty.
Kintaiden sisällä oli ruotsinkielinen lappu, mutta kyseessä ei ole Åslen pisto , ei ainakaan sellaisena kuin me sen tunnemme. Kintaat ovat tiiviit ja paksut, teksti viittaa Åslen kintaisiin mutta pisto on jokin toinen. Oma veikkaukseni on, että takaa on otettu kolme lenkkiä.
Tässä siis kesäinen tehtävä neulakintaan taitajille:

Pisto oikealta puolelta. Stich on top side.

Ja nurja puoli. Reverse side.

Lanka on löyhäkierteinen ja kaksisäikeinen, mutta kintaat ovat todella tiiviit. Yarn has two ply and it is quite loose twisted, but the mittens are quite thick.

Tällainen kortti oli kintaiden saatteena, mutta nämä eivät ole Åslen kintaat. This note was inside the mitten, but these are not the Åsle mittens.

Reunan koristelu on todella kaunis. The decoration is really beautiful.

I also visited a summer home where a pair of nalbinded mittens was presented for me. They are made in Sweden. The maker was born in 1914 and she has been in Märta´s handcraft school.
This is all the information we have.
So I am making a challenge here to all skillful nalbinders: what is the stich (well, looks and feels like finnish) and how was this beautiful decoration made?
I know that there is a reader, who will figure this out soon and I might get a chance to make these mittens too. They are old and they have never been used. Inside there was a note about Åsle mittens, but these are not made by using Åsle stich. My guess is that there was 3 loops taken.

Iloinen Joutsen kiittää ! Thanks to you all!

2011-07-04T14:48:00.009+03:00

Meillä oli vieraana jopa japanilainen kuvausryhmä. Juontaja puettiin vaatteisimme ja niissä hän kiersi markkinoita tuntikausia. We had a lot of guests, like a japanese tv-channel´s team. The hostess we dressed in our clothes and there she went, in market for many hours.
Ai miten meni räätälikojussamme Iloisessa Joutsenessa Turun markkinoilla? Näin hyvin!

Laulu Iloisesta Joutsenesta / sanat Essi Saukko
Sävel: l'entrada de temps clar 1100-luvulta, mutta sen tunnetaan meillä paremmin maailman parhaan laulu- ja soitinyhtyeen eli Räikän esittämänä nimellä Kukania.
Tällaisen laulun Essi kävi laulamassa meille, kun sunnuntaina pidimme sadetta ukkosmyrskyn aikana. Essi on ihana, aivan kuten laulukin:

Kerron teille kojusta, heijaa
markkinoiden parhaasta, heijaa
Ei täällä mitään vaille jää, heijaa
on uskomaton paikka tää
puolalaisetkin päihittää!

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Tääl hattu päähäs painetaan, heijaa
ja huntuneulat kimaltaa, heijaa
on kankaist vaikee valita, heijaa
kun jokainen on kauneinta
ja parasta myös laatua

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Siis kaikki tänne saapukaa, heijaa
rahamassit muistakaa, heijaa
on hinnat varsin huokeat, heijaa
voit yrittää myös tingata
se vaikka turhaa vaivaa on.

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

This is a song about out tailorshop Iloinen Joutsen or Merry Swan, and the lyrics are made by wonderful Betsy, also known as Essi Saukko. She worked at Turku medieval market organisation and wrote this song about us.
I am not trying to translate it here, but message is that Iloinen Joutsen is a wonderful tailorshop, you can get there all you need, and we sell incredible fabrics (thanks to Medeltidsmode!)...
And we love the song!!
This tells how well we did.

Laulun viittaukset "hattu päähän painetaan" ja "huntuneulat kimaltaa" viittaa kojumme hittituotteisiin: myimme edulliseen hintaan huntuneuloja naisille ja muodikkaita hattuja herroille, kaiken muun ihanuuden lisäksi. Oli kiherryttävän hauskaa nähdä, miten moni herra lähti kojulta uusi hattu päässä.
Tavoitteemme saavutettiin myös räätälöinnissä, vaikka emme ehtineetkään ommella niin paljon kuin suunnittelimme. Mutta väkemme auttoi kangaskaupalla, neuvoimme kangas- ja värivalinnoissa, piirtelimme kaavoja voimapaperille ja annoimme leikkuuvinkkejä mittojen mukaan. Ja tulossa olevilla Saltvikin viikinkimarkkinoilla on tiedossa jo yksi mekon sovitus.

Kauppatytöt Jenni ja Eme olivat aivan loistavia ja tehokkaita! Myivät kaiken muun ohella Medeltidsmoden kankaat melkein loppuun.
We had the best staff ! For example these lovely Jenni and Eme, who sold one Medeltidsmode fabric store almost empty.

Ja tässä markkinakansaa matkalla kojulle.. taitaa olla herralla hattukaupat mielessä.. These customers seem to be on their way to our shop.. and seems to be the hat in the lord´s mind.

Tämä nuorimies onkin jo käynyt ostoksilla Iloisessa Joutsenessa. Hattua somistavat asianmukaiset pinssit.
This young cutie has already been shoppin at Merry Swan. The fashionable hat is decorated with must-have-type badges.

Ompeluhommiinkin ehdittiin. Tästä tulee Rikulle muodikas takki. We did had time to sew too. This blue fabric is going to be a cotehardie for Riku.

Kangaskaupan ja räätälikojun välimaastossa oli ajoittain suorastaan ruuhkaa. Siellä oli yllinkyllin kaikkia, siis kaikkia!
Medeltidsmode and tailor shop had even a small traffic jam between them.

Neulakossa Elina kirjoittaa kauniisti saamastamme palautteesta ja kiittää nimeltä kaikkia auttajiamme ja osallistujiamme. Omalta osaltani voin sanoa lyhyesti pari asiaa (ajatukset ovat edelleen yhtenä mylläkkänä):
- Meillä oli valtavan ihana ja osaava henkilökunta.
- Oli hienoa, että ihan kaikki tulivat. Siltä meistä ainakin tuntui, kun seurasimme elämää kojumme liepeillä.
- Me haluamme tehdä tämän uudelleen!
- Jättiläiskiitokset Medeltidsmoden Kerstinille, joka on ihana ihminen.

Ensi vuoden suunnitelmat ovat siis käynnissä. Uusia, valmiiksi ommeltuja tuotteita. Kaavoja. Asusteita. Koruja... Kaikenlaista ehdin ajatella nelituntisen kotimatkan aikana.

So, we had a wonderful event. As the song tells, we sold many fashionable medieval hats for lords and wimple pins for ladies. We also helped Kerstin in her fabricstore, did tailoring even we had too little time to actual sewing and we gave a lot of advices about dresses.
In Neulakko Elina gives a nice thanks to all those who helped us. On my behalf I can say that
- we had a wonderfull and skillful staff
- it was wonderful that everyone came to shop and hang around. At least that is how it looked like when I followed the life outside of our tent.
- we want to do this again
- and our special thanks to Kerstin from Medeltidsmode. She is a lovely person.
Plans for next year has started. New products, patterns, jewellwey, dress assessories... our drive home took four hours, so I had a lot of time to think... like last year...

Todellinen sankarimme on Riku: hän pakkasi valtavan määrän tavaraa kuormastoon, toi kaiken Turkuun, edusti räätälikojua mallikkaasti sahtituvassa neljä päivää, keitti maailman parhaat aamukahvit räätäleille (me asuimme kauppateltassa puistossa keskiviikosta sunnuntaihin) ja markkinoiden lopuksi pakkasi meitä auttaneen ihmisjoukon kanssa kaiken ja toi kotiin... ja ripusti kaiken kuivumaan.

Our real hero is Riku; he packed a huge amount of stuff in trailer, drove it to Turku, represented us well in tavern , made us the world best coffees in the mornings (we lived in tailor shops pavillion from wednesday to sunday) and after the marked packed everything again with that wonderful team of people who helped us and then drove back home and ... hanged it all to dry.

Yep. It rained too during thunderstom ... but luckily we had Patrik in the tent! Juu, siellä satoi j ja ukkosti. Mutta onneksi Patrik oli juossut telttamme suojiin sadetta pakoon.

Kiitos hienoista kuvista muun muassa Inkerille!

Tervetuloa Iloiseen Joutseneen! Wellcome to Merry Swan Tailors

2011-06-28T23:38:00.005+03:00

Rikun suunnittelema tunnus johdattaa kävijät räätäleiden luo. The symbol Riku designed will lead to tailorshop.

Kun Turun keskiaikamarkkinat vuosi sitten päättyivät sunnuntai-iltana, otin heti maanantaina yhteyttä kahteen ihmiseen: ystävääni Elinaan ja Turun markkinoiden Meriin. Tein esityksen: Turun markkinoilta puuttuu jotain, jonka me voisimme järjestää. Elina oli heti samaa mieltä ja talven aikana varmistui, että pääsemme toteuttamaan haaveemme.
Ihan kohta Porthaninpuistoon nousee ensimmäistä kertaa räätäliliike Iloinen Joutsen.

Olen seissyt muutamana kesänä markkinoilla Väinölän väen kojulla ja vastannut usein kysymykseen "mitä teillä on päällänne" ja "eikös villavaatteissa ole kuuma" ja sitä rataa. Nyt me näytämme miten ja mistä vaatteeme teemme. Aion kääntää omat mekkoni myös nurin eli näyttää ne saumapuolelta.

Räätälikojumme tunnuksessa on iloinen joutsen... :) Kuvan on piirtänut Riku, tosin kuvaa varten tarvittiin yksi räätäli räpistelemässä hassussa asennossa. "Kato, tällee ja sitten sillä on tää tähti suussa"... Riku on myös maalannut seinävaatteemme ja viirimme. Ne ovat tosi hienot.

Tulkaa kojulle Turkuun! Me kerromme, näytämme, annamme vinkkejä ja ideoita, ja naapurinamme on taivaallisen ihana Medeltidsmode, josta saa kankaat unelmien pukuun.
Riku on luvannut ruveta yhdeksi räätäleistämme. Hänen lisäkseen siellä olemme me Neulakon Elinan kanssa, ja monia muita tosi hyviä keskiaikaisten vaatteiden tekijöitä eri seuroista.
Meiltä löytyy myös valmiita käsitöitä, hassuja hattuja miehille, hupun kaavoja ja muodikkaita asusteita, kuten huntuneuloja, neulakintaita ja tuhmia pinssejä ...
Unelmasta tulee totta. Minä olen ylpeä meistä jo nyt.

Kerstin ja ihanat kankaansa ovat pian Turussa! Kerstin and her wonderful fabrics will soon be in Turku too!

Almost one year ago, right after Turku medieval market I had an idea. I contacted two persons: my dear friend Elina from Neulakko, and Meri, who works at Turku medieval market. I told that in my opinion market need something, that we could arrange; a medieval tailorshop.
Elina agreed immediately.
Soon there will be a dream come true: to the Porthan park we will build our Merry Swan tailorshop. This is because for few years I have been selling stuff at Väinölän väki -stand and answering questions about my clothes. Like is it hot to wear wool and how do you do those dresses. Now we are going to show and tell.
Our symbol is a merry swan. It is created and painted by my husband Riku, who is actually promised to be one of the tailors too!
And we are so proud to have Medeltidsmode with us , selling all those wonderful fabrics... I hope many people will come to ask and to learn. We will be there, me and Elina and many, many talented tailors from finnish medieval societys. And we are selling some ready made items, and nasty badges and hats for men and everything cool!
Our dream will soon be true. I am so proud of us already.

Akileijojen aikaan. I like Columbines.

2011-06-21T15:10:00.012+03:00

Akileijat ovat minun mieleeni. I really like columbines.

Minä pidän kukista. Muutamista yli muiden. Kuten pelargoneista, campanula-suvun kukista, unikoista, pioneista... mutta ehkä yli kaiken akileijoista. Sellainen komeilee tässä blogin taustallakin, olettekos huomanneet.

Minulla on niitä paljon erilaisia ja lisää tulee, koska ne risteytyvät keskenään. Lisää saa tulla niin paljon kuin pihaan mahtuu.

Tänä kesänä akileijojen kukinta meinasi ihan lipsahtaa sivu suun, kun on ollut niin paljon tekemistä.
Tuplasota on sodittu. On ajeltu Löytäjien kanssa hassut polkupyöräpiknikit. Olen värjäillyt ihan sekopäisenä. Ja viime viikonvaihteessa järjestimme Saari AD 1389 -tapahtuman.

Nyt ...kotona ihan puolitoista viikkoa, ja sitten Turun keskiaikamarkkinoille pitämään räätälikoju Iloista Joutsenta.
Joten nyt suu poikki ja ompelemaan...eikä kun pihalle kukkia katselemaan!

I like flowers. Some more than the others. I like geraniums and all kind of campanulas and peonys and also poppys, but most of all I like columbines. One of those is even on my blogs background, have you noticed.
I have plenty of those and since they interbreed , there is more and more. But I have space for everyone.

This year I almost missed their blooming. We have been so busy. Been at Double Wars, had a picnic with Finders -club, have been dyeing like crazy and last weekend I arranged the Saari AD 1389 -event. Now we are home one and half week and then we go to Turku medieval market and arrange the Tailorshop Merry Swan in the market.

So now... no more gabble. Go and sew... no, go outside and enjoy my wonderful columbines!

Eivätkö olekin ihania!

Pretties, aren´t they!

Nyt ei pala hihat, vaan astia. Burning the pot.

2011-06-11T08:46:00.013+03:00

Tilasimme talvella Puolasta Medieval marketista meille sängyn ja siinä samalla otin kokeeksi myös saviastian, jossa voisi kuulemma keittää ruokaa nuotiolla. Se pitäisi vain itse käsitellä vedenpitäväksi.
Ohjeen mukaan on kolme tapaa: laittaa astia täyteen pastöroimatonta maitoa, lähinnä suoraan lehmästä siis ja seisottaa kunnes maito juoksettuu. Menee pari päivää.
Toinen tapa on täyttää astia lähes täyteen maitoa, ja laittaa astia nuotiolle. Maito kiehuu yli ja tiivistää huokoisen saven.
Kolmas tapa on keittää astiassa tattaripuuroa... samaan tapaan on tiivistetty meidän niitattu rautapatamme. Ensin puuroa, sitten hernekeittoa. Nyt raot ovat niin täynnä jotain, ettei vesi enää tule saumoista.

Me valitisimme maidon keittämisen yli.
Niin, se olisi voinut olla sitä täysmaitoa... minulla oli luomukevytmaitoa.
Ja hei, sehän toimii! Astia nuotioon, piinallinen odottelu ja keitto. No, osa maidosta ehti palaa astian laidoille, mutta valmistaja kehuukin, että tällä tavalla tiivistämällä jokaisesta astiasta tulee uniikki. Astian voi tämän jälkeen pestä kuumalla vedellä ja jos siihen palaa ruokaa kiinni, sen voi pestä hiekalla. Käsittelyn voi myös uusia.

Näin sen teimme. This is how we did it.

Mitä tulee puolalaisiin kauppiaisiin...
(Ja tämä seuraava tilitys voi tietysti johtua siitä, että minä olen tässä se hankala tapaus ja todennäköisesti kaikki muut asiakkaat ovat saaneet osakseen vain pelkkää autuutta.. mutta näin siis meille on käynyt )

- en saanut tätä tiivistysohjetta tietenkään astian mukana, vaan jouduin pyytämään sen erikseen.
- kun tilasimme sänkymme, meille sanottiin, että sitä ei voi toimittaa Puolasta Suomeen, kun se ei mahdu rahtiliikkeen autoon. Koska sisarellani on toimivat asiakassuhteet rahtiliikkeisiin, koko Puolan kuormamme , siis sänky, penkki, patjapusseja ja köyttä haettiin pitkällä rekalla Medieval marketista. Kotona Riku haki sitten huonekalumme meidän farmaripösöllämme, jonne kaikki osat mahtuivat ihan hyvin. Mukaanlukien se "pitkä sänky" eli 2,25 metrinen paketti. Vihjailin pojille, että joku muukin suomalainen harrastaja voisi haluta tämän upean sängyn jos kuljetus olisi vähän helpompi järjestää. Kiittivät vinkistä ja lupasivat jatkossa hoitaa yhteydet käyttämäni rahtiliikkeen eli DHL:n kanssa.
- sänky on awesome. siis hieno, ihana ja kaunis. Ja penkki on hyvä. Voin suositella.

Kuorma, joka piti hakea Puolasta rekalla. Tuo ilmeinen tilaihme on ihan tavallinen farmaripösö.
The load, which had to be collected from Poland by a truck. This car is our Peugeot.

- Matulsin kanssa meillä onkin ollut sitten isompi ongelma. Yli kaksi vuotta sitten tilasimme kahdelle seuralle (Hollolan keskiaikaseura ja Miehonlinnan pitäjä) kolme telttaa ja Annika osti vielä Turun markkinoilla käytössä olleen kauppateltan. Puuvillatelttoihin tuli hometta, myös niihin jotka eivät edes ehtineet kastua. Reklamoimme. Kävin ajoittain hyvinkin kiivasta keskustelua kaupankäynnin säännöistä ja aiheesta kuluttajasuoja Suomessa. Seuraavana kesänä saimme uudet teltat. Liian pienet ja lanseerasimme termin "puolalainen metri". Se on noin 70 senttiä... asialle nauraminen oli ainoa keino selvitä yli tragikoomisesta tilanteesta.
Vääristä mitoista aiheutui korjaamattomia vaikeuksia: Matuls oli välillä vaihtanut teltantoimittajaa ja uudet kankaat eivät sopineet vanhojen telttojen puuosiin. Emme näet kokeneet järkeväksi lähetellä puutavaraa ympäri Eurooppaa moneen kertaan. Niinpä mahtavat paviljonkimme näyttivät pystynettyinä lähinnä noloilta rievuilta. Reklamoimme, ja vaihdoimme taas muutaman sanan, muun muassa hyvästä asiakaspalvelusta...
- Nyt meillä on uudet teltat: neljästä kolme vaihdettiin. Kahden vuoden kirjeenvaihdon tuloksena meillä on homesuojatut pellavateltat, joista olemme maksaneen paljon rahaa. Matuls tulee taas Turkuun markkinoille ja ainakin seuramme sihteeri ja rahastonhoitaja odottavat kiihkeästi tilaisuutta keskustella kasvokkain teemasta "miksi uusien telttojen metalliosia puuttuu eikä sulkevia köysistöjä ole laitettu tehtaalla". Itse teltta on valtavan suuri ja hieno, vaikka se ei olekaan se valkoinen, jonka alunperin tilasimme.
Minä... katselen telttakuvastoja ja mietin, olisiko varaa hankkia vielä yksi teltta. Tällä kertaa ihan ikiomaksi. Tilastoani johtaa Tentorium, josta meillä on jo pieni saxoni ja jonka tuotteisiin ja palveluun ei ole moitteen sijaa.

Ps. Tontilla on tapahtunut paljon värikkäitä asioita, mutta raportit niistä löytyvät Pyhän Lyytin blogista.

This winter we ordered a medieval bed from Medieval Market, Poland. I bought also a piece of pottery, which could be used as a cooking pot at campfire. It just needed to impregnate all by myself.
There is basically three ways to do it:
The vessel is filled with not pasteurized milk and left aside until the milk curdles. Or it is filled with milk up to 3/4 of its volume and put on fire and wait until the milk boils over. Or then we could have cooked buckwhet porridge in it. That is how our riveted cauldron is handled: first porridge and then pea stew... and not a drop of water comes out anymore.
We decided to boil milk over. I did not have fat milk, but I think it worked anyway. The vessel almost full of milk, then som fire and boiling. Some of the milk actually burned on the surface, but hey, now my pot looks extraordinary, as the merchant said.
The vessel can be washed with warm water and if something burns on it, just wash it off with sand. And impregnation can be done again.

About polish merchants... (all this is probably my own fault and no other customers have had any difficulties but this is what has happened)

- I did not get these impregnation instructions with the pot, I had to separately ask for them.
- when we ordered the bed, we were told that it cannot be delivered to Finland, since polish garco company said that it will not fit in their lorry... Since my sister has good business relations to haulingcompanies, she arranged a transport for our furniture. They were picked up by a truck. In Finland, Riku collected them and transported the stuff home in out family car...including that "too long bed package", which was totally 2,25 cm long.
I gave a hint to Medieval market that they could ask the DHL about delivering their good also in future, since we are not only re-enactors who would like to have a bed like that in Finland.
- but the bed is awesome! Well made, beautiful and nice. And their benches I can highly recommend.

- With Matuls we have had bigger problems. We bought for two medieval society and one re-enactor four big tents from that company and in first summer the cottontents got black mold, even to the ones which did not get any rain. So we did reclamation. We ended up having quite long and intense conversations about consumer protection act in Finland. Next summer we got new tents. They were too small and so we launched a new term called "polish meter" which is apparently 70 cm. Laughing to the problem was only way to get over a pretty didasterous situation. The new tents were just wrong size to our previous wooden parts. We tried just to change the fabrics, since in our opinion there was no sense sending wooden parts around Europe. Well, Matuls had changed the tent manufactor... and so last summer our pavillions looked like a embarrassing rags.
So we made another reclamation. And talked more about good customer service.

Viime kesänä lähettelimme tällaisia kuvia: Riku, 178 cm, demoaa että teltta ei todellakaan ole kuusi tai seitsemän metriä pitkä. Eikä pystytys oikein natsannut kun puuosat ja kangas olivat eri planeetalta. Last summer we ended up sending to Poland pictures like this: Riku is 178 cm so this tent apparently is not 6-7 meters long...and tent does not really look good since the old wooder parts and new fabric are from an different planet.

Now we have new tents, actually three out of four was changed. After over two years of corresponding atleast Hollola medieval societys secretary and treasurer are waiting for an opportunity to meet Mr. Matuls in person this summer in Turku medieval market, where he is coming again. They will talk atleast about "why some of metal parts are missing and why the tent´s closing ropes are not installed at the factory". This tent is huge and nice, even it is not white as we originally ordered.
Me... I am looking at tent catalogues in case of having a one more pavillion, this time just for our own. This moment Tentorium is on lead: we have a small tent from them and I am 100 % satisfied customer.

Missing part is temporarily replaced with a big nail. This is very important part, it keeps the "umbrella" up... btw. the seller thinks that since we kept the old pegs, we did not get ANY new ones. Not even these... Sateenvarjoa kannattelevan eli aika tärkeän osan puuttuva metallipiikki on väliaikaisesti korvattu isolla naulalla. Niin, myyjän tulkinta on että koska emme palauttaneet edellisten telttojen mukana vaarnoja, meille ei kuulu myöskään tämän uuden teltan vaarnoja.. eikä näköjään mitään muitakaan osia.

Nahkavahvikkeet ovat hyvät ja köysistöt tukevat, toisin kuin viime kesän rättiversiossa, mutta sitten... Oviaukon sulkevat köydet puuttuvat. Köyttä tuli mukana, joten asiakas laittaa ihan itse sitten... vähän sama kuin housujen ostaja saisi mukaansa vetoketjun?
The leather parts and ropes are now fine, unlike the last summer´s ragtent, but then.. the ropes of the tents closing are not there. The is some rope, yes, so that customer can to it all by herself/himself.. for me it feels like if was buing a pair of jeans and get the zipper to sew by myself?

Ps. It has happened a lot of colourful things in our garden, but stories about that are in St. Lydia blog.

Automatkan antia. Busy on the road.

2011-06-07T08:24:00.017+03:00

Pitkät automatkat ovat tuottavuuden aikaa. Koska meillä jako menee niin että herra ajaa, ehdin matkoilla saada paljonkin valmista.
Viime viikon vietimme Etelä-Ruotsissa eli tämän toisen maailmanjärjestyksen mukaan Nordmarkissa, siis SCA-tapahtumassa nimeltä Double Wars. Me kutsumme sitä Tuplasodaksi.
Sinne mentiin omalla autolla, joten käsityötunteja kertyi yhteen suuntaan yli kymmenen. Laivalla Turusta Tukholmaan en juurikaan tehnyt mitään (laiska!).

Long driving hours are creative time for me. Since my husband is the one who drives, I have pleanty of time to make things.
Last week we travelled to southern Sweden, aka to Nordmark to an SCA-event called Double Wars. We went the by our car, so there was about ten hours drive to get there. I did not do handcraft at the Turku-Tukholma ferry though (being lazy!!)

Ensimmäiset kintaat valmistuivat välillä Lahti-Turku. Ne oli aloitettu toki kotona, mutta siis valmistuivat autossa.
First mittens I finished on way to Lahti-Turku, from home to harbour. I had started them at home, but got ready on the road.

Seuraavaksi aloitin sukat aviomiehelle, siltä varalta että leiripaikalla sataa koko viikon. Kokeilin niihin ystäväni Annelin esittelemää virolaista tapaa tehdä kantapää, en ollut tyytyväinen joten leirissä lähinnä purin sukkaa. Sukat valmistuivat lopulta kotimatkalla. Olin niitä tehdessäni niin umpiväsynyt valvomisesta, että purin uudenkin kantapään peräti kahdesti... ja sukista tuli aivan liian pienet miehelle. Siis: ei saa tehdä neulakinnasta väsyneenä.

Then I started making new socks for my husband, just in case of a rain at event. I tested the new way to make a heel, which my friend Anneli showed, the estonian way as she said. I was not happy so I had to undo a lot. The socks finally were finished at the way back home.
While making them I was to tired due to lack of sleep that I had to undo the heel two times! And even then they turned out too small to my husband so there is a warning: never do your nalbinding when tired.

Samaan aikaan sukkaprojektin kanssa tein muotokokeilua: tein pienen kaulurin, jonka inspiraationa on se pieni vaatekappale, joka kuuluu uuteen saksalaiseen 1500-luvun pukuuni. Tunnetaan englanniksi nimellä gollar.
Tein aluksi kauluksen verran suoraa neuletta, johon lisäsin silmukoita heti toisella kierroksella. Näin siitä tuli kaareva. Kiersin vielä kerran koko kauluksen ympäri ja sitten yhdistin neuloksen suljetuksi. Vaihdoin pistoa puolisuomalaisesta oslolaiseen ja lisäsin tasaisesti ympäri kaulusta.
Tämän työn viimeiset pistot tein jo kotona.

Same time with my sockproject I made experimental designing: I made a small gollar, which is familiar from for example my new german 16th century dress.
First I made a small stand-up collar. I started as a straigt row, then added already on the second, so that the collar was a bit curvy. I finished that by going aroung it once. Then I joined the straight part and continued as a closed knit. I also changed the stich from half-finnish to oslo.
The last stiches of the gollar I made at home.

Kaulusta voi pitää pystyssä tai alas taitettuna. The collar on my gollar can we worn two ways.

Kotona odotti sitten se ihana arki. Puutarha oli villiintynyt ja nyt jatkuu kotisota voikukkia vastaan. Herra sai postista uuden työkalun, telson, eli koverokirveen. Sillä hän nikkaroi minulle astioita... en voinut olla ostamatta mallikappaletta Tuplasodan markkinoilta. Uuden puisen upean vatini on tehnyt puusepäntöihin tutustunut arkelogi, joka on tutkinut Norjan Trondheimista löytyneen astian kappaletta ja tehnyt siitä oman tulkintansa. Minun uusi viikinkivatini on käsinveistetty, haapaa, ja se on käsitelty vedenpitäväksi maidolla ja maalattu punaiseksi kaverin itse tekemällä maalilla, jossa on kananmunan keltuaista, pellavaöljyä ja rautaoksidia. Nyt se näyttää samalta kuin sen esikuva noin vuonna 900-1000.

At home everyday life was waiting. The garden had gone wild and now I have to continue fighting against dandelions. Husband got in mail his new tool, an adze. He is going to carve me some new dishes, but I just had to buy one from the market at DW. This new gorgeous bowl is made by an archaeologist, who does carpenters works. He has studied a wooden found from Trondheim Norway. After a small piece og wood he has made a reproduction of a viking bowl. It is hand carwed, made of aspen and it is impregnated by using milk. It is painted red with the paint which he made of egg yolk, linseed oil and ferro oxide. Now it looks the same as the original did about year 900-1000. Cool!

Riku oli niin innoissaan uudesta työkalusta, että teki heti veistohepan eli tuollaisen penkin jossa veistellään puukulhoja. Heppa piti tietysti heti testata...
Riku was so exited about his new tool that he immediately made a "bowlmate" , or a carwing horse. And of course it needed to be tested ...

Ja tässä se kauan kaivattu työkalu on: telso eli talso eli koverokirves.
And this is the long needed tool : adze.

Rikun uusi takki. He has a new coat.

2011-05-27T16:28:00.011+03:00

Sininen takki on vihdoin valmis! Se on kolmas tekemäni versio Herjolfsnesin vaatteesta numero 64 eli museon luettelossa numero D10594, type II. Tällä tyyppinimellä kutsutaan kahta löytynyttä vaatetta, joissa on merkkejä nappikiinnityksestä. Näistä kahdesta vaate numero 64 on paremmin säilynyt.
Takki koostuu kahdeksasta kiilasta, joiden toinen reuna on suora ja toinen leikattu vinoon. Se antaa takille mukavan laskeutuvan linjan. Sama leikkuutapa on entuudestaan tuttu mekosta numero 38, joka on erittäin suosittu keskiaikaharrastajien vaatteena.
Takki on erittäin leveä, mutta siinä on hyvin istuvat hartiat ja pieni, tiukahko pystykaulus.

Ja sitten ne hihat: takin hiha koostuu neljästä osasta: ylä- ja alaosasta sekä kahdesta kiilasta. Takin yläosan kiila tulee niinsanotusti taakse, alaosan kiila eteen. Jossain kuvassa näyttäisin hihansuussa olevan vielä pieni halkiokin. Minun versiossani sitä ei ole. Olen tehnyt myös alkuperäistä takkia huomattavasti pienemmän alakiilan.

Hihojen kanssa meinasi olla iso ongelma: teimme ensimmäisen kappaleen Katrin kanssa, pohjana meillä oli vanhan kaavan versio hihasta. Muutimme, kokeilimme vuorikankaalla ja olimme tyytyväisiä. Kun ompelin päällyskankaisen hihan kasaan, alkoivat ongelmat.
- Yläosa tekee käyttäjän kyynärpään paikkeille kulman. Jos olisin istuttanut hihat sellaisenaan, hihan sauma olisi tullut käden päälle, eikä taakse, kuten se useimmissa 1300-luvun vaatteissa on. Kulma olisi ollut käsivarren yläpuolella, ei kyynärpään kohdalla.
- Yläosa olisi jäänyt myös liian lyhyeksi.
- Alaosan liian jyrkkä istutus käänsi sen liikaa ulos.
Ja sitten korjasin ja pohdin: käänsin sauman taakse ja katsoin, mitä hihan osille tapahtuu. Ja tein seuraavat toimenpiteet:
- Pienensin koko hiha-aukkoa ottamalla olkasaumoista sisään neljä senttiä.
- Kavensin ylähihaa samassa suhteessa.
- Muutin kulman paikkaa selvästi alemmaksi, samalla kulma loiveni.
- Pienensin alaosan kiilaa
- Loivensin alaosan kaarta.

Hiha koostuu neljästä osasta ja lähes tyhjästä sen nyhjääminen meinasi ihan hermostuttaa. The sleeve has four parts. And making it was.... well...nerve-racking project.
Takissa on tilaa vaikka useammalle käyttäjälle. There is room for more than one person in this coat.

Lyhensin myös koko takkia viidellä sentillä.
Napit tein kankaasta ja noudatin alkuperäisen takin napitusta; yksi pystykaulukseen, viisitoista yläosaan ja vielä kolme alaosaan, joista alimmainen on 14 sentin päässä takin helmasta.
Napit ovat melko pienet. Löydetyn takin napinlävet sijaitsevat vasemmanpuoleisessa etukappaleessa ja ovat noin 1,5 senttiä pitkät. Napit on kiinnitetty tuttuun tapaan aivan kankaan reunaan, mutta nappeja ei ole säilynyt. Tein omani tähän mittaan ja siihen ei mene kovinkaan isoa myttyä.
Hauska oivallus kävi nappeja tehdessä; nappien ja vyön väliin jää miehen käden mentävä aukko. Haa, siitä onkin helppo kaivaa kukkaro esiin, aivan kuten naisten mekkojen taskuaukoistakin.
Takki ei ole suora kopio alkuperäisestä, mutta olen pyrkinyt toistamaan siinä Herjolfsnesin vaatteiden hienoja yksityiskohtia. Se on Medeltidsmodetin hienoa tummansinistä villaa, vuori on samaa vedenvihreää kuin minun punaisessa viikinkitakissani. Olen ommellut sen pellavalangalla ja silkillä.

Viimeistelin herran asun tekemällä takin pariksi pussihatun punaisesta villasta. Näin siksi, että katselimme keskiaikaista maalausta, joka esittää puuseppää työssään. Käsityöläisellä on päällään väljä sininen takki ja punainen lakki. Ja mikä sopisi Rikulle paremmin! Katsokaa vaikka sitä hyllyn kuvaa.

Herralla on myös uusi hattu. He has also a new hat.

Lisää työkaluja on tilattu ja puusepän roolissa Riku lähtee myös kesäkuussa Saari AD 1389 -tapahtumaan.
Sitä ennen kuitenkin: Tuplasota! Sinne lähdemme viettämään vilkasta leirielämää. Meillä on jo autoon pakattuna Matulsin toimittama uusin versio kaksimastoisesta paviljongista... katsotaan miten toimii.

Ps. Tiistainan 31. toukokuuta kuluvaa vuotta ilmestyy Kotiliesi, jossa on paljon erilaisia käsityöohjeita. Siellä on myös ohjeet kahteen tekemääni lautanauhaan. Jos joku kaipaa lisätietoja, niin pitää vartoa muutama päivä... Matkoilla :)

PPS: Erityiset kiitokset projektin onnistumisesta Katrille ja Utalle, joka sanoi taikasanat "toi sauma on väärässä paikassa".

Ps. One version of this tablet woven braid and the directions how to make it is published in magazine called Kotiliesi next week.

The Blue coat or jacket is finally ready! It is actually my third version of carment known as Herjolfsnes 64 or museums number D10594 type II. That is the designation to two garments which seems to have button enclosure. This number 64 is the better preserved one.
The coat has eight gores. They all have one straight grain and one bias side. That gives the coat rather nice pleating look. That same line can be seen in garment number 38 or museum no. D10584, which is quite popular among re-enactors.
The coat is very wide, but it has nicely fitting shoulder line and a small, rather tight stand-up collar.
The sleeves have four parts: upper and lower part and two gores. Upper gore comes back of the seamline, the lower to the front. In some pictures it seems that there is even a small slit. I do not have that in my version. Also my lower gore is significantly smaller that the original.

I had some problems with sleeves: we made the first version with Katri and we used the old pattern as basis. We changed that, we tested it with lining fabric and were pleased. But when I made the of the outer fabric, it did not fit.
- The upper part creates a angle to the users elbow. If I fitted the sleeve just like that, the seam and the angle would have been on top of the arm, not behind it, like it is seen in most of the 14th century garments.
- Upper part would have been too short too.
- And the fitting of the lower part twisted it out.
So I had to re-think. And test.
- I reduced the sleeve opening: I opeded the shouder seams and took off four cm.
- I reduced the width of the sleeve upper part same amount.
- I lowered the place of the angle and made it a bit smaller.
- Also I cut the lower gore smaller.
- The lower part curve was too steep, so I took some off from that also.

I also shorteded the whole coat my 5 cm.
The buttons are made of fabric and there are same amount of those as the original had: one in collar, 15 in upper part of the coat and three more close to hemline. The lowes is 14 cm from hemline.
The original buttonholes are 1,5 cm long,on the left sidr. I made mine to same size. The original buttons have been sewn to the exterior of the right side. They were not preserved, so their actual size is not known.
While making the buttons I realized something: between the row of buttons and man´s belt is a gap. Well, if he has his purse under the coat, he can easily put his hand in , without opening the buttons. This would work the same way as in ladies dresses the pocket-hole would do.

My version is not the exact copy of the original garment, but I have tried to follow the sample and accomplish the lovely details the Herjolfsnes garments have.
The coat is fine wool from Medeltids mode, nice dark blue. The lining is same water green thin wool as in my red viking coat. It is sewn using flax yarn and silk yarn.
I finished my husbands look by making him a bag hat of red wool. We were looking at the medieval picture which presents a carpenter: he has a wide blue coat and a red hat. What would suit Riku better! Look at the picture of the shelf he made last week!
He has now more carpenter tools and as a carpenter he will take part to our 14th century re-enactment in event Saari AD 1389.
But before that we go to Double Wars is Sweden!

Kertakaikkisen ihana. Takkikin näyttää hyvältä! Absolutely fabulous... and the coat looks good too!

... and here we are going to live the next week!

PPS: thanks to Katri for helping and Uta saying the magic words : "the seam should not be there".

Tilattu: hylly. From sewing to sawing.

2011-05-22T11:46:00.015+03:00

Ensi viikonvaihteessa pakkaamme siis automme ja lähdemme Ruotsiin suuren suureen keskiaikaleiriin eli Tuplasotaan. Majoitumme kaksimastoiseen paviljonkiin, kokoamme sinne keskiaikaisen sänkymme ja levitämme ruokahuoneeseen pöydän, penkin ja jakkarat. Mutta... hylly olisi kiva myös. Siinä voisi pitää vaikkapa astioita.
Niitä myydään kyllä ulkomaisissa alan nettikaupoissa, mutta kun talossa asuu taitava mies, mikä estää tekemästä itse... tässä Rikun aherruksen tulos:

Next weekend we are packing our car and heading to big medieval event, Doublewars. We are sleeping in doublemast pavillion, we have a medieval bed, we have a table, stool, bench.. but I would like to have a shelf too. I would have my dishes or something like than in it.
Medieval shelfs are sold in webshops, but since the husband is very skillful, why not make it by himself.. so this is what Riku made:

Ensin hän haki lautaa ja muotoili. Ehkäpä jotain goottilaista? First he took some wood and made some design. Maybe gothic style would be nice?

Sitten hän laski hyllyille hyvät paikat, suunnitteli liitoksen ja teki tarvittavat aukot.
The he counted good places for the shelfs, designed the joints and made holes.

Välillä on hyvä tuumailla. It is good to take a planning brake every now and then.

Seuraavaksi hän sahasi. Hyllyn pää tulee osaksi liitosta. The he was sawing the ends ot the shelfs, which also make a part of the joint.

Sitten hieman lisää suunnittelua ja sovittelua. Hyllyn päähän tulee kiila, siksi reikä. Then more designing and fitting. There will be a wedge, that is why the there is a hole.

Eikä sitten mitään sinne päin lätkittyä, vaan yksityiskohtia myöten mietittyjä asioita. Liitos ennen viimeistelyä. No so-and-so stuff, Riku plans even all the details. The joint before finishing.

Osat on veistetty, höylätty ja ja viimeistely tehdään tietysti olohuoneessa. All the parts are carved, planed and sanded and the finishing is done in our livingroom...

Lähikuva tappiliitoksen teosta: ei nääs ole ruuveilla kiinni tämä huonekalu. Tapin päähän sahataan pieni rako, siihen tulee kiila ja kun tappi reiän pohjaan paikalleen, kiila levittää tapin ja liitoksesta tulee tiukka.
A close up for making the wooden pin: Riku sawed a small cut at the end, then he put a wedge in it and when hittiing the pin to tohe bottom of the hole, the wedge spreads the pin and the joint becomes tight. So there is no screws in this furniture.

Ja tällainen siitä tuli: 125 senttiä korkea, yli hylly metrin korkeudella. Hyllyjen syvyyn 20 senttiä ja pituus 85. Menee palasiksi ja voi pakata autoon.
And here it is ready: 125 cm high, top shelf on one meter. Depth 20 cm and shelfs are 85 cm long. It can be disassembled for transport.

Uusinta uutta : muotia 1500-luvun Saksasta. Something new: German 16th century

2011-05-20T16:33:00.016+03:00

Se on nyt sitten valmis: toisena renessanssivaatteenani olen saanut valmiiksi saksalaisen 1500-luvun kaupunkilaispuvun. Malli on sama kuin Annikalla: hänen pinkki-musta kaupunkilaispukunsa on kertakaikkisen hieno. Kokeilin sitä maaliskuussa päälleni ja hm.. voisikohan tällaisen tehdä.. kyllä voi!
Huhtikuun puolivälissä kävimme taas Annikalla, tällä kertaa mukana oli jo sitten metrikaupalla mustaa villaa, vihreää villaa, ruskeaa villaa ja mustaa pellavaa.
Leikkasimme yläosan Annikan minullekin ilmeisen sopivalla kaavalla ja sitten edessä oli silkkaa ompelua. Koska olen ottanut osaa Aarnimetsän Tuhannen metrin ompeluhaasteeseen, olen laskenut kaikki parin viimeksi kuluneen vuoden aikana mitatut saumat.
Joten:
- alushameessa on saumaa noin 26 metriä
- aluspaidassa on noin 20 metriä saumaa ja smokkaukset päälle
- mekossa on helmaosassa 56 metriä ja yläosassa reilut 16 metriä, siis yhteensä 72,5 metriä.
- pienessä hupussa on lähes 9 metriä.
- huntuja ja hattulaitetta enää mitannut
mitäs siitä sitten yhteensä tulisi... tuommoiset 127 metriä valmiissa asussa. Enkä ole laskenut tähän sitä, että työn aikana lyhensin alushameen, pidensin mekon ja ompelin aluspaidan kutakuinkin kahteen kertaan, koska se oli alussa naurettavan suuri.
Tänään kävin näyttämässä asun vielä kerran Annikalle, hän ehdotti paria pientä ehdotusta huntuihin: lyhyt huntu on hyvä näin, pitkä pellavahuntu menee omalla tavallaan käärittynä ja teen hamppukankaasta vielä yhden, joka on pellavahuntua pidempi ja kapeampi. Siitä tulee sitten se, joka pitää kääriä käden ympäri, ettei se raahaa maata. Annikalta sain myös oikeaa metallilankaa ja koristenauhoja huntujen viimeistelyyn.
Tämän uuden puvun pakkaan mukaan, kun viikon kuluttua lähemme Ruotsiin Tuplasotaan. Miljoonat ylistävät ja onnelliset kiitokseni Annikalle, tai kuten osa teistä hänet tuntee, Katherynille kaikesta siitä kärsivällisyydestä ja viisaudesta, jota hän on minulle tämän hankkeen aikana osoittanut.

Aluspaidan kanssa meinasi olla koko-ongelmia, mutta ne on nyt korjattu. I had some problems with my shifts sizing, but it is fixed now.

Alushame on mustaa ohutta pellavaa ja alaosastaan ruskeaa ohutta villaa. The underskirt is made of thin black linen and brown wool.

Puku on villaa, ja helman raidat on kaikki ommeltu erikseen, ei siis toisen kankaan päälle. Vyötärölle on vekitetty 4,7 metriä kangasta. Yläosa perustuu Annikan mekon kaavaan, mutta vietin pari notkeaa iltaa sovittaessani sitä itse itselleni...
The dress is all wool and all the sripes are separarely sewn, not on top of other fabric. To the waistline I pleated 4,7 meters of fabric. The boice is based on Annika`s dress pattern, but I did use few evening fitting if for me all by myself.

Saksalaisen puvun kanssa kuuluu aina hattu. Tässä hunnun alle jäävä osa: taakse sidottu myssy, johon on kiinnitetty pellavalla päällystetty, huovutusvillalla täytetty pötkylä. With german dress one has to use hat. This is what is worn under the veil: a coif and wulsthaube, made of linen and stuffed with wool.

Huntuja on monenlaisia. Tässä on lyhyt huntu. Veils have many forms. Here is the short veil.

Ja lopuksi vielä pitkä pellavahuntu ja kaulus, joka on mustaa ja punaista villaa. And finally the long linen veil and the gollar, made of black and red wool.
It is now ready. My second renaissance dress is german towns womans dress. It is the same as Annikas fabulous pink and black dress. I had an opportunity to try it on at March and I started to wonder... Yes, I will make me one!
Month later I visited her again, this time loads of black wool, green wool, black linen and brown wool with me. We cut the pieces using Annika`s pattern, which obviously fitted for me also. After that is was just sewing and sewing. Since I have taken part on One thousand meter sewing challenge, I have measured all the seams.
And so:
- the underskirt has about 26 meters
- the shift has about 20 meters plus smocking
- the dress skirt has 56 and bodice over 26 meters
- the gollar has almost 9 meters
- I did not measure the wulsthaube or the veils (3)
all together it is 127 meters. And actually I had to resew the underskirt, which was too long, and the skirt, which hemline was too short and basically the shift, which was ridiculous large...and naturally I did not count those meters in the measurements.
Now I have showed the dress to Annika once more and she suggested only few minor changes to veils: my short veil is good as it is, my long veil could be even longer so I will make a third one. And she also gave me metal thread and decorative bands to finish the look.
This whole thing I will pack next week when I am going to Doublewars in Sweden. And million happy thanks to Annika or as some of you may know her, Katheryn, for all the patience and wisdom with me and my project.

Kurkkaus sisäpuolelle: vyötäröllä vekkien jälkeen on vielä 15 senttiä suoraa osaa. Se kiinnitetään hakasella puvun sisään, näin helmaosaan ei jää aukkoa. Peek inside: after pleats there is 15 cm unpleated piece, which is attached by a hook inside the dress. This way there is no opening at the skirt.
Mekon yläosa suljetaan hakasilla ja lenkeillä. Riku teki ne itse messinkilangasta taivuttamalla. The dress is closed with hooks and eylets. These are made of brass and made by my husband Riku.

Epätoivon hetkellä. A moment of despair.

2011-05-12T14:05:00.001+03:00

Jotain ihanaa. Something nice. Fritillaria.

Olen epätoivoinen. Asiat eivät mene toivotulla tavalla.
Rikun sinisen takin hihat ovat omituiset ja koko projekti on jäissä. Saumanvaratonttu on iskenyt hihoihin ja kääntänyt niitä väärään suuntaan.
Entä sitten tämä työn alla oleva 1500-luku... voin kertoa, että kun näytin Annikalle aluspaitaani, hän ei pystynyt hillitsemään itseään vaan repesi nauramaan. Ihan kippurassa nauroi. Minä mukana, koska tilanne oli koominen.
Siinä minä seisoin aluspaidassa, jonka hihat olivat vähintään 20 senttiä liian pitkät, olkapäät roikkuivat ja helma viisti nilkkoja. Kävelin kuin geisha, sipsuttaen.
Annika rauhoittui lopulta, pyyhki silmänsä ja antoi neuvoja.

Tulin kotiin, paloittelin kertaalleen ommellun vaatteen ja aloitin alusta. Ei siitä hyvä tullut, mutta olenpas taas oppinut jotain ja seuraavasta tulee parempi. Olen matkan varrella esittänyt tyhmiä kysymyksiä muun muassa smokkausta suojaavan tukikankaan kiinnittämisestä ja varttukaas vaan, kun alan tehdä hattua tähän asuun... saadaan vielä hyvät naurut!
Niin, puvun alushame on tietysti liian pitkä ja kun kiinnitin puvun koristeita, huomasin ainakin millin heiton ... ja purin ja ompelin uudelleen.

Aluspaita, toinen yritys. Erittäin ahdistavaa. Shift, secont attempt. Very frustrating.

Minulla on siis työn alla peräti kaksi 1500-luvun vaatetta. Toinen saksalainen kaupunkipuku ja toinen on "flanders gown" eli olisiko se nyt sitten porvarisrouvan vaate... Siitä on tullut ikuisuusprojekti ja sen ehdoton takaraja on lähestyvä syksy. Jos se ei ole silloin valmis, poltan silkit ja sametit... aluspaita olisi mennyt takkaan tässä eräänä iltana, jos takassa olisi palanut tuli. Samaan pesälliseen olisi voinut heittää sen silkkikirjotun coiffin joka tuolla hyllyssä roikkuu.
Näitä hetkiä tulee aina välillä, enkä ole ainoa. Mestarini Helena on saanut tottua siihen, että parhaaseen käsityöaikaan eli kello 22 paikkeilla keskustelemme sellaisista pikkuasioista kuin että "tämä mekko on aivan liian pieni eikä mene kiinni".
Ja kas, joka kerta ongelmat ovat ratkenneet.
Nyt annan tämän epätoivoisen käsityön olla hetken aikaa. Puran turhautumistani kantamalla hiekkaa paikasta toiseen ja tappamalla... siihen pihassa on hyvät mahdollisuudet. Meillä on lehtokotiloita. Tänään opin esimerkiksi että lehtokotilo suorastaan kiehuu kuoliaaksi kun sen uittaa havupuutärpätissä.

Kuule, turha yrittää pakoon! Kuolema odottaa, senkin kasvimaan vihollinen. Hey, don´t even try to escape! You are so going to die, you garden´s enemy!

Tässä syy murhanhimooni: nämä pirulaiset keräsin yhdestä ainoasta unikosta. This is the reason why I am so murderous: all these damn pests I collected from one single poppy plant.

Pinja-pinseri osallistui talkoisiin tappamalla pihasta pieniä hiiriä... hyvä tyttö!

Hyvä Pinja! Well done Pinja! Good dog!

Mutta lopulta.... Kaiken ahdistuksen keskellä huomaan, että pihan ompelupaikalla eli omenapuun alla on aika kivat maisemat. Siellä kukkii.

I am desperate. Things do not go as I am hoping.
Riku´s blue jacket´s sleeves are strange and the entire project is delayed. The "seam allowance gnome", as we call it, has hit them and sort of twisted them...
And what about this 16th century then! I can tell you that when I showed my shift to Annika, she started to laugh and laughed her head off. Me too, since the sight was very amusing. I was wearing an renaissance underwear which had about 20 cm too long sleeves and the whole thing was to my ankles and I could only walk like geishas do.
Finally she calmed down, wiped her tears and started to give some good advice.

So I came home, dismantled the shift and started again. I am not satisfied with it, but now I have again learned something, and the next one will be better. I have asked stupid questions along this project - like how to attach the supporting band behind the smocking - and just wait until I start making a hat for this dress! We´ll get a good laughter soon!
And of course, the underskirt is too long and when I was finishing the dress decorations I noticed that there was atleast one mm measurement error... So I sewed that again too.

Actually I am working on two 16th century outfits at the moment. There is this German town woman´s dress and the Flanders gown. I have been planning it for ages and now I have set the final deadline for it. If it is not ready until this autumn, I will burn my silks and velvets... damn it! The underwear would have burned if we had a fire in our fireplace during my darkest moment. And at the same time I would have burned the sad and bad example of silk embroidered coif...

Every now and then these black moments of despair come and go. My mistress Helena is used to comment my minor problems like "I will not fit in to this dress, it is too small". But hey, every time all problems have solved at the end.
Now I will let this desperate dress to wait a moment. I am relieving my frustration by carrying sand around the yard and by killing. To which I have wonderful opportunity, since we have copse snails ... a lot! Today I have learned for example that if you pour turpentine on them, they boil to death. Muahhahah!!
And my brave little miniaturepincher Pinja took part in killing and found again mice... A big bigger this time. Good girl!!
And in the middle of my anguish I notice that the view in my summer sewing spot under the appletree is quite nice: a lot of blooming flowers!

Näkymä ompelupaikalta omenapuun alta. The view at my sewing spot, under the appletree.

Ulkoilmaelämää. Country living.

2011-05-03T09:28:00.022+03:00

Osa, jota ilman viikinkiaikainen laiva ei lähde vesille: pajumatto.
Part, without which the Viking ship does not sail: a wicker mat.

Kesän purjehduskausi lähestyy ja sen vuoksi on aika punoa pajumatot viikinkilaivoihin. Niin, ja myös suomalaisiin uiskoihin myös... Eli Sotkan sisustaminen kesää varten on tehty. Pajumattoja tarvitaan painolastikiven alle, jotta kivet eivät kesän aikana pääse hankaamaan pohjalautoja vasten.
Pajumatot eivät synny itsekseen, ne tehdään uudelleen joka kevät. Joten: seuraavaksi laaja kuvareportaasi aiheesta

MITEN TEHDÄÄN PAJUMATOT VIIKINKIAJAN LAIVAAN
sekä muuta pihapuuhailua...

Summer and sailing season is closing, so it is time to weave wicker mats for vikingships. And also for finnish iron age boats. This means that also Sotka´s interior is being prepared.
The mats are needed under the ballast stones, so that the stones will not rub agains the bottom boards of the ship.
The mats needs to be done every spring. So here follows a pictorial lecture on subject

HOW TO MAKE WICKER MATS FOR VIKINGSHIPS
and some country living

1. Aluksi tarvitaan appiukko, vesijättömaata, pajukko ja raivaussaha. Annetaan appiukon kaataa pajut.
1. You start with a father in law, some alluvion, some willow and a clearing saw. Let the father in law cut down the willow.
2. Raahaa pajut peräkärryyn.
2. Drag the willow to the trailer.

3. Pidä silmällä koiraasi. Se voi tehdä löytöjä...
3. Keep an eye on your dog. She might just find something...
...kuten pesällisen hiirenpoikasia ja kunnon kääpiöpinserin tapaan nitistää ne.
...like a nest full of mice, and like a real miniature pincher she might pinch the miniature mice.

4. Työnteon lomassa on myös tärkeää juoda kahvia ja levätä.
4. Remember to have some coffee and a nap too.

5. Kotona lajittele ja karsi pajut. Valitse sopiva määrä tukevia oksia loimeksi ja paina ne maahan.
5. At home sort the willows, pics a suitable amount of thick ones to a warp and press them firmly in the ground.

6. Kudo notkeilla pajuilla tukeva ristikko. Katso reikäkoko laivan painokivien mukaan niin, että kivet eivät mahdu putoamaan välistä aluksen pohjalle.
6. Weave with lithe twigs. See that the holes are small enough so that the stones will not fit to fall between them.
7. Voit vahvistaa liitoksia vitsaksista tehdyillä solmuilla.
7. You can fortify the joints with wicker knots.

8. Rentoudu välillä esimerkiksi pienellä vappuisella marssilla pihan ympäri laivan lippua samanaikaisesti heiluttaen...
8. Remember to relax, for example by a small May Day march aroud the garden, waving the ships flag...
9. Valmis pajumatto on tukeva ja kestää mainiosti koko kesän rasitukset. Näitä tarvitaan koosta riippuen 6-8 kappaletta.
9. Ready mats are sturdy and works very well the whole summer. You will need 6-8 of these.

10. Muista lopuksi vielä juhlia tehtyä työtä ystävien kanssa...
10. And also remember to celebrate the work well done with your friends...

...vaikka sataisikin lunta suoraan kuohuviinilasiin!
... even if it is snowing in to your glass of sparkling wine!

Maskun nauhan kimpussa. Making of Masku braid.

2011-04-25T18:49:00.012+03:00

Maskun Humikkalan nauha KM 8656 H31:18, Viivi Merisalon mukaelma vuodelta 1968. Kiva malli ja ihan itse tein! Masku Humikkala braid KM 8656 H31:18, Viivi Merisalo´s version, 1968. I like it and I made it.

Enää viikko vuorotteluvapaaseen. Oikein odotan sitä, kun minulla on lupa ja aikaa tehdä käsitöitä aamusta iltaan... ei vaiskaan, puutarhaa meinaan hoitaa ja käydä koirien kanssa kävelyllä.

Sitä ennen yritän toipua pääsiäisestä: olen edelleen pyörällä päästäni. Meillä oli Sotkan talkoot kolmena päivänä peräkkäin, mutta jätin yhden päivän väliin. Lautanauha-idolini Maikki Karisto piipahti Lahdessa ja tuli meille kylään ( minulla ei ole sanoja kuvaamaan tämän visiitin merkitystä..)
Edellisen kerran tavatessamme kehuin että Viivi Merisalon Nauhoja -kirjassa oleva Maskun nauha on hauskan näköinen ja olisi kiva kokeilla. No, sehän ei siis tietenkään ole se oikea tulkinta tästä muinaisen käsityötaidon loistokkaasta mallikappaleesta, mutta Merisalo on tehny aikanaan hyvää työtä yrittäessään tulkita nauhojamme.
Ja mitä tekee Maikki... tarjoutuu piipahtamaan vaatimattomaan majaamme kesken loman ja tuo piirtämänsä mallin tuosta nätistä nauhasta. Ja opettaa kädestä pitäen tekemään sitä. Olen enemmän kuin onnellinen. Olen taivaassa tästä huomionosoituksesta.
Puhuimme mukavia, katselimme netistä nauhajuttuja ja sitten... otimme kopioita kivasta saksankielisestä nauhakirjasta. Maikki kannustaa rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja. Ja nyt näyttää siltä, että alan kutoa entistä ohuemmasta langasta ainakin noita erikoisempia juttuja.
Alkuperäinen Maskun Humikkalan haudan numero 31 nauha on ollut nerokas. Värit ovat helpottaneet kutomista, koska ne noudattelevat kääntyviä ryhmiä. Nauhan kutojalla kun ei ollut ohjetta vieressään. Tässä siis vain yksi kuvio nauhan monista. Original braid in Masku Humikkala in tomb 31 was brilliant: the colours help turning. The original weaver did not have pattern next to her. And this is just one of many incedible figures on the original braid.

Sotkakin tuli laitettua kevätkuntoon, se on nyt hoidetty hienoksi, ja se sai myös kaksi uutta soutupenkkiä niiden tilalle, joihin viime kesänä ilmestyi lahottajasientä. Puut saimme muuten naapurista kirkkoherran pihasta, josta on vuosi sitten kaadettu valtavia puita ja ne on sahattu tuppeen. Tosi hyvä juttu!
... jaa, tästä pitäisi taas koota laiva, ihmettelevät Toni ja Susanna Sotkan kevättalkoissa. ... and we should assemble a viking era bout, Toni and Susanna are wondering in Sotka´s spring maintenance.
Ahkerana olen tietysti ollut eli muiden nukkuessa jatkanut huivivimmaani. Nyt tuli musta ja liukuvärinen vihreä-violetti.
Sain myös valmiiksi 32-lautaisen tupla-tuplapukkinauhan, jonka kudoin erään nuoren naisen hääpukuun. Olen siihen varsin tyytyväinen... itse asiassa kudoin sitä pienen liikutuksen vallassa, kun ajattelin että hän sitoo sen vyötärölleen, joka pienen pian syntyvän ihmisen takia on aika iso. Kiva työ. Yksi parhaimmista.Nauha hääpukuun. Tykkään tästä. This braid is a part of a wedding dress. I like it.

Ajatukset harhailevat myös uusiin pukuihin ja kirjontaan, joihin minua jälleen kerran innostaa toisten suunnaton taito ja osaaminen. Uta oli pääsiäisenä kylässä ja hän kirjoi ranskalaisen 1300-luvun innoittamana huppuaan. Ihan mielettömän hienoa työtä, ja pikkiriikkisen pientä pistoa, josta Uta on tunnettu. Vielä jonain päivänä...
Uta tekee tällaisia hupun reunaan hyperpienillä pistoillaan. Look what Uta is making to her hood with her supertiny stiches.

One more week and I have a four month vacation. Can´t wait to get my hands to my garden and all those walks with my dogs! But to be honest: I think that I will make a lot of handcraft.
But at the moment I am trying to get over this easter...My tablet weaving idol Maikki Karisto was here! She spent her time to show me how to make one braid I addmired when we met some time ago. It is presented in Viivi Merisalo´s book Nauhoja and it is based on awesome braid from Masku, Humikkala. It is not an accurate version, but very nice one. I mentioned that to Maikki and so she came to our house with pattern to teach me how to weave it!
I am more than happy. I am in heaven. Really.
We had nice talks about braids and life and we looked more pictures of nice braids and she engourages me to try more and more patterns. Thanks to her, I want weace thinner and thinner yarn and she also gave me many useful tips about braids. Really, really nice!

During the easter also our Viking era boat got it´s annual spring maintenanse and it is now ready to go sail. The launch will happen in few weeks.
I have also been busy making things ready. I have finished two nalbinded shawls, one black, one purple-green. I also finished a tablet woven braid for certain weddind dress: the pattern is double-rams horns, 32 tablets. The bride is having a baby soon and her beautiful bif tummy will be decorated with that braid.... For some reason I was quite touched about the idea.

I am also thinking about emroidery a lot. Uta, who is known of her wonderful pieces of work visited us during the easter and showed what she is working with. She is decorating her hood 14th century french style emboidering musical figures.
Me and embroidery... one day, one day!

Tulipa tehtyä valmista. Finished!

Hei, kato mun palloo!! Hey, see mee ball!

2011-04-14T11:11:00.020+03:00

Eihän se ole mikään uutinen, että minulla on vimma. Tai oikeastaan addiktio. Kaikenlaista pitää saada tehtyä, aina ja aina uusi mekko ja niin monta käsityötaitoa olisi opittava. Kuten tämä Annelin esittelemä virolainen tapa tehdä neulakinnastekniikalla tehty sukka: Olen myös taas kerran kokeillut, miten kehrätään. Nypläävä kuvataiteilija Marko opetti kehräämistä taannoisessa Kissojen yö -tapahtumassa ja sain kunnian kehrätä hänen itse kasvattamansa ahvenanmaanlampaan villaa. Eka metri tehty, eikä edes lanka katkennut.

Kotona odottaa nyt värttinä ja kassillinen villaa. Ihanaa, todella ihanaa. Hei kehrääjät, voitte lopettaa nauramisen... kaikki ovat olleet joskus tässä vaiheessa.

Tein itse. Eikä edes katkennut ensimmäisellä metrillä. I did this. Dit not even break during my first meter.

Haluan myös oppia uusia tapoja tehdä nauhaa ja tulla paremmaksi kutojaksi. Ihan pakko. Sen takia olen nyt istunut tuijottamassa kanadalaista nettisivua.

Haluan oppia paremmaksi värjäriksi. Sitä varten olen Caoimhen sivun lisäksi itkenyt Nillen värjäyskuvien takia. Miten ne tekevät nuo tummat punaiset, kirkkaan siniset, häikäisevät keltaiset ja tummat lilat?

Haluan tehdä uusia vaatteita Rikulle. Haluan.... ja tästä kaikesta on seurauksena se, että talossa on kissa, joka levittää ahvenanmaanlampaan villaa keittiön lattialle ja ajeluttaa villalankakeriä ympäri taloa. Joka nurkassa roikkuu jotain keskeneräistä ja uutta leikataan.

Minulla on kaaos.

Onneksi minulla on myös vapaata. Enää pari viikkoa, ja olen vapaa neljän kuukauden ajan. Vapaa kirjoittamaan (jep, otin töistä vapaata että voin kirjoittaa ) ja vapaa hoitamaan pihaa ja vapaa tekemään kaikki keskeneräiset käsityöt... Ja aloittamaan pari uutta. Ja silti, varmuuden vuoksi, kävin juuri ostamassa 1,1 kiloa lankaa.

Ja mikä pallo on otsikossa? Se on Indyn pallo, jolla minun olisi pitänyt leikkiä samalla kun leikkaan kangasta. Indyn omistaja näet auttoi minua seuraavan mekon teossa.

Hei, kato, pallo! Hey, look, it´s a ball!

Hey, loooo-ook, I have a balllll!! Heeii, kato mun palloooo!!!

...ootsä muutes nähny tätä PALLOA? ...have you seen this BALL?

Kyllä, Indy-kulta. Mä näen sun pallon. Yes, Indy dear. I have seen it.

I have an addiction to handcraft. I want to lear more skills and make all the dresses... I want to learn to make nalbinded sock estonian way, like Anneli showed me. I want to learn how to spin, and so I took again first steps on that way with Marko, a man who has Ålands sheeps and knows how to spin.
I want to be a better weaver and dyer, that is why I have been looking at Caoimhe´s webpages and Nille´s photos almost crying. I want to make more nice clothes for my husband and ... I want a new dress and .... and because all of this, our house is full of unfinished things, and our cats are constantly steeling that wonderful wool and carrying balls of yarn around the house and yet I am cutting again a new dress.
This all leads to chaos. Luckily I am soon having a long vacation from work. During following four months I will write - and do handcraft. And just to make sure, I just bougt 1,1 kilo yarn. And why I am starting this by mentioning the ball? See the pictures. Indy the dreever wants me to play with him while I am cutting a dress. His owner helps me with my next project :)

Pleat. Siis laskos. Ja monta. Many pleats.

2011-04-07T16:55:00.015+03:00

Lainamalli edestä. The model posing front...

Mielenkiintoinen urakka on taas valmis. Olen tehnyt laskoksia - joita siis englanniksi kutsutaan nimellä pleats - hameisiin ja viikinkihousuihin, mutta nyt on sitten laskostetty myös mekko. Se on tehty miehelle, väri keltainen, materiaali ihanaa villaa ja ... no, hankala oli tämä projekti.

Tilaaja näytti netistä kuvan ja sanoi että tuommoinen. Siis väljä mekko miehelle, pienet vekit hihan yläosaan ja kaksi nappia pääntielle.
Mekon helma on leikattu melko suoraan eli se on sivuilta hieman pidempi kuin edestä ja takaa.
Helmaa on paljon ja kun mekkoa sovitettiin tulevalle käyttäjälle, keskustelimme siitä, haluaako hän asetella laskokset aina itse, vai ei. Hän halusi että ne ommellaan valmiiksi kiinni.
Siis sama tekniikka kuin vaatteissa joka tunnetaan pleated gownin nimellä. Mikähän se on suomeksi... no, takki jossa on kiinteät laskokset.
Katri olikin mukana jo leikkausvaiheessa, hän kun on tehnyt tämän tyylin vaatteita ennenkin. Ja hän teki laskostuksen (joka ei muuten ole ihan helppoa), minä keskityin dokumentoimaan ja pitämään ompelijattaren sekä mallin tyytyväisenä (suklaavadelmavohveleita, teetä, kolajuomaa, kääretorttua). Laskosten vaikea osa on saada niitä sopiva määrä oikeaan paikkaan ja vielä oikean kokoisina.
Koska halusin oppia tämän jutun, tein kaikki ompelutyöt.
Mallia tekniikkaan otimme kirjoista The tudor tailor (Ninya Mikhaila/Jane Malcolm Davies) ja The medieval tailor´s assistent (Sarah Thursfield).
Sillä erotuksella tosin, että mainituissa teoksissa laskostakissa on todellakin kyse takista. Tämä on mekko. Ei siis voinut tehdä oppien mukaan eli tehdään nauha tai kaksi, 15 senttiä pidemmät kuin käyttäjän vyötärö ja ommellaan vekkaukset siihen kiinni. Jos tekee niin, ei mekkoa pysty pukemaan, koska ihmisessä on hartiat.
Juuh, tuli kokeiltua ... tiedän siis tämän nyt kokemuksesta.
Meidän versiossamme vekit on kiinnitetty vain pätkiin. Katsotaan, miten toimii käytössä. Jos ei toimi, olen ohjeistanut käyttäjää purkamaan tukinauhat pois ja näkemään siistin laskostamisen vaivan...
Hmm... mitenköhän... how to...hmm...

Jossain täällä ne laskokset ovat... the pleats must be somewhere here...
Aaahh.. täällä! Oh, they are here!

Merkitään ne hei neuloilla! Hey, let´s mark them with needles!
Ja ommellaan ne kiinni, etteivät enää karkaa! And let´s sew them, so they won´t run from us again!
Hihassa on ihan pienet vekit. There are tiny pleats in sleeves.Ja kaksi nappia pääntiellä. And two buttons.

Another interresting project is ready. I have made pleats earlier for example to a dress or viking baggy pants, but never to a man´s tunic. Now I have. It is yellow, woolen and ... the making was not easy.
The customer showed a picture: loose tunic, small pleats on sleeves and two buttons to the neckline. The hemline is cut rather straight, so it is a bit longer from the sides. There is a lot of fabric so while I was testfitting the tunic for customer, we discussed if he should fix the extra every time himself of if they should be attached. He wanted sewn pleats, like in pleated gowns.
Dear Katri knows the method and she has helped me with patterns and now with pleating (which is not easy). Tricky part it to get the pleating on right measurement on right plave and also about the right size too.
Katri formed the pleats, I took pictures and kept both Katri and our fitting model Riku happy (by feeding them cookies and cake and making tea and serving coladrinks).
Since I wanted also to learn, I made all the sewing.
For technique we studied books The tudor tailor and The medieval tailor´s assitant.

The original garments are gowns. Jackets that is. Our is a tunic. I could not do like originals, like cutting a piece of fabric of two, 15 cm longer that users waist line and attach the pleats to that. If you do so, the user will never get it on or off. You see, he has shoulders too. I know it now. We tested...
Unlike the originals, I attached the pleat to a short stips. Now we shall see, how it works. It not , I have given the user some directions.
Undo the pleats and set the pleats everytime he wears the garment.
... and back. Ja takaa.

Iloinen Joutsen tulee! Here comes Merry Swan!

2011-04-04T09:47:00.010+03:00

Arvoisat lukijat! Olemme enemmän kuin ylpeitä ja onnellisia voidessamme esitellä teille, mitä aiomme tehdä tulevana kesänä:

Dear readers! We are happy and proud to present you, what we are going to do this summer:

Kesällä 2011 Turun keskiaikaisten markkinoiden (30.6.-3.7.2011) työnäytösalueella esitellään ensimmäistä kertaa keskiajan räätälintaitoja. Räätälikoju Iloinen Joutsen tuo markkinakävijöiden nähtäville vaatteiden valmistusta sekä kuuminta muotia vuosisatojen takaa. Myynnissä on asusteita ja tarvikkeita oman keskiaikaisen asukokonaisuuden valmistamiseen ja viimeistelyyn. Iloisessa Joutsenessa voi seurata vaatteiden valmistumista ja tietoiskuja keskiaikaisista käsityötekniikoista.

Päivystävät räätälit neuvovat ja vastaavat kysymyksiin keskiajan vaatetuksesta. Räätälit ovat keskiaikaharrastajia, joilla on monen vuoden kokemus keskiaikaisten vaatteiden valmistamisesta. Iloisen joutsenen johtajattarina toimivat räätälivaimot eli mestarini Neulakon Elina ja minä, Hibernaatiopesäkkeen Sahra. Markkinoiden lähestyessä päivitämme tietoja kojun myyntivalikoimasta ja tarkemmasta ohjelmasta. Tästä tulee hauskaa!

***

During the 2011 Turku Medieval Market (30.6.-3.7.2011) the work display area will display medieval tailoring for the first time. Iloinen Joutsen aka the Merry Swan is a tailor's booth that presents the making of medieval garments as well as the hottest fashion trends from a few centuries ago. You can also buy tools and materials for making your own clothing as well as accessories to add the finishing touches to your outfit.

At the booth you can see the tailors working on clothing and participate in bulletins on medieval textile techniques. The tailors on duty will answer questions and give guidance. All the tailors are medievalists who have several years of experience in making medieval clothing. The mistresses of the Merry Swan are my Laurel, mistress Elina from Neulakko and me, Sahra. As the market day approach we'll keep you up to date on the things we have to sell as well as the timetable of things taking place at the booth. This will be a lot of fun!

Ja se kolmas huivi. Third scarf.

2011-03-31T13:56:00.013+03:00

Moi! Mä olen Anne ja tässä minä sovitan neulakinnastekniikalla tehtyä huivia. Tuo Mervi teki sen, kun sillä iski se huivikuume.

Hi! My name is Anne and I am testing a nalbinded scarf. Mervi made it, she has a scarf fever now.

Minä kietaisin sen näin, moderniin tapaan. I like to put it like this, the modern way.

Tämä on mahtavan värinen, se on tehty liukuvärjätystä paksusta villasta. The colour is awesome, the yarn is wool and it´s colour changes.

Tätä voisi pitää näinkin. I could use it like this too.

Tähän huiviin on jätetty tuollaisia reikiä, siitä tulee hauska vaikutelma. There is these holes here in the structure.

Credits goes to Laura, thanks for the idea. Lanka/yarn Pirtin kehräämö. Oslo stich. Made by Sahra.

Toinen huivi. Second scarf.

2011-03-29T10:05:00.024+03:00

Huivi mallin päällä edestä. The scarf and model, front.

Sain kerran ihanalta Annikalta 200 grammaa tummanharmaata lankaa ja saatesanat olivat että "tästä teet sitten jotain itsellesi, et muille". Lanka on superpehmeää ja siinä on lampaanvillan lisäksi kamelia. Olen hautonut lankoja ja miettinyt, että mitäs minä niistä tekisin ja vielä itselleni.
Nyt ne on käytetty: tein Lankadontin Lauran innoittamana neulakinnastekniikalla kolmiohuivin. En noudattanut ohjetta ihan orjallisesti, sillä testasin samalla viime kesänä Ruotsissa oppimaani levennystekniikkaa, jonka Josefin opetti. Siinä tehdään viimeiseen silmukkaan lisäyksiä, ja sitten käännetään työ.

Käytin oslopistoa, jossa on yksi lanka peukalolla, ja takaa otetaan vain edellinen kerroksen pudotettu lenkki. Pisto kiinnitetään valmiikseen kerrokseen F1 eli poimimalla "uusi", (UO/UOO). Pidin piston melko löysänä. Aloitin suoralla rivillä, en Lauran tapaan kolmiolla. Lisäsin aluksi neljästä kuuteen silmukkaa per käännös, mutta huivi ei leventynyt tarpeeksi, joten lisäsin levennyksiä.

Pinta. The surface.

Huivi levenee siis niin, että rivin päässä tein kuudesta kahdeksaan silmukkaa ilmaan eli kiinnittämättä. Otin työn peukalolta, jossa sitä siis tapaan tehdä, käänsin, poimin viimeisen silmukan takaisin peukalolle ja kiinnitin piston kerroksen viidenteen ja kuudenteen silmukkaan.

Käännöksessä tein muutaman kiinnityksen F2 eli ottamalla uuden lisäksi myös "vanhan". Se vahvisti reunaan jääviä pidennyksiä.

Tein huivin perusosaa kolme vyyhtiä ( a 50 g) eli yhteensä 150 g, ja aloin kiertää huivin ulkoreunoja. Lisäilin vielä sinne tänne piston ja pari. Viimeinen 50 grammaa riitti kiertämään reunat kolmeen kertaan.

Pistot kulkevat kahteen suuntaan. Stiches go in two directions.

Koristelin huivin hapsuilla, joihin käytin lankalaatikoista löytyneitä eri sävyisiä vihreitä langanloppuja. Ja viimeistelin höyryttämällä koko työn kevyesti. Seuraavaksi... ehkä jokin huivi...

Huivi takaa. Scarf and the model from behind.

Lovely Annika gave me once some yarn and told that I must make something for my self, not for others. The yarn is supersoft, it has lambswool and some camelwool. I have saved the yarn to something special. Now I have a new scarf, inspided by Laura´s directions from Lankadontti.

I dit not follow it completely, because I wanted to test the technique Josefin taught me last summer in Sweden. She makes several addings to the last stich, and then turns. I used Oslo stich, where you have one loop on the thumb and you work with only one loop behind the thumb. When attaching the stiches to previous row you use F1 (UO/UOO).

I had quite loose stich. I started by straigt row, not by a small triangle like Laura does. I started by adding four stiches per turn, but it was not enough so finally I added 6-8 stiches per row.

I made the turns so that at the end of the row I made eight stiches NOT attaching them to previous row and I turned the whole work around. Then I attached the first loop to 5th and 6th loop of the previous row, and made few stiches using F2 -attachment. That made the turn a bit stronger.

I used 150 grams of yarn to the basic part and the last 50 g I used to stiching around the whole scarf, following the edges. I added few stiches here and there and 50 grams was enough to make three rows to the edges. I decorated the scarf by using all kinds of green yarns and finished the work by ironing it gently.

My next work will be... maybe a scarf...?

Huivi kintaiden pariksi. Scarf to go with my mittens.

2011-03-20T17:10:00.019+02:00

"Euran emännän huivi". Scarf inspired by Eura findings.
Huivien tekeminen on nyt varsinainen villitys neulakinnastekijöiden parissa. Susannan mainio hartiahuppu ja Lauran kolmiohuivi ovat vielä kokeilematta, sen sijaan oma huivi on valmis. Euran emännän neulakintaat ovat puna-kelta-raidalliset ja niissä on sininen ranneosa, joten tein niiden kanssa yhteensopivan huivin. Sekä vihreän että punaisen viikinkitakkini pääntie on melko avoin ja talvitapahtumat osoittivat, että jokin lämmin huivi tai vastaava olisi tarpeen.
Ostin lahtelaiselta Tiinalta kasvivärjättyä 100 % villalankaa, punaista krapilla ja vihreää vuohenputkella värjättyä. Niistä sai hienot euralaiset raidat, lisäksi somistin huivin sinisillä hapsuilla, joihin käytin virolaisen Juuliken värjäämää indigolankaa.
Tein työni venäläisellä pistolla (UUOOUU/OOUUOOO). Työ koostuu yhteensä kolmestatoista raidasta, seitsemän punaista ja kuusi vihreää. Jokainen raita alkaa alusta eli työssä ei ole käännöksiä, kuten esimerkiksi kolmiohuiveissa on. Huivi on 94 senttiä pitkä ja 18 senttiä leveä. Siinä on 13 väriraitaa ja yhden raidan neulaamiseen ohuella langalla meni kaksi tuntia. Siis 26 tuntia neulanpyörittelyä ja vielä tunnin verran hapsutusta päälle. Mukava välipala käsinompelujen väliin. Venäläinen pisto tekee kivan pitsimäistä, litteää pintaa. Rautakautinen hakaneula saa toimittaa soljen virkaa. Russian stich makes nice and flat lace-type surface. I shall wear my iron age safety pin with scarf.

Making scarfs seems to be a fashion among nalbinders, and I have now made my version. I have made mittens based on Eura iron age burial foundings, they are red-yellow striped and blue form the wrists, so I made my scarf to go with them. I have noticed that women´s viking jackets are quite open from the neck area and this winters events has shown that I need something warm. I bought from Tiina some 100 % woolyarn she has dyed: madder red and ground-elder green (Aegopodium podagraria) and decorated the scarf with nice indigoblue from estonian Juulike.

I used russian stich (UUOOUU/OOUUOOO). It hs 13 stripes, seven red and six green stripes. Every stripe has a new start, so no turnings are needed. My scarf is 94 cm long and 18 cm wide. Since I used rather thin yarn it took two hours to make one stripe and since there are 13 stripes, I used 26 hours to needlebinding it. Decoration took yet one hour so ... Nice in- between-work to get some change to handsewing.

Näin tehdään... osa 3: Brokadi. How to make... part 3:brokade

2011-03-17T06:58:00.015+02:00

Tässä uusin projektini: haluan oppia tekemään brokadinauhoja. Kuvassa harjoitustyö, jota kudon nauhapuissa. Sinisellä langalla kudon nauhaa, keltainen lanka muodostaa kuvion nauhan pintaan. Se ei siis näy nauhan alapuolella lainkaan.

This is my new project: I want to learn how to make brokade. This is my piece of practice. The blue yarn makes the braid, and yellow is for brokade pattern. The brokade is on braids surface, and does not show on the reverse side.

Lautanauhakuume jatkuu. Nyt pitää oppia lisää eli kaikki. Siispä Johanna päiväkylään ja tarvikkeet esille. Meidän piti tehdä double face -tekniikkaa, mutta kas, hurahdimmekin brokadiin. Johannalla oli sattuvasti mukana mallikirjojakin.
Olen pitänyt brokadia jotenkin vaikeana tekniikkana, mutta sitten kovin moni vakuutti, että se on ihan helppoa ja kannattaa kokeilla. Laura kuvasi sitä helpoimmaksi mahdolliseksi, Annika väänsi tekniikan rautalangasta ja Johanna näytti käytännössä, mitä tarkoittaa "no, käännät vain ensin kahdeksasosan, teet brokadinkuvion, käännät seuraavan kahdeksasosan ja kudot lautanauhaloimen", kuten Annika selvitti. Ja hän oli muuten aivan oikeassa. Se on juuri niin helppoa.

Kokeilkaa vaikka itse! Tässä siis ....

Näin teet brokadia Tarvitset työtä varten lautoja ja kahta lankaa, joista toinen on pohjaa ja toinen brokadia varten. Itse nauhan langan pitäisi olla noin puolet ohuempaa kuin brokadi.

My fever for tabletweaving is rising still. I just need to learn it all. So, let´s call Johanna and ask her for a dayvisit. We planned to make double weave but finally ended to make brokade. Johanna had wisely packed her lovely pattern books with her.
I have always thought that brokade must be somehow difficult. But then Laura, Johanna and Annika assured, that it is not. Annika described it that "you make a 1/8 turn, weave brokade part, make another 1/8 turn and weave the braid". And she was right!! Try and see.

So here you have... How to make brokade
You need tablets and two yarns. One for the braid, one for the brokade. The braid yarn should be thinner than the brokade yarn. 1.Valitse kuvio. Niitä on kirjoissa ja netissä. Aloita helposta. Tässä on 13 lautaa, josta 11 on kuviota ja kaksi reunaan. Lisäsimme yhdet reunalaudat eli kudoin 15 laudalla. 1. Choose the pattern, which you will find in books and web. Start with easy pattern. This pattern has 13 tablets, of which 2 to edges an 11 to the actual pattern. I added two tablets to edges, so I have 15 tablets. 2. Tee loimi. Pujotusohje on helppo eli laudat tulevat parittain /\/\/\/\ jne. Make the loom. This is easy; just have your tablets in pairs /\/\/\/\ and so on. 3. Kudo ensin pieni pätkä pelkkää nauhaa. Weave first a short piece of braid. 4. Ala tehdä kuviota. Lue ohjetta niin että musta täplä osoittaa lankaa, joka jää alle eli "varjoon", valkoinen lanka nostetaan ylös ja brokadilanka kulkee niiden välistä.
4. Start picking the yarn for the pattern. When you read the patters, all the black dots go down, or to the "shade" and the white marks you pick up. The brokade yarn goes between them. 5. Käännä lautoja kahdeksasosakierros eli puolet normaalisti tehtävästä käännöksestä, jolloin lautojen kulma jää ylös. Näin löydät brokadiviriön.
5. Turn the tablet a 1/8 turn, that means just a half of the normal tuns. This way you will find where your brokadeyarn should go. 6. Brokadi kudotaan siis näihin päällimmäiseksi nouseviin lankoihin. Kinnasneula on mahtava työkalu tähänkin.
6. Brokade is woven to these top yarns. The nalbinding needle is very good tool to make brokade. 7. Neula kulkee aluksi reunalautojen alta. Reunimmaisiin ei kudota siis brokadia. Ja nauhan toisella reunalla tietysti taas reunojen alta.
7. First the needle goes under the tablets or yarns, which create the edges. On the other side the needle goes again under the edges. 8. Ylös, alas... kuvion valkoiset täplät siis poimitaan neulalle. Kun neula kuljetetaan lankojen ali, erivärinen brokadilanka alkaa muodostaa kuviota lautanauhan pintaan. Tämän jälkeen käännä lautoja kahdeksasosa eli vaaka-asentoon ja kudo lautanauha normaalisti.
8. Up and down: the white marks on pattern are picked up. When you take the needle under them, the brokade yarn starts to create the pattern on the braid. After this turn the tablets to their normal position, 1/8 turn and weave the braid normally. 9. Tällä lailla! 9. Like this!

Tuli kuulkaa tunnustusta! Got an award!

2011-03-15T14:36:00.012+02:00

Blogeissa näkyy usein erilaisia awardeja eli tunnustuksia. Minulla olikin jo yksi entuudestaan ja nyt sain toisen, se on tuo Gorgeous blogger tuossa palkissa. Omani tuli Alitsalta.

Tunnustuksen saajan kuuluu vastata viiteen kysymykseen ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle. In many blogs you can see awards from readers. I already had one and now got the other one, this came from Alitsa.
Now I am expected to answer five questions and pass this award for next five bloggers.
1. Koska aloitit blogin / when did you star your blog?
20. toukokuuta 2008. 20th May 2008.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee / what do you write about?
Blogi alkoi talomme omana päiväkirjana, mutta on muuttunut lähes kokonaan keskikaikaisia käsitöitäni ja tekemisiämme esitteleväksi blogiksi.
We started this as a home journal, but it has turned mainly to tell about medieval handcrafts and our medieval living.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden / what makes this special?Keskiaikablogeja on useita, mutta loppujen lopuksi näitä on tosi vähän.

There are several blogs about this area, but at the end there are so few of blogs like this.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen / what made you to start writing?

Kirjoittamisen ilo. Nothing special. Need to write :)

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi / what would you change in your blog?

Haluan tehdä enemmän ohjeita iloksi niille, jotka ovat kuin minä: tekee mieli kokeilla mihin osaa. Ohjeet -osiota eli How to -sarjaa onkin tulossa lisää!

I want to make more practical advisest to those who are like me: who wants to try what they can do. I have already started How to- serie :)

Minulta tunnustus lähtee eteenpäin seuraaville:

From me I give this forward to:

1. Eva´s thoughts. Hyvä blogi, hyvä ihminen sen takana. Goof blog, good person begind it.
2. Adventures in historical tabletweawing. Just because she also wants to know, w´how to weave Humikkala braid :D
3. Dulce et Utile. Jennin kirjoitukset ovat tavattoman kiinnostavia ja Jenni on kiva. Jenni´s writings are very interresting and I like Jenni too.
4. Väkerryksiä. Tämän blogin pitäjä on tehnyt kulttuurityön luomalla nettisivun neulakintaista. The writer of this blog made a huge favour to all us us and created awesome web page about needlebinding.
5. Löytäjä. Koska maailma ei ole vakava paikka. Because we really don´t need to be that serious !!

Bonuksena julistan, että Neulakko on innostukseni lähde ja osaamiseni henkinen koti, mutta se ei ole blogi, joten annan sille oman erityisen The Most Awesome page -palkinnon.
As a bonus I am giving Neulakko a special award; it is not a blog, it is a webpage, so it is now nominated The Most Awesome Page. It is the source of my inspiration and my spiritual home.

Seuraava takki: Sininen. Next jacket: The Blue.

2011-03-07T09:13:00.021+02:00

Punainen takki talven käyttötestissä Pukkisaaressa. Testing the Red jacket in winter conditions.

Punainen takki on nyt testattu talvikäytössä: Pukkisaaren hiiden hirven hiihdoissa se oli samaan aikaan sekä ihanan lämmin että tuulisen vilpoinen. Minulle selvisi myös, että tarvitsen viikinkivarusteeni jatkeeksi sen etuvaatteen. Pukkisaaren rantaan puhaltanut kylmä viima pöllytti takin helmat auki niin että tuuli puhalsi suoraan mekon sisään. Hrr...
Laitoin vihreän viittani takin täytteeksi ja kas...sehän on etuvaate eli onko sen nimi nyt sitten apron tai forcloth, kuten norjalaiskirjassa sanotaan. Siihen mahtuu paljon kirjontaa!
Hiihtokisat olivat taas mitä mukavin tapahtuma. Viikinkiajan laivalla oli hiihtojoukkue, oma hommani oli taas ammuntapaikalla jousen ja nuolien ojentelu. Herra hoiteli hiihdossa ankkuriosuuden ja hirvittävän loppukirin ansiosta Sotkan joukkue tuli kisassa neljänneksi.

Sotkan kisajoukkue 2011: Patrik, Riku, Karo, Ilona. Minä avustin ammuntapaikalla.
Viking era boat Sotka´s team: Patrik, Riku, Karo and Ilona. I was assistent at the shooting point.

Mutta hiihto oli vain pieni osuus viikonlopun tarjonnasta: perjantaina leikattiin taas kankaita Katrin kanssa. Rikun tuleva Herjolfsnes-takki on nyt ompelua vailla.
Olen tehnyt tämän kyseisen vaatteen kaksi kertaa aikaisemmin; Rikulle ja Miksulle. Se on mukava vaate, tunnetaan numerolla 63. Mutta...Rikun takki on tylsää kangasta, se on tehty aivan liian isolla pistolla ja siinä on väärä määrä nappeja. Näin tästä samasta vaatteesta sievän version Kööpenhaminassa Nationalmuseetissa viime vuoden toukokuussa, ja siitä lähtien takin tekeminen on ollut mielessä.
Nyt se on siis tulossa.

Minulla on Hollolan seuran omistamat takin kaavat, joista tosin joku on leikannut koko kaava-arkista L-koon itselleen ja heittänyt siis loput pois. Takin paloista puuttuu myös, osia, samoin mukana olleen hupun kaava kokonaan. Mutta jopa näistä surkeista kappaleista saa hyvän avun takin tekoon.
Kaava on siis Else Östergådrin eli Wowen into the Earth -kirjan ja uuden Norse patterns-kirjan tekijän käsialaa. Kaavan murkana on tekijän tervehdys, joka on päivätty vuodella 1993.
Itse takin peruskaava on sama, mutta hihan osissa on tapahtunut uudistuksia.

Tähän mennessä on siis tapahtunut seuraavaa:
- kaavan kolmea eri versiota tutkittu
- vuorikangas leikattu, harsittu kasaan ja sovitettu herran päälle. Tehty tarvittavat muutokset.
- päällyskangas leikattu vuorikankaan mukaan.
Nyt takki odottaa ompelua. Mahtavaa päästä vihdoin tekemään sitä!

Viikonloppuna kävimme myös Annikalla ja Kaitsulla kylässä. Ilona oli mukana ja teki viikinkitakkiaan valmiiksi, minä tutkin Annikan smokattuja aluspaitoja ja tein omaani valmiiksi. Ja sitten... olen katsellut Annikan ihania renessanssivaatteita jo pitkään. Nyt sain sovittaa niitä ja se oli huumaavan ihanaa... Landsknechtmekko on mahtava, mutta sydämeni menetin tyylikkäälle saksalaiselle kaupunkilaismekolle. Oi että tekisi mieli tehdä sellainen!
Mutta ensi viikonloppu on pelkkää viikinkiä: Rosalan talvipäivät.

Ensin tutkitaan lähdemateriaalia. First: study the sources.

Sitten tutkitaan lähemmin: uusi hiha.
Then study more: the new sleeve.

Tältä se näytti ennen.
This is the pattern before.

Kissa näyttää olevan tärkeä osa kaikkien keskiaikavaatteiden tekoa.
It seems that it is not possible to make a medieval garment without cat help.

Sovitetaan. Suklaakeksi auttaa pitämään mallin tyytyväisenä. Tässä huomataan, että takki on liian pitkä ja että hihan yläosaa pitää lyhentää ja kaventaa.
Then fitting; the chokolate cookies help to keep the model happy. Eikka the Dog wants also :) At this point we noticed that jacket needs to be shorter and the upper part of the sleeve is too big.
Koska olen tehnyt tästä takista jo kaksi versiota, uskalsin tehdä sovituskappaleet suoraan vuorikankaasta. Tältä näyttävät hihan osat. Since I have already tested the pattern twice, I made the fitting patterns straight from lining fabric. This is how the sleeve parts look like.
Itse takki koostuu kahdeksasta osasta, jotka kaikki levenevät melko lailla.
The jacket is formed of eight panels, which all are quite wide.

The Red Jacket is now tested in winter weather, during the iron age ski competition at Pukkisaari, Helsinki. It was warm and cold clothint at the same time and now I know, that I need also the forcloth. The freezing wind was blowing straight inside the wide jacket.. hrrr. I realized that nice forecloth or apron would have been nice there just to keep warm.
The ski competition was nice event again ( yes, we are using anciet bows and skis and the task is to "kill a moose" and the ski track is on frozen sea... )
Our ships crew was one of the skiing teams and my job was taking care of the shooting point: I handed the longbow and arrows for our team´s skiers.

But this wonderful event was just a small part of perfect weekend. Last Friday Katri came over our house and helped with patterns again. I have dreamed of making a jacket for Riku. I am talking about Herjolfsnes pattern number 63: I have made it twice, for Riku and Mikael, but after seeing a very nice version at Nationaalmuseet in Copenhagen Denmark, I just had to make Riku a new one.

I have a pattern of that jacket, or atleast parts of it. Someone has bought the pattern and been so silly that has cut the L-size from the pattern sheet. Some of the pattern parts are missing and there was also a hooh pattern, but that is missing. But having even some of the pattern parts helps making it. The pattern sheet is by the way dated to year 1993 and it is made by Else Östergård, the autor of books Woven into the Earth and Norse patterns.
It is very intessesting to compare those three sources. The jacket´s construction is basically the same, but the sleeves are a bit different in the new version.

So this far:
- I have studied the patterns
- have cut the lining, and fitted it on Riku
- have cut the jacket fabric
Now I need to start sewing (well, I have few things to do before that)

During the weekend we also visited Annika and Kaitsu. Ilona was also with us: she was working her viking jacket and I was making a study of 16th century smock by looking at Annikas clothes.
I adore Annika´s 16th century clothes and I now she let me try them on! I was so happy and loved me in her dresses.. I like the landsknech-style but her German towns woman dress is awesome and I would like to...
But first it is all Vikings and Rosala winter weekend.
Ihana vaate! What a lovely dress!

Bling bling!

2011-02-27T14:09:00.025+02:00

Iloinen rautakauden heppani! My merry horse from Iron Age!

On jo pidemmän aikaa ollut pari pientä asiaa hoitamatta: viikinkiajan bling blingit kaipasivat huoltoa. Innoittajina työhön olivat viime viikonvaihteen kultainen löytö Tallinnasta eli viikinkiaikainen koru, joka on löydetty Viron Essusta. Ostamani riipus on yksi viidestä kultaisesta, jotka on siis löydetty Virosta, mutta samanlaisia on tavattu Norjasta ja Venäjältä.

Toinen innoituksen lähde tuli postissa perjantaina: Maija-Leena eli Magdalena lähetti osuutensa vaihtokaupasta. Hän sai neulakintaat, minä helmiä. Käydessämme Kansallismuseossa tammikuun alussa kuvasin suomalaisia viikinkiaikaisia helmiä ja sain sitten niitä kinnaskaupassa. Hyvä sopimus! Niinpä tämä sunnuntai meni koruhommissa. Purin, kokosin uudelleen, tein ketjua ja sommittelin.Monta uutta juttua on nyt valmiina käytettäväksi viikinkiaikaisten vaatteiden kanssa.

There was some things that needed to be done; my viking era bling bling = jewellery needed some repairs. As my inspiration to that work were two things: the golden viking pendant I bought from Estonia. It is a part of a gold hoard from Essu, Estonia. Similar filigran pendants has been found also in Russia and Norway.
And then I got hand made glass beads from Maija-Leena or Magdalen. We had made a deal: I made her nalbinded mittens, I got these: I had taken pictures of Finninsh iron age beads in Nationalmuseum and this is what I´ve got. What a deal! So this Sunday passed making things with jewellery. I undid, re-made, made some bronze chains.. Now I have few new things to wear with viking era dresses. Innostuksen syyt : käsintehtyjä lasihelmiä Suomesta ja kultainen riipus Virosta viikinkiajalta. Inspirations: hand made glass beads from Finland and golden pendant from Estonian Viking era.

Oma "arabialaisia rahoja ja helmiä" -settini eli Euran mallin mukaan koottu koru kaipasi uudistamista. Siitä oli pudonnut rahoja ja se oli aivan vääntynyt, koska joku on nukkunut koruni kaulassaan... pitäisi aina muistaa ottaa se yöksi pois. Ja norjalaismekkoon piti saada paremmat helmet.
Tästä tulikin mukava sunnuntai: kokosin erilaisia helmiketjuja, selailin Rautakauden kuvastoa ja suoritin mieluista vertailua oman aarteeni ja kotoisten löytöjemme suhteen. Kuvaston kaksi osaa on julkaistu 1948 ja 1951, niiden sivuilta löytyy monta kivaa korua. Ja vielä enemmän on aarrearkussa.

My Eura-set had lost few coins and it was all twisted --- someone has been sleeping wearing it :) Norwegian dress needed better jewellery, so this turned out very nice Sunday. While making things I read Iron Age catalogues, published in 1948 and 1951. I found many of my own bling blings there. And believe... there is plenty more! Hopeisia filigraanikoristeisia helmiä on löydetty muun muassa Sakkolan Sipilänmäestä. Vastaavia on löydetty myös Karjalasta Räisälän Tiurin hopea-aarteesta sekä tietenkin Ruotsista. Omani ovat tuliainen Norjasta. Silver filigran beads are found in Sipilänmäki, Sakkola, Finland. Similar are found also in Karelia, Räisälä´s silver hoard. And of course from Sweden. My silver treasures are a gift from Norway. Pronssihevosia Kaukolan Kekomäestä. Uudet mallit Kalevala koru (ylempi ) ja Saltvikin viikinkimarkkinoilta puolalaisilta kauppiailta ostettu versio. Kellot Pasi Raivion eli seppä Tervaraudan tekemät.
Small bronze horses from Kekomäki, Kaukola. New model (upper) from Kalevala koru, and the lower I bought from polish merchants at Saltvik Viking market. Small bells are made by Pasi Raivio, blacksmiths who also is known by name Tervarauta. Toisessa kaulakorussani olevat pronssiset ja hopeiset kivenkupuran muotoiset riipukset on tehnyt Torsti eli Thorstein Ragnarsson. Suomesta niitä on löydetty muun muassa Karjalasta, tässä näkyy Köyliöstä löydettyjä.
On my other necklange I have shield shape pendants, which are found in several places in Finland, like Karelia. Here the books shows models for example from Köyliö. Veitsentuppi Eurasta, mutta tyyppi on ollut yleinen, samankaltainen löytyi muun muassa Kaarinasta. Oma veitseni tilaustyönä teetetty, sisällä oleva veitsi on käyttöön tarkoitettu. Sen helat ovat hopeaa ja kahva mustaa tammea.
Knife from Eura, but this type of knives are quite common in finnish female graves in viking era. Same type was found also in Kaarina. My item was specially made for me and the knife is ment to be used, not just a decoration. The handle is made of silver and black oak. Eläimenpääsoljet on löydetty Saltivikista Ahvenanmaalta. Malli on gotlantilainen ja tämä löytö on ainutlaatuinen Suomessa. Tasavartisia solkia on löydetty runsaasti, malli on yleisesti skandinaviassa tunnettu.
The animal head brooches are found in Saltvik, Åland. The model is from Gotland and this find is unique in Finland. The other brooches model is well known in whole Skandinavia and also common in Finland. Jopa isoille kupurasoljille löytyy Suomesta esikuva: Saltvikista Ahvenanmaalta tämäkin.
Even the big turtle brooches are found in Finland, Saltvik in Åland. Kultainen riipus sai kaverikseen tanskalaiset helmet ja kolikot, jotka olen ostanut Roskildesta viikinkilaivamuseosta.
The estonian golden pendant is now in with danish glass beads and coins, which I have bought from Roskilde viking ship museum. Eläimenpääsolkiin kokosin Elinalta lahjaksi saatuja helmiä ja Torstin tekemiä karhunhampaita. Tulee vahva olo!
To go with animalhead brooches I gathered glass beads which are a present from Elina and also bear tooth, made by Thorsteinn. I feel strong with these! Nyt on kaulassa rahaa niin että piisaa. Ylimääräisen hopeakilven pujotin krappinyöriin arkisempaa käyttöä varten... pitäähän nuotiollakin keittiökorut olla ;)
Now I have plenty of arabian coins around my neck. One extra silver shield I put on a madder-cord for every day use.. One does need a jewellery also when cooking at campfire ;)

Videotuotantoa :) Some film making :)

2011-02-20T13:19:00.010+02:00

Tavallinen sunnuntai.
Ilona herää meidän sohvaltamme ja nauttii aamiaista.
Minulla ei ole mitään tekemistä, joten kudon nauhaa.
Päätämme tehdä videon tuppilohulpion kutomisesta.

Just another Sunday.
Ilona wakes up. Has breakfast.
I have nothing to do, so I decide to do some tablet weaving.
We decide to make an videolesson about how to weave tubular selvedges.

Kudon S-nauhaa, joka tunnetaan yhtenä Kekomäen nauhoista ja muun muassa vanhan Karjalan muinaispuvussa on yksi versio siitä.
Video on kohdasta, jossa käännän koko pakkaa samaan suuntaan.

I am weaving S-pattern which is one of the Kekomäki braids and it is also seen in Karelian iron age dress as one variation.
The film is from the part where all the tablets turn in same direction.

Tuppilohulpion muodostavat tässä neljä reunimmaista lautaa, mutta sen tekemiseen riittää kaksi lautaa. Tuppilohulpiossa reunalangat kääntyvät nauhan päälle ja reunasta tulee vahva.

In this case the tubular selvedge is formed by four edge tablets. It can be done atleast with two tablets. In this method the edges turn over the braid, which makes it very strong.

MITEN TEHDÄÄN TUPPILOHULPIO
HOW TO WEAVE TUBULAR SELVEGES

1. Luo nauhan loimeen haluttu määrä reunalautoja. Niitä voi olla esimerkiksi 2-4. Ota kuviossa huomioon, että reunat kääntyvät nauhan päälle eli ne saattavat piilottaa osan kuviosta. Sen voi välttää luomalla 1-2 ylimääräistä lautaa kuvion ja tuppilohulpion väliin.
When designin the braid, add desired amount of edge tablets, for example 2-4. Notice that the edges turn over the pattern and might hide part of the pattern. That can be avoived my making 1-2 onecoloured tablets between pattern and tubular selvedge.

2. Kutoessasi vie kudelanka reunalautojen ali ja normaalisti viriön läpi. Näin helppoa se on.
2. Separate the edge tablets and weave under them, other tablets as usual. It is so simple.

Tässä reunalautoja on neljä: yksi kokonaan sininen, kaksi kaksiväristä ja yksi kokonaan harmaa. Ne muodostavat reunaan hauskan kuvion. Kuva nauhan oikealta ja nurjalta puolelta.

Here I have four edge tablets: one with blue yarns, two tablets with two blue and two grey yarns and one with four grey yarns. Together they form a nice pattern on the tubular selvedge.
In the picture the right side and the back side of the braid.

Vihdoinkin: Punainen Takki. Finally; The Red Jacket!

2011-02-15T14:35:00.012+02:00

Punainen Takki. My Red Jacket.

Viime kesänä Turun markkinoilla mieleen jäi soimaan Räikän laulu maailman kauneimmasta takista. Laulun mukaan "maailman kaunein takki on kaikkialla tuttu, ylpeyden syntiin houkuttaa tuo juttu". Ja takki on "hulmuavan punainen, puolisäären pituinen, vuori silkkinen, napit hopeaiset." Kyseessä on siten "ihmeellinen vaate".

Olisin halunnut tehdä sellaisen takin. Mutta kenelle? Riku ei halua niin hienoa takkia, jonka kantaminen laulunkin mukaan päättyy huonosti: ritari saa puukon rintaansa, takin vienyt ryöväri jää kyläläisten kynsiin ja saa rangaistuksen, ahne pappi ottaa takin itselleen ja saa salamasta. Ja lopussa "takki paloi kauan, kauemmin kuin pappi".

Kun näin Nille Glaeselin moneen kertaa mainitsemani norjalaisia viikinkivaatteita käsittelevän kirjan, tiesin mistä tulee minun Punainen Takkini. Olen erityisen ihastunut siihen kuvaan, jossa Sissel astelee viikinkilaivan luona takki päällään.

Takki leikattiin eräänä tavallisena lauantaina (katso aikaisemmat bloggaukseni). Se on Nillen versio takista, joka muistuttaa tunnettua Valkyria-figuuria. Tosin Thor Ewingin kirjan mukaan Valkyria odottelee sotureita Valhallan pitoihin päällään jotain melko hämärää eli leveä viitta, jonka laskokset näkyvät hahmon selässä. Viikinkitakeista naisten päällä ei puhuta mitään.

Nillen takissa on tunnetun figuurin vaatteen muoto, edestä lyhyt ja takaosa muodostaa pienen laahuksen, joka ei kuitenkaan raahaa maassa. Takin rakenne noudattelee Herjolfsnesin mekkojen kaavaa: suorat etu- ja takakappaleet, sivulla kaksi kiilaa, jotka levenevät alaspäin ja jos lisää leveyttä voi laittaa lisäämällä kiilat taakse ja jopa kapeat kiilat kumpaankin etukappaleeseen.

Sivussa on kaksi levenevää kiilaa, kuten Herjolfsnesin mekoissa. Jacket has two widening side gores, like Herjolfsnes-gowns have.

Kokosin oman ensin ilman kiiloja. Katri istutti takin päälleni "niinkuin minä sen haluan", kuten hän hauskasti sanoi. Eli ylhäältä istuva ja paljon helmaa. Hihan kaava oli pieni, mutta Katri on kaavoituksen ammattilainen. Leikkasimme kaavan neljään palaan ja levitimme ne. Hihasta tuli kerralla täydellinen, kuten myöhemmin huomasin.

Harsin takin kasaan. Ja sitten huomasin miettiväni sitä keskellä yötä. Jokin jäi vaivaamaan. Montako kiilaa ja minne? Miten Nillen ja Sisselin kiilat on laitettu?

Kirjoitin kummallekin ja kysyin. Molemmat vastasivat heti ja Sissel lähetti kuvan oman takkinsa sisältä. Siinä oli vuori. Se oli se mieltäni yöllä vaivannut asia: hieno takki, todella paksua villaa... pellavalangalla avatut saumat eivät näyttäisi tarpeeksi näteiltä. Siispä kangaskauppaan, jossa olin nähnyt ohutta vedenvihreää villaa. Kolme metriä kiitos.

Miten saisin vuorin takkiin, joka oli jo ommeltu kasaan? Leikkasin summittaiset kappaleet vuorivillasta, levitin takin keittiön pöydälle ja kaksi iltaa istuin tunnustelemassa, missä kohtaa takin saumat menevät. Istutin siis vuorin näppituntumalla. Kannatti tehdä se ajan kanssa.

Vuorikankaan kappaleita sovittelin kaksi iltaa. I spent two evening fitting the pieces of lining to the jacket which was already sewn.

Sovitin vielä kerran punaisen villan ja Riku vahvisti ajatukseni: yksi leveä kiila taakse riittää

Ompelin vuorin kasaan ja kokeilin: nehän sopivat yhteen! Pääntien muodolle en tehnyt vielä mitään.

Istutin hihat. Aluksi ne eivät tahtoneet muka asettua leikkaamaamme hiha-aukkoon, mutta kun laitoin takin päälle ja neulasin hihat siihen kohtaan, mihin ne omien muotojeni mukaan halusin, Katrin leikkaama hiha oli millilleen sopiva.

Kiinnitin hihat ja viimeistelin vuorin, päällyskankaan ja hihan yhteen pienin pykäpistoin. Kankaaseen kiinni huolitteleminen olisi tehnyt olkapäähän möykyn.

Mittailin helman ja kas, se oli täsmälleen oikean kokoinen.

Takki on todella leveä yhdelläkin lisäkiilalla. The jacket is really wide even I have only one addtional gore.
Kokeilin kiilan pään ompelua Herjolfsnesin mallin mukaan, mutta punaiseen villaan se teki hyvin paksun liitoksen. Tein siis kuten aina eli halkaisin kankaan ja leikkasin päähän pienen V:n, joka ommellessa kääntyy näin nätisti.
I tested the Herjolfsnes-way to sew the top of the gore, but it made too thick seam to red wool. So I did like I always do: cut the fabric and spip a tiny V at the top. It becomes a seam allowance and turns nicely.

Oli pääntien vuoro. Olimme tehneet sommittelua olkainmekon ja isojen kilpikonnasolkien kanssa. Merkitsin haluamani valmiin pääntien, leikkasin kapean käännösvaran ja otin vuorivillasta saman verran pois. Käänsin pääntien vuorin päälle, pistelin kiinni yliluottelemalla näin aluksi.

Nillen kaavassa takin etuvaraksi tulee leveä käänne, mutta se sai takin etuosan melko jäykäksi. Leikkasin taas tosi kapean käännösvaran ja käänsin sen vuorin päälle. Ompelin yhteen.

Sitten tuli viikonloppu: kävimme Ilonan kanssa nauhaopissa ja vedimme loimet huolittelunauhaa varten. Kudoin 3,7 metriä sentin levyistä nauhaa ja ompelin sen koko etuosan sauman päälle, siis helmasta helmaan. Nauhaa riitti vielä hihansuiden ompeleiden piilottamiseen.

Koko avoin osa on huoliteltu lautanauhalla. The opening and the neckline is finished with tablet woven braid.

Jäljellä oli enää helma... ja sitten eräs mieltä vaivannut asia.

Takin linja näytti liikaa mekolta. Istuin yhden illan tuijottamassa Sisselin kuvaa. Avasin punaisen kankaan kuudesta sivusaumasta neljä ja leikkasin lantion kohdalla olleet kaaret suoremmiksi. Vasta sitten olin tyytyväinen takin linjaan.

Lyhensin helmasta vuorikangasta, käänsin punaisen villan vihreän päälle, ompelin helman ensin etupistolla ja lopuksi hifistelin pistelemällä helman toiseen kertaan yliluottelupistoin niin, että kiinnitin samalla liitoskohtaan villalangan.

Helma ja sen huolittelu. Hemline and finishing.

Nyt takki on valmis. Siihen meni seitsemän metriä villaa. Se painaa todella paljon ja on erittäin lämmin. Aion käyttää sitä kun menemme katsomaan miten talvi sujuu Rosalan viikinkitalossa maaliskuussa.

Valmis! Ready!

Last summer I heard band called Räikkä singing about the most beautiful jacket in the world. According to the song it is known everywhere, and it draws you to the sin of proudness... It is wide, red, long and has silk lining and silver buttons.

Oh, what a jacket!

I wanted to make it immediately, but for whom? My husband does not want so fine piece of clothing, specially cause accrding to the song the owners do not have happy ends... It is owned by a beautiful knigh, who is killed by a robber and then he get a punishment and finally a priest takes the jacket. And gets hit by a lightning! The jacket burns longer that the priest.

When I saw Nille Glaesels book about norwegian viking clothes, I knew what would be my Red Jacket. I like specially the picture of Sissel walking in front of a viking boat.

The red jacket we had cut already few weeks ago, during "just a normal saturday", which you will find in my previous bloggings. It is Nille´s version and looks like a well known Valkyria-figure. Although according to Thor Ewing´s book Valkyria is wearing something like a pleated cape. The pleatings can be seen at her back. And there are no mentioning about womens viking jackets anywhere.

Nille has combined that well known figure and Herjolfsnes-cuttings with sidegores and possible additional gores in back and even in both front pieces.

I assembled my version first without additional gores. Katri fitted it "like I want is" as she said: well fitting from torso and a lot of hem.

In the book´s patterns the sleeve pattern was tiny, but Katri is a professional in pattern making and by one drawing she made me a perfect sleeve, as I later noticed.

I tacked the jacket and we took pictures to the blog. I started to think how many gores I should add and where. I asked Nille and Sissel, they both answered fast and Sissel also sent me pictures of her jacket. When I saw them I realized that mine needed lining.

So I bought 3 meters of light green wool.

I sat two evening fitting the pieces of wool to the red jacket, since I had alredy sewn it. Then one more fitting and I decided to have only one additional gore in the back

Then I sew the lining and tested how well red and green fitted: it was perfect. Then I fitted the sleeves: I pinned the sleeves on me all by myself and hey, they were perfect!

I sew the sleeves and finished the fabric edges by small stiches.

Then the neckline and the front: I had fitted the jacket with apron dress and those huge turtle brooches. I marked the line I wanted to have and attached the lining to the neckline.

In Nille´s pattern the front pieces have wide turns, but my fabric is really thick, so I cut the seam allowance very small and turned it on the lining.

Next step was weaving the finishing braid, I dit it 3,7 meters. I attached it from hemline to hemline and also inside the sleeves in wrists.

Before making the hemline I had a second thought about the jacket´s figure. I had too much hip curves in it, so I opened four side seams and sew them more straigth. Now I am satisfied.

At the end I shortened the lining, turned the red wool over it and sew it. Actually twice, the secont sew is to finish the fabrics raw edge. I used hemstich to attach a woolen yarn to it.

Now it is finished. It has seven meters of wool. It is really heavy and really warm.

I am going to use it in May, when we will spend a winter weekend in Rosala viking center.

Nauhaoppia ja edistystä. Progress in tablet weaving...

2011-02-13T14:19:00.018+02:00

Maikki on vähän kutonut. SE Maskun Humikkalan nauha, josta maailmalla vilisee tulkintioja. Tämä on Maikin uusimpia, mutta kaikki uusin tulee seuraavaan lautanauhakirjaan.
The Braid from Masku Humikkala by Maikki Karisto. Awesome! She has researched how the original braid was made and done a wonderful job. Her latest results will be presented in her next book. Is that something!

Jo parin vuoden ajan olen kutonut julkaisukelpoisia lautanauhoja, mutta jos jotain luuloja omista taidoista olikin, ne karisivat kurssimatkallamme Helsinkiin viikonloppuna. Lankadontin Laura eli Viljis kutsui minut luokseen nauha-akatemiaan jo lähes vuosi sitten, mutta vasta nyt löytyi passeli aika. Minä kutsuin mukaan Ilonan, Viljis houkutteli paikalle Johannan ja Maikin. Maikkiin olin tutustunut vuosi sitten Susannan pronssispiraalikurssilla ja kyseessä on siis sama kudonnan jumalatar, jolta ilmestyi lautanauhakirja viime syksynä. Ja niin me sitten Ilonan kanssa jouduimme lähes shokkiin, kun katselimme Maikin uusimpia tutkimustuloksia suomalaisista rautakauden nauhoista. Niistä on kuulemma tulossa oma kirja, jota jäämme nyt odottamaan kädet innostuksesta vapisten.

Muutaman hyvän nauhan ohjeen kuvasimme tekoa varten ja harjoittelimme Kaukolan Kekomäen S-nauhaa, joka on siis periaatteessa sama, kuin vanhan Karjalan muinaispuvun nauha.
Ja sitten suuria opetuksia: a) lautanauhoissa saa olla virheitä. Niitä on myös rautakauden hienoimmissa töissä. b) täydellisyyttä ei ole. c) osaan nyt tehdä jatkuvan loimen. Ilonan kanssa illalla kudoimme tätä uutta nauhamalliamme ja aamulla kokeilimme jatkuvan loimen vetämistä ihan itse. Hyvin onnistui! Teimme nelimetriset loimet pukujen sisäosien huolitteluihin tulevia lautanauhoja varten ja yritänkin nyt tehdä siitä ymmärrettävät ohjeet tähän. Jos joku ei ymmärrä, lisätietoja saa pyytää! Maikki´s sample of Kekomäki S-braid. Maikin mallinauha. Oma versio Kekomäen S-nauhasta.
My version. I also tested here tubular edges with two colours.
For few years now I have been doing tablet weaving good enough to show in public. If I had any illusions of my skills, I indeed had a rude awakening this weekend. About one year ago I got an invitation to visit Laura´s (Viljalempi in SCA) home and learn more about tablet weaving. Now we finally had time to do it.
I took my dear friend Ilona with me and Laura also called few friends, Johanna and Maikki, to come along. Maikki is the weaving guru who has published a book about tablet weaving. I knew her already from Susanna´s bronze spiral course, which we took last year.
And so it happened, that we were almost in shock when Maikki showed us her latest research in Finnish Iron age braids. She will publish them in her next book, which we now wait for, hands trembling with excitement.
I got some new patterns and we started testing the braid from Kekomäki, Kaukola. This S-pattern braid is approksimately same that was used in the Karelian Iron Age dress.
We also learned that a) mistakes are allowed. They had those already in Iron Age. b) there is no perfection c) I know how to make a continuous warp. With Ilona we started weaving right after course in my house and this morning we tested new kind of warp making all by ourselves. It went very well! We made four meter long looms to weave braids for finishing the seams inside dresses. I am trying to describe here now, what we are doing and how. Feel free to ask additional information...

NÄIN VEDÄT JATKUVAN LOIMEN ja kudot huolittelunauhan.
HOW TO MAKE CONTINUOUS WARP and weave finishing braid. Jaa lanka neljälle kerälle. Työtä helpottaa, jos jokainen on omassa astiassa. Kukkaruukku käy hyvin.
Make four bundles of yarn. To ease the work, put all bundles in separate dishes. Flowerpot is just fine.
Me teimme 12- ja 14-lautaiset nauhat, joissa oli neljä reunalautaa ja 8-6 kuviolautaa keskellä.
We used 12 and 14 tablets, which both had four tablets on edges (2 per edge) and 6 or 8 for the pattern.
Reunalaudoissa on jokaisessa reiässä lanka, kuviolangoissa kaksi lankaa, kaksi tyhjää ristikäisesti pujotettuna.
At edges we had four yarns per tablet, at pattern tablets only 2 yarns (and two empty holes) at diagonal corners.

Jatkuvan loimen vetämiseksi tarvitaan jotain, mihin loimi kierretään. Meillä oli kaksi puristinta ja yksi tuoli. Teimme ensin reunalaudat: ota neljä lautaa pinoon ja pujota yksi lanka jokaisesta reiästä. Kiinnitä lankojen päät solmulla puristimeen.
To make a continuous warp you need tools: we had two carpenters clamps and one chair... First we made edges: hold four tablets in a stack and put a yarn though holes. One yarn to a hole. Tie the yarns to the clamp handle.

Pidä lautoja vasemmassa kädessä. Pudota yksi lauta kyydistä ja vedä langat puristimien ympäri: lähde liikkeelle alusta, sitten puristimesta toiseen (tässä tapauksessa tuolin kautta heh) ja takaisin alkuun. Toista kunnes kaikki laudat ovat loimessa. Sido langat solmuun aloituslangan kanssa. Voit nyt katkaista keristä tulevat langat.

Hold the tablets in left hand, drop one tablet and let the yarn run through your right hand. Pull the yarn from one clamb to another (then to the chair haha) and come back to starting point. Continue until you have dropped all the tablets. Tie the yarns to the starting knot. Now you can cut the yarns which are coming from the bundles.

Tältä sen pitäisi näyttää. It should look like this.
Neljän reunalaudan jälkeen otimme pinoon kuviolaudat ja pujotimme vain kaksi lankaa kulmittain. Toista sama kuin reunalautojen kanssa: solmi alku ensimmäiseen puristimeen, pudota laudat ja vedä loimi.
Next we did the patterns tablets, those have only two yarns in diagonally corners. Repeat the procedure same af before: tie the yarns to the starting clamb, make the loom. Tältä pitäisi näyttää, kun kaikki laudat on pudotettu. This is how it is supposed to look when the loom is done.
Älä irrota loimea vielä, vaan ensin järjestä laudat. Siirrä reunalaudat reunoille, kuviolaudat keskelle.
Do not detach the loom yet. First you need to arrange the tablets. Move the edge tablets to the edges (two per side) and pattern tablets to the middle. Laudat järjestetään kun loimi on vedetty. Now it is time to arrange the tablets.
Seuraavaksi katso lautojen vetosuunta. Tässä nauhassa vetosuunta vaihtuu joka laudassa eli kuvio on S Z S Z S Z S Z... ( eli kuin /\/\/\... )
Turn all the tablets to S Z S Z S Z... ( or /\/\/\ )... and so on. Joka toinen S, joka toinen Z. Every other S, every other Z.
Lopuksi katso että kuviolautojen tyhjät ja langalliset kulmat vuorottelevat eli itsestä lukien lähimmässä ( A-reikä) kulmassa on vuorotellen lanka ja seuraavassa tyhjä: katso kuva.
Finally turn the tablets so that you have a yarn in hole (for example hole A) and next one is empty: look at the picture below. Sido pakka nipuksi ja tässä vaiheessa voit katkaista sen ja irrottaa pidikkeistä. Laita solmu alkuun ja loppuun ja olet valmis kutomaan.
Tie the tablets in one bunch and now you can cut the loom and detach it from the clambs. Make a knot to the start and to end and you are ready to start weaving. Nauha kudotaan koko ajan yhteen suuntaan. Vaihda suuntaa kun langat menevät niin kierteelle, ettet pysty enää kutomaan. Kuviolaudat pyrkivät menemään väärän asentoon, joten ole tarkkana.
Weave the braid in one direction as long as possible, turn direction when necessary, when the yarns get tangled. Be careful with pattern tablets: they tend to turn in wrong position. Valmiin nauhan leveys on 14 laudalla sentti ja 12 laudalla 0,8 senttiä (lanka 125 x 2 tex) The braid is about 1 cm wide (yarn 125 x 2 tex). Muokkaus: Kysyttiin, että mitä hyötyä tästä on ja miten se parantaa elämää :) No siten, että perusloimen vetäminen, siis jossa on yhdessä laudassa enintään kaksi väriä, nopeutuu noin tunnilla!

Notice: someone asked what is good about continuous warp: It is usable when there are max twno colours in one tablet, but this method is fast. Normally I would use about one hour to make a loom, this came in 10 minutes.

Takki viikinkimiehelle. Kaftan for a male viking.

2011-02-10T09:27:00.012+02:00

Edellisessä kirjoituksessa vilahtanut viikinkitakki on nyt valmis. Jos lukija on tarkka, hän huomaa, että takki näyttää erilaiselta kuin viime viikon sommittelut.
Kävi näet niin, että kun lauantaina sommittelin takista rus-mallista, tuleva käyttäjä otti sunnuntaina yhteyttä ja sanoi, että ei hän tuollaista tarkoittanut.
Koko ajan oli ollut puhetta rus-takista ja nauhoista, jotka toimivat napinläpinä... jossain vaiheessa olin vähän ollut yksityiskohdista ihmeissäni, tarkistanutkin pariin kertaan, mutta lopputulos oli, että kudoin nauhan, joka kiinnittäisi takin. Sommittelin sen komeimpaan rus-tyyliin ja .... revin sitten nauhat pois ja vaihdoimme suunnitelman toiseksi.

Korjaamatonta vahinkoa ei ollut tapahtunut ja niin tuli rus-kaftaanista Birkan miehen takki.
Miten se sitten tehtiin? Kiskottiin poikkiraidat pois, lisättiin nappien määrää ja tehtiin napinlävet. Hihansuiden ja pääntien koristeelliset nauhat saivat jäädä paikalleen.

Ja sitten perusteluja; viikinkitakkien tekeminen on lähes täysin arvailua, koska virallisia lähteitä on tosi vähän, eikä viikinkimiesten jäljiltä ole löydetty täysiä garderobeja.
Tunnetaan se hauska takki Venäjänmaalta eli Moschevaya-kaftaani (turkisvuoritettua kuvioitua silkkiä), sitten tiedetään että Birkassa Ruotsissa on haudattu mies, jonka takissa on kymmenen nappia rivissä ja pistetään vielä sekaan Hedebyn löytö, jossa on sopivasti pari Birkan napeille, siis pala villakangasta, jossa on napinläpiä. Ruotsalaisista haudoista on löytynyt takin pääntien koristeeksi arveltu silkkinauha. Tässä tapauksessa nauha on siis villaa.
Kaikki nämä edellämainitut lähteet sekä muuta pohdintaa miesten takeista löytyvät Thor Ewingin kirjasta Viking Clothing, sivut 108-114.
Olen jo aikaisemminkin puhunut Nille Glaeselin Viking -kirjasta, ja se esittelee samanlaisen vaatteen kuin Ewing eli kietaistavan takin, jonka ainoana kiinnityksenä on sen päällä käytettävä vyö ja lantiolle sijoittuva irrallinen solki. Suomalaiset harrastajat tuntuvat kuitenkin suosivan takkia, jossa on kiinnitys. Norjalainen teos esittelee myös irralliset, usein silkillä koristellut rannekkeet. Mielenkiintoinen asuste.

Tämän takin kankaat on hankittu Ruotsista Medeltidsmodelta. Birkan löydösten mukaan valetut pronssinapi ovat niinikään Ruotsista Historiska Fyndin valikoimista.
Nauhat on kudottu Pirtin Kehräämön langoista. Ompeluun on käytetty pellavalankaa ja silkkiä.
Ja sitten tunnustus: ajan ja takin kulujen säästämiseksi ... (uhhh--- nyt tekee pahaa) piiloon jäävät pitkät saumat on ommeltu... koneella. Mutta muuten takissa on noin 27 metriä käsin ommeltua saumaa. Joo, yhtä haastetta varten niitä mittailen.
Mielenkiintoinen vertailupohja on Rikun koristelematon takki sillä hauskalla venäläisellä hihalla ja muuten birka-mallilla: kankaanmenekki oli pienempi kuin tässä uudessa, mutta sitä saumaa, kiitos sen hihamallin, on kymmenkunta metriä enemmän.

Seuraavaksi... Punainen norjalaistakki minulle. Pian valmis.

Rus-takki, josta tulikin mallia Birka. Metsänvihreä takki on vuoritettu ohuemmalla kellanvihreällä villalla.
Rus-kaftan, which turned to Birka-model. Forest green coat has woolen yellow-greenish lining.

Tältä se näyttää sisältä. Coat from inside.

Napit tilattiin Ruotsista. Kalliita olivat. The buttons I ordered from Sweden. Yep, expensive.

Pääntiehen ja hihoihin kudoin yhden muunnoksen oinaansarvesta. For the decoration I have wowen one of the ram´s horn motifs.

In my previous writing I mentioned a Viking jacket, which is now complete. The reader might notice that the jacket looks different than last week. It happened so, that the customer saw the pictures and contacted me at Sunday morning, telling that this was not what he meant.

The whole time we had talked about rus-kaftan... at some point I was wondering about the braids and how he wanted those. I asked about that few times but at the end I did the jacket as rus-kaftans are normally understood: with horizontal stipes. So... I tore of the stripes and changed the plan (after some not so nice words...)

But no big harm was done and change of plans was easy. Rus became Birka. And how I did it? By taking of the braid and adding the amount of buttons and making buttonholes. Decorative braid on sleeves and neckline were allowed to remain in place.

And then the arguments; viking coats are almost entirely guesswork, since there are only few official sources. Viking men did not leave full garderobes to study how their clothes were made. There is some sources: the nice Russian Moschevaya-kaftan (fur lined silk), then it is known that in Birka in Sweden have been buried a man whose jacket has ten buttons in a row and then there is a piece of woolen cloth from Hedeby, showing buttonholes. From Swedish graves have been found the jacket neckline trimming made of silk. All of these above-mentioned sources and others thinking of Viking men´s clothing are in Thor Ewing's book, Viking Clothing, pages 108-114.

I have already spoken about Nille Glaesels Viking book, and it presents a similar garment than Ewing: a jacket with diagonal closing, no buttons. It keeps closed with man´s belt and they also use a brooch or detachable buckle at hip, not at the neckline. Finnish viking re-enactors, however, seem to favor a jacket with some kind of buttons. The Norwegian book also introduces the separate cuffs, often decorated with silk. Interresting piece of clothing.

This jacket fabrics are from Medeltidsmode, Sweden. Casted bronze buttons after Birka-findings are also from Sweden, from Historiska Fynd.

The braids are woven of Pirtin kehräämö´s wool. For sewing I used linen yarn and silk. And then the confession: to save time and costs ... (Uhhh --- this really hurts me), the hidden long seams are done by sewing machine. But otherwise the jacket has approximately 27 meters hand-stitched seam.

An interesting thing Riku´s not decorated jacket with Russian sleeve and otherwise to Birka-model: need of fabric was much smaller than in this new, but is has about ten meters more od seams.

Next ... Norwegian Red Jacket for me. Ready soon!