Siirry pääsisältöön

Birckala 1017 - Pirkkala 2017

Hei täällä ollaan, rautakaudella! Here we are, in Finnish iron age!

Yksi kuluneen kevään suurponnistuksista omalta osaltani oli Birckala 1017 -näyttely. Vapriikista otettiin maaliskuun lopulla yhteyttä, että voisinko tehdä uuteen rautakausinäyttelyyn hieman tekstiilitöitä.
Aluksi tilaus koski neulakintaita, lautanauhaa ja kasvivärjättyjä lankoja. Helppo homma!
Mutta sitten tilaus kasvoi. Ehtisinkö pukea näyttelyyn kokonaisen perheen ja sotilaan? Ja tehdä sovitettavia vaatteita yleisölle.
Tuota... oli siinä pari isoa tilausta kesken ja Nesat ja... no okei, tehdään pois!

Viisi viikkoa aikaa.
Sinä aikana tein kaksi pellavapaitaa, kahdet villaiset housut, pronssispiraalein koristellun esiliinan ja hienon nauhan, pienen muinaismekon essuineen, seitsemän villaista tunikaa, neulakintaat, lautanauhoja, värjättyjä lankoja, kahdet säärisiteet...
Ja jouduin muutes tinkimään periaatteestani "ei ikinä ompelukoneella". Vaatteiden piiloon jäävät saumat on ommeltu koneella, mutta muuten joka ikinen näkyvä pisto mukaanlukien kaikki sisäosien huolittelut käsin.
Kankaat ovat pääosin Medeltidsmodelta, täyttä villaa. Pari pientä sovitusvaatetta on tehty ei-ihan-villasta eli sekoitekankaasta, ja säärisiteitä en todellakaan kutonut, vaan leikkasin kankaasta ja käänsin reunat.

Lisäksi kehräsin pienen näytteen vitriiniin. Kävin myös kutomassa lautanauhaa videolle (tulossa näyttelyyn) ja lisäksi luovutin museon käyttöön neulakinnaskurssien opetusmateriaalia (tulossa).
Meillä oli museoväen kanssa tapaaminen Kansallismuseon uuden perusnäyttelyn avajaisissa ja siellä Vapriikin väki kysyi, mistä löytyisi sopivia malleja Birckalan julistekuviin. Tarvittiin "kaunis nuori nainen" ja "komea tumma mies, 178 cm pitkä".
Kas, paikalla oli tuttuja Harmaasusia. Kaunis nainen... no tietenkin Laura. Ja komea mies... Julius!
Julle on kuvissa ihan omissa varusteissaan, mutta Lauralla on Birckalan näyttelyn äidin vaatteet ja Pirkka-pojalla minun tekemäni vaatetus.
Lauralla on itse asiassa tummanvihreä villamekkoni, jota olen käyttänyt viikinkimekkojen aluspukuna. Essun tein harmaasta villasta ja pronssit kieputteli Riku.

* * *

This springs big this was my part of Birckala 1017 -exhibition in Vapriikki museum, Tampere. It´s about life in Tursiannotko one thousand years ago.
At the end of May the museum contacted me to ask, if I could do some tablet weaving and nalbinding for display. Yes, why not.
The order suddenly grew: can you dress whole family and a soldier? Can you make clothes for audience to fit?
Well... it was not my only work and I had NESAT coming and.. ah, ok, I´ll do it.

I had about five weeks time to make two linen shirts, seven woolen tunics, two pair of woolen trousers, apron with bronze spirals, belts, tablet weaving for display, dye yarns...
I have said that I will never use sewing machine, but now I had to... No time otherwise. But I used machine only on long seams - every visible stitch and also all finishing stiches inside clothes are hand sewn, by using only plant dyed yarns. The fabrics I used are mostly from Medeltidsmode.
The leg wraps are not hand woven - they are indeed strips of fabric. But they look ok in museum.

I also have spun a small yarn sample, and did tablet weaving on film (coming alter to exhibition) and gave museum a permission to use my nalbinding tutorials from my workshops (coming later).
We had a meeting with Vapriikki folks at Nationalmuseums new prehistory exhibition opening and they asked if I would know who could be suitable model for their posters. They need a pretty woman and a handsome man. Oh, I knew just perfect people: Laura and Julius from Greywolves.


 Tilauksen pääosa valmiina lähtemään Vapriikkiin. / The main part of the order ready to display.


Tilaukseen kuului myös vaatteiden pukeminen näyttelynukkien päälle. Noora painii isännän kimpussa. Noora auttoi myös parin mekon viimeistelyssä.
Part of the order was dressing the mannequins. Here Noora is wrestling with "daddy". Noora also helped with finishing one or two tunics.


Ei, äiti ei ole jäykkä zombie, vaan valmiina ottamaan Pirkka-pojan vastaan hevosen selästä.
No, "mum" is not a zombie, she is read to take her child from horses back.


Koska Pirkkalasta ei ole löytynyt lautanauhoja, päätin käyttää yhtä minun ja Maikin suunnittelemaa nauhamallia, jonka kuviot perustuvat suomalaiseen löytöaineistoon. Tapparan väreissä, kuului tamperelaismuseon tilaus.
Since there are no tablet weaving finds in Pirkkala, I used one of my and Maikki´s designs, based on finnish finds. The colours are after local hockey team Tappara - the museum wanted so.


Sama sini-oranssi väritys toistuu myös näyttelyyn tekemissäni neulakintaissa. Krappia ja indigoa.
Same colour code is also in the mittens. Madder and indigo.


Tilaus käsitti myös 14 eri väriä kasvivärjättyjä lankoja. Laitoin mukaan myös värjäämätöntä jaalanlampaan lankaa, että museokävijät oivaltavat, ettei aina värjätä vain valkoista lankaa.
Osa langoista on muutes käsinkehrättyä, tosin rukilla. Ja siellähän on myös näytteet Nesatissa julkistetun Kaarinan viitan langoista.

They also ordered 14 different plant dyed yarns. I added some undeyd jaalasheep yarn to show that the yarn was not always white originally.
There are also dye samples of the Kaarina shawl we presented in NESAT.
Some of the yarns are hand spun, done with spinnign wheel, not spindle.


Samat langat näyttelyssa / My yarns in display.

Nukkien villamekkojen alla on ihan oikeat rautakautiset pellavapaidat.
Undet the woolen tunics there are proper linen shirts.

Jokainen päälle näkyvä pisto on tehty käsin, kasvivärjätyillä langoilla.
Every visible stitch is hand sewn, by using plant dyed wool


Ja tässä perhe tositoimissa / the family in display


Tilaus täydentyi tipoittain. Tämän työn kuvaus oli "nätti pussi aarteiden säilyttämiseen". Pietaryrtillä värjättyä villaa, nauhan malli on Maskun Humikkalan haudasta 32.
One small part of the order "a treasure pouch"´. Plant dyed wool fabric with tablet weaving from Masku Humikkala grave 32.


Kehruunäyte, jaalanlampaan villaa./ Spinning sample, jaalasheep wool


Riku teki loppumetreillä vielä puulusikoita. Ja jossain päin näyttelyä pitäisi olla minun ikioma kauhani, joka on siis laitattu museolle, mutta ainakaan nyt sitä ei näkynyt, Toivotaan, että se ei ole tarttunut kenenkään museovieraan näppeihin...

Spoons are made by Riku. I could not find the scoop which is mine, by Riku. I borrowed it for museum because there was no time to make one. I hope no one has taken it...


Ja sitten hämärä kuva sotkusta. Tämä pistää vihaksi: se on se keskeneräinen lautanauha, joka on osa savupirtin sisustusta. Helkutti, miten se on käpsitty noin solmuun? Käydessämme Nooran kanssa näyttelyssä oli ihan pakko selvitellä sotku ja laittaa kuvio kohdalleen. Saa katsoa ja koskea, mutta ei tuhota!

And this! It makes me a bit angry: it´s unfinished tablert weaving, part of the interior. And visitors have tangled it to a horrible mess. I just had to go and untangle it. Hey people, you are allowed to touch but NOT destroy!!

* * * 

Pirkkalassa eli siellä missä Tursiannotko oikeasti sijaitsee, järjestettiin järjestyksessään toiset muinaismarkkinat. Minut kutsuttiin sinne pitämään luento rautakauden pukeutumisesta.
Otin mukaan kauheasti kaikenlaista kivaa rekvisiittaa ja yritin puhua 45 minuutissa niin paljon kuin kerkesin. Yritin viestittää että a) jokainen miekkamies oli myös puettu vaatteisiin b) täällä ollaan ylpeästi muinaissuomalaisia, että jätetäänkö jooko sitä viikinkiä vähän vähemmälle, kun puhutaan Suomen rautakaudesta. Ja bonuksena, että muinaispuvun ompeleminen saumurilla on rikos.

On Pirkkala, where real Tursiannotko is, they had a theme market and I was invited to speak about Finish iron age clothing.
I took all kinds of things with me to show and tried to speak as much as possible in 45 minutes.
My agenda as that a) every sword hero was dressed in textiles and b) let´s be proudly from Finnish iron age, not those vikings! Less vikings damn it, we are in Finland! And as a bonus: using serger (overlocking machine) on these dresses is a crime, so hand sew them!


Näyttää vahvasti siltä, että olen aika hyvin varusteltu!
It seems that I am well equipped.


Halusin näyttää markkinaväelle, miltä muinaispuvut näyttävät ja otin mukaan paljon vaatteita ja nauhoja. Onneksi Mari tuli paikalle ja pääsi heti malliksi. Pistin kaikki komeudet kerralla peliin: on Maskun Humikkala 31-nauhaa, Kaukolan hopeasykeröä, käsinkudottu viitta ja Tuukkalan korusto (hups, kiireessä meni vähän vinoon). BLING!


I wanted to show the audience how Finnish iron age dresses really look so I took plenty of clothes and tablet woven bands to show. I hijacked Mari as a live model. I dressed her to all the fabulous things you can imagine Masku Humikkala 31 -band, silver basket, Tuukkala jewellery set (oops, I was in hurru so it´s a bit wonky). Real BLING!

Ja voi että oli hauskaa nähdä tämä: siinä oikealla on nimittäin minun vanha muinaispukuni, tosin tuo on selvästikin maalattu siitä kuvasta, jossa puku on Elinan päällä vuonna 2011 muotinäytöksessä.
Itse en kerennyt ottaa kuvaa tästä mainiosta tintamareskista, mutta löysin kuvan Terhi Saksan blogista ja julkaisen kuvan hänen luvallaan.

Oh how funny it was to see this tintamaresque! They had painted my old dress in it - and I even know from which picture is was taken from. It´s the one where Elina was modelling in fashion show wearing my dress in 2011.
I borrowed this picture from Terhi Saksa:


Tässä siis kuva tilanteesta, jossa tämä Pinterestissäkin kovin suosittu kuva on otettu kauan sitten:
And here is a picture from the same photo shoot years ago:


Kommentit