Kymmenen ensimmäistä vuotta / my first ten years

elokuuta 06, 2014

 Tästä se alkoi. Visby elokuu 2004. This is how it started. Wisby 2004. K:Katja Luoma
Istuin viime viikonloppuna Kouvolassa katoksessamme ompelemassa Rikulle aluspaitaa valkoisesta pellavasta. Lavalle nousi bändi, jonka soitto palautti minut kymmenen vuoden taakse. Rumpu ja säkkipilli. Niistä alkoi minun keskiaikaharrastukseni.
Tällä kertaa lavalla Kouvolassa oli italialainen Barbarian Pipe Band, mutta elokuussa 2004 Visbyssä soitti Cultus Ferox. No, musiikki oli ihan jees, mutta ne pojat ja etenkin silloinen rumpali --- ihminen voi saada alkukipinän mitä oudoimmista asioista.
Toki noihin Visbyssä vietettyihin päiviin liittyy monta muutakin muistoa: vaatteita, telttoja, kulkusia, ääniä, hienoja tavaroita, käsityöläisiä. Patrask ja tietysti Kapitelhusgården!!

Last weekend I sat in Kouvola, sewing a linen shirt for Riku. A band started playing. Drums and sackpipes. Two instruments which gave me my first spark to medieval times.
This band was italian Barbarian Pipe Band, but in Visby august 2004 played german band called Cultus Ferox. Well, music was catching, but those boys and the drummer that time... good looking half naked man --- that gave a spark to my fuse!
Of course there was something else too. Clothes, tents, sounds, fine things and skillfull crafters. Patrask and Kapitelhusgården!
* * *
Tällä viikolla tulee siis kymmenen vuotta siitä, kun menin lehden valokuvaaja Katja Luoman kanssa juttumatkalle Visbyn keskiaikaviikolle Gotlantiin. Olin käynyt saarella muutamaa kuukautta aikaisemmin juttumatkalla, kuullut keskiaikaviikosta ja pääsin elokuussa uudelleen katsomaan sitä paikan päällä. Otin vauhtia Hollolan keskiaikatapahtumasta: ajoimme sinne ystäväni Piian kanssa Harley-Davidsoneillamme. Katselimme Sotka-laivaa ja muistan hiljaisen nuoren miehen, joka esitteli laivaa. Myöhemmin opin tuntemaan hänet Jani Hyvärinä. Katselin viikinkitelttoja ja tokaisin Piialle vitsinä, että eiköhän ruveta harrastamaan tätä seuraavaksi.

Visbyssä on tapana, että työtä tekevät median edustajat pukeutuvat teeman mukaisesti. Meillä ei ollut omia pukuja, mutta vuokrasimme pellavaiset mekot ja myssyt. Tarkoituksenamme oli mennä kuvaamaan kulkuetta, mutta keksimme että hei, mekot päällä voimme mennä kulkueeseen mukaan!
Kulkueessa tapasin ihmisiä, jotka vaikuttaisivat elämäni kulkuun: siellä oli naisia, jotka kehräsivät kävellessään! Naisia, jotka tekivät yhdellä neulalla ihmeellistä kinnasta! Ritari! Ylimyksiä! Kaiken lisäksi suomalaisia; Kehrääjien Kilta ja Hollolan keskiaikaseura. Jaakko, joka halusi oikeaksi ritariksi turnajaisineen.
Istuimme kolme päivää lainamekoissamme puistossa ja kuuntelimme ja katselimme. Tunsin, että tätä minä haluan kokea enemmän.

So it was ten years ago, when I went to Wisby medieval week with photographer Katja Luoma. I had visited Gotland few months ago and heard about medieval week. I decided to return. I visited Hollola medieval market before trip to Wisby, just to get a little taste to it. I went there with my friend Piia, we drove Harley-Davidsons at the time. I saw a viking era boat Sotka and I still remember that young man, who presented the boat to us. Later I learned to know him as Jani Hyväri. I was amazed by their viking tents and said to Piia as a joke that "maybe we should start doing this next".

At Wisby it is a custom that working media dresses medievalish. We did not have any dresses, so we borrowed simple linen dresses.
We were supposed to go and see the big parade, but then realized that since we were dressed, we could take part... so there we went!
I met women who were spinning while walking, and making an odd mitten with just one needle. I met a young man in armour, who had a dream of being a real riding knight. They were all from Finland! Spinners Guild and members of Medium Aevum Hollolense. And Jaakko, who wanted to be a knight.
So there we sat three days, in the park. Seeing, hearing and feeling, that this was what I want to experience more.
* * *
Minttu ja Mervi.
Visbystä päästyäni liityin - heti seuraavalla viikolla - Hollolan keskiaikaseuraan, ja jo viikon kuluttua siitä raahasin ystäväni Anun Hämeenlinnan markkinoille. Lainakoltussa.
Siitä tie vei Kartsan ja Jaakon pitkäjousipajaan, jossa tutustuin mukavaan Minttuun. Minttu osasi tehdä muinaispuvun! Pyysin Minttua tekemään minulle mekon.
Ei tehnyt. Käski tehdä ihan itse. Ostin Ikeasta luonnonväristä pellavaa ja ompelin koneella. Siitä se sitten lähti.
Tänään ompelen itselleni ja monille muille, kokonaan käsin. Pyrin autenttisuuteen. Kasvatan värikasveja, värjään lankoja ja kankaita. Kudon. Ompelen. Kiittäkää siitä Minttua.

After retuning from Wisby I joined Medium Aevum Hollolense. Next week I was already at Hämeenlinna medieval market. Next I learned to know Minttu, I met her at longbow making course, held by Kartsa and Jaakko. I asked Minttu, who know how to make an finnish iron age dress, to make me a dress. She sain no, and told me to do it by myself.
So I bought undyed linen from Ikea and made me a dress. Thats how all this handcrafting started.
Today I sew for others, all hand stiching. I try to make as authentic as I can. I grow my dye plants, I dye and weave, teach and write. Thanks to Minttu.

* * *

Kasvivärjäystä opin Susannan kanssa.
Susanna taught me to dye.
Jokainen vaihe ja jokainen tapaamani ihminen kymmenen vuotta kestäneellä ajanjaksolla on kasvattanut minua. Ihan jokainen.
Hollolasta minut vokoteltiin mukaan Viikinkiajan laiva ry:n toimintaan. Kokkasimme pitoja muille ja yksillä sellaisilla tapasin Rikun, marraskuussa 2006.
Riku vei minut tammikuussa 2007 Suomen Keskiaikaseuran tapahtumaan, jossa jaoin huoneeni erään Elinan kanssa. Olin jo aikaisemmin puhunut käsinompeluun siirtymisestä, mutta Elina muutti taas koko maailmani. Hänellä oli yllään punainen, kokonaan käsin ommeltu puku.

Pikkuhiljaa meistä tuli Elinan kanssa hyvät ystävät. Puhuimme paljon, minä lähinnä esitin kysymyksiä ja Elina vastasi. Halusin oppia koko ajan lisää.
Kysyessäni törmäsin myös siihen, että minua ei haluttu neuvoa. Päätin, että kaiken sen minkä opin, opetan myös muille. Tämä on SCA:ssa parasta: valtava määrä tietoa ja valtava määrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa sen. Pidän siitä.
Maikin tapaaminen on ehdottomasti elämäni huippuhetkiä. Maikista tuli minulle toinen mestari, kärsivällinen opettaja ja ystävä. Hän on kannustanut, opettanut ja antanut oppia omista virheistä. Kiitollisuutta hänen olemassaolostaan en pysty kuvaamaan sanoin. Annan töiden puhua puolestaan.

Innostava, kannustava, utelias. Maikki.
Every phase and every person during these years has grown me into what I am today. From Hollola I was asked to join Viking era boat Sotka´s crew. To raise money we arranged fiests and at one event I met Riku, november 2006. Next Janyary he took me to my first SCA event, where we shared a room with lovely lady called Elina. I had been talking about handsewing before, but meeting Elina changed my life. She had red, hand stiched dress.
We became good friends. I asked a lot of questions, she answered. I wanted to learn more!
I also noticed, that sometimes when I asked, people did not want to answer. That time I decided that all the things I learn, I will teach to others.
And this is best thing in SCA: there is a huge amount of knowledge and skills, and also a culture of sharing. I like it.
Meeting Maikki has been one of highlights in my whole life. She became my teacher, my secon master and a friend. She has been patient support and teacher and also let me learn from my mistakes. I can not express my gratitude with words. I let my work do it.

* * *
Kasvoin. Opin. Halusin tehdä tarkemmin, autenttisemmin. Luin eilen blogikirjoitustani vuodelta 2008: kirjoitin siitä, miten olimme Rikun kanssa kanssa olimme katselleet ulkomaisten harrastajaryhmien kuvia ja toivoimme, että voisimme joskus olla mukana. Toive on toteutunut!
Kasvamiseen liittyy myös jälleen kerran Elina.
Kerran minulta kysyttiin, onko minulla tavoitteita edetä SCA:ssa. Koska olen kova tekemään, minulta kysyttiin kiinnostaisiko Pelikaanin ura.
Olemme kokeneet ihanuutta ja kurjia oltavia.
We have experiensed awesomeness
 and miserable conditions.

Ehei. Minun hartain toiveeni siinä seurassa oli, että Elina otettaisiin Laakeriseppeleen ritarikuntaan ja minusta tulisi hänen oppilaansa. Joulukuussa 2010 tämä tuli todeksi.
Kolme ja puoli vuotta myöhemmin minut otettiin samaan ritarikuntaan.

I grew. I learned. I wanted to do thing more period way. I read my blog post from year 2008: we had been browsing throught living history groups and hoped, that one day we could be there too.
Elina has a lot to do with my growing. Once in SCA I was asked, am I interrested to become a peer, a member of Order of the Pelican maybe, since I was a hard worker.
No, I answered. My biggest dream there was that they made Elina a Laurer, member of Order of the Laurel and she could make me to her apprentice. This happened at the end of year 2010. Three and half year later I was taken to a same order.
* * *
Olin jo aivan alusta asti kiertänyt markkinoilla, milloin Sotka-laivan mukana, milloin Hollolan seuran kanssa. Väsyin pelkkään hengaamiseen ja kerran Turussa keksin, että markkinoilla kun ollaan, niin minäpän rupeankin myymään jotain. Kyselin kavereilta, onko kellään mitään kaupattavaa. Nappasin pöydän jostain, heitin siihen viitan ja näin minusta tuli kauppias.
Keskiaikaseurassa olin toteuttanut myös lupaustani opettamisesta. Opetin neulakinnastekniikan jokaiselle, joka halusi oppia. Seuraavaksi olinkin jo Turussa Väinölän väen kojulla myymässä ja opettamassa.

Saari AD1389
Katselin Turun työnäytösaluetta ja kesällä 2010 sain ajatuksen. Esitin sen Elinalle, sitten Turun 
markkinoiden järjestäjille. Ja seuraavana keväänä julkistimme talven suuren suunnittelun tulokset: täältä tulee Iloinen Joutsen!

Ennen Joutsenen ensilentoa järjestimme Janin kanssa pienen kokeilun: ketkä lähtisivät mukaan 1300-luvun viikonloppuun ilman mitään modernia? Tapahtuman nimi oli Saari AD 1389 ja se oli kiva! Lisää!!

From the very beginning I have been hanging around at markets. I got bored, cause these was nothing to do. One day I asked if there was a table awailable and if someone had something they wanted to sell. I became a merchant.
I had also redeemed the promise of teaching. I taught nalbinding to anyone who asked. So I ended up to Turku Medieval market craft area, selling and teaching with group Väinölän väki. I looked around it and found out what was missing. I told about the idea to Elina, and she liked it. I also told to organizers and they liked it. Next spring we published the Merry Swan tailor shop.
Before that we arranged with Jani a small re-enactment called Saari AD1389.  It was great! One weekend without modern things. Oh yeah! More!!
* * *
Ronnie Vetter oli käynyt juttelemassa kanssani jo Väinölän väen kojulla. Hei, olemme Saksasta, teidän juttunne näyttää kivalta, haluatteko tulla joskus Saksaan. Kesällä 2011 Ronnie tuli taas. Tällä kertaa Iloisen Joutsenen kojulle. Jätti käyntikortin ja toivotti tervetulleeksi Saksaan. 
Elokuussa me istuimme kolmestaan keittiössämme, minä, Riku ja Elina. Surimme sitä, ettemme ole menossa Battle of Wisbyseen. Elina muisti Ronnien käyntikortin. Hei, kirjoitetaan sinne!
Samana iltana olimme sopineet menosta MiM:ien kanssa Ronneburgiin. Lentoliput ostettuna. Ja Ronnie kirjoitti tapahtuman FB-sivulle, että "Merry Swan Society is also coming!". Näin meistä kolmesta tuli 1300-luvun elävöitysryhmä nimeltä Iloinen Joutsen eli Merry Swan.
Menimme Ronneburgiin. Ronnie vei meidät 
linnalle, jossa kaikki MIMit olivat ensimmäisenä iltana mustissa farkuissaan ja mustissa T-paidoissaan. Me vaihdoimme päälle mekot. Istuimme linnan pihalla kolmistaan, ihastuksesta mykkinä. Meillä oli pala juustoa, leipä ja pullo viiniä. Nautimme vaatimattoman illallisemme. Satoi, mutta me istuimme pihalla.
Ronnie on kertonut katselleensa meitä linnan ikkunasta. Se oli kuulemma yksi hänen elävöitysuransa hienoimpia hetkiä.
Sitten tuli Kyra, topakkana komensi meidät sisään linnan keittiöön. Otti leivän, juuston ja viinin ja vei ne puolestamme sisään.
Istahdin keittiön hämärään ja kysyin vieressäni olevalta naiselta, kuka hän on ja mistä hän on tullut.
- Minun nimeni on Christine Carnie ja olen Englannista.

Ronnie Vetter had visited already Väinölän väki -stand at Turku and told that we looked good and they are from Germany and do we ever travel. Next year, 2011, he came again. Left his card and invited Merry Swan to Ronneburg.
Chrissien tapaaminen on vienyt pitkälle! Tässä ihastelen kangasta,
 josta tein 1200-luvun mekon BBC:n historiasarjaan.
Meeting Chrisse has taken me far! Here I love the fabric,
which I turned into a 13th century dress to BBC history program.
Same year was Battle of Wisby and we three sat one august evening in our kitchen, mourning because we were not going there. Hey, we got this business card from those german people and they have an event coming... same evening we had contacted Ronnie, booked flights and Ronnie had written to events FB-page that "Merry Swan society is coming too!". So Ronnie is the one who made us a society.
So we went. Exited we were. Ronnie took us to the Ronneburg castle, where all the MIMs were wearing their black jeans and black T-shirts. We changed medieval clothes on. There we sat, outside, addmiring the castle and tasting the atmosphere. We had some bread, cheese and wine. Ronnie told later that he had been watching us from the window and it was one of his greatest re-enacting moments.
Started to rain, but we did not move.
Then came Kyra, took our bread, cheese and wine and told us to get in, to the kitchen with others. I sat next to a nice lady and asked who is she and where did she come from.
- My name is Christine Carnie and I´m from England.
* * *


MIMien kanssa Morimondossa / with MiMs at Morimondo 
Seuraavana keväänä Ronnie otti yhteyttä ja kysyi, haluammeko lähteä Morimondoon MiMien kanssa. Kyllä kiitos!
Olimme kylän pienessä ravintolassa, minulla oli päällä smokattu essuni. Menin tervehtimään Mariannea, tanskalaista kivaa rouvaa, jonka kanssa olin kokannut ja tiskannut Ronneburgissa. Kaunis nainen jäi tuijottamaan essuani. Katse siirtyi smokkauksesta ylöspäin. "Sinä taidat olla Mervi", sanoi Maria Neijman.
Silloinen Ida, nykyinen Emil kommentoi että "mitä, minä olen aina kuvitellut että Mervi on joukko ihmisiä". Se nauratti minua.
Olin lukenut blogeja, katsonut kuvagallerioita, ihaillut taitavien tekijöiden töitä. Tänään moni heistä on ystäväni.

Next summer Ronnie asked, if we wanted to go to Morimondo with MIMs. Yes please!
When we were in tiny italian village, in small restaurant, I went to say hello to danish Mariann, whom I met in Ronneburg. A pretty women stared at my smocked apron. Her eyes looked at me.


"You must be Mervi", said Maria Neijman. Emil, that time Ida, commented that "I have always thought that Mervi was a group of people". They made me laught.
I have been reading aweome people´s blogs and addmired their work and doings. Today many of them are my friends.


* * *


Albrechts Bössor Hollolassa 2012.
Bath house, Battle of Wisby 2013.
Nyt olemme olleet Battle of Wisbyssä, uudelleen Ronneburgissa. Mikä parasta, moni maailmalla tapaamani on ollut Hollolassa, joka on henkinen keskiaikakotini.
En ole enää Elinan oppilas, vaan mestari itsekin.
En enää joudu poseeraamaan muiden leirien edessä, sillä meillä on hieno oma leiri.
Koko tämä matka, kaikki tämä oppiminen ja edistyminen. Visby, 2004. Puolialaston rumpali.
Jokainen aloittaa jostain.


Ronneburg 2013.
Now we have been in Battle of Wisby, returned to Ronneburg and many of those nice people we met on our tips, have been in Hollola, my medieval home.
I´m no longer Elinas apprentice, I am now mistress too. I don´t need to pose in front of other peoples camps, we have pretty awesome one ourselves.
This whole trip, all this progress and learning. Wisby 2004. Half naked drummer.
We all start from somewhere.

Hollola 2014: Katja taas kuvaamassa, minä tällä kertaa omassa leirissäni.
Hollola warcamp 2014: Katja at work again, me this time at my own camp.


Kiitos kaikille samaa matkaa kulkeneille kymmenestä huikeasta vuodesta! Vuodet näkyvat ryppyinä kasvoissani, mutta ne ovat nauramisesta tulleita. Tehdään niitä lisää!
Thank you all, who have walked with me these ten years. My faces has wrinkles, but they are from laughing. Let´s make some more!

Rikun kanssa Visbyssä 2008. Riku and me in Wisby 2008.
   

 Kesällä 2014. Summer 2014.

Esikuva, mestari, ystävä. Elina.
My idol, mistress, good friend. Elina.
  
Tässä olen nyt. Matka jatkuu!
Here I am now. Travel continues!
 

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Hei! Semmoista vain kysyisin, että kun elävöitätte talvella, käyttävätkö naiset mekkojen alla housuja, sukkahousuja yms? Vai pärjäättekö vain pukemalla useamman hameen/mekon päällekkäin? T. Eräs talvielävöittämisestä haaveileva

    VastaaPoista
  2. Hei

    Osaan vastata omalta kohdaltani; en käytä. Kun on kolme mekkoa, kankaiset sukat, varrelliset kengät ja niissä kovilla pakkasilla neulakinnassukat, ei tarvitse.
    Tiedän, että jotkut käyttävät sukkiksia tai kerrastoja, mutta minä en...
    Jopa muinaishiihtokisoissa vetelen paljain kintuin, mutta oikeasti pitkät villaiset mekot ovat tosi lämpimiä.

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä