Minä kudon, siis olen. I´m weaving, therefore I am.

tammikuuta 09, 2014


Tämä mainio kuva löytyy Aboa Vetuksesta, kun vain kurkkaa oikeaan reikään. Tässä on minun unelmani.
This splendid picture can be seen by looking at a small hole on wall at Aboa Verus -museum in Turku Finland. This is my dream.

Paina alas kaksi polkusta, auta kädellä vastakkaisia varpoja ylös. Vie lanka reunalankojen yli viriöön. Kiristä reuna, venytä kangasta. Jätä lenkki. Vaihda seuraava viriö. Paina, älä lyö.
Tässä minun mantrani. Minä kudon kangasta.

Ensimmäinen kankaani on vain 11 sentin levyinen murtoitoimikas. Siitä tulee säärisiteet. Loimi on erittäin hienoa harmaata suomeenlampaan villaa ja kude samaa luonnonruskeaa villaa, josta Leena Pellinen kutoi kankaan Espoon museon elävöityspukuun arkelogi Heini Kirjavaisen ohjeiden mukaisesti.
Kummatkin langas ostin koululta.
Osaan nyt aloitussolmujen teon ja tiedän, miten tarkkailla lyönnin tiheyttä. Tuotan pientä kangastani lanka kerrallaan. Minulla on valtavan onnellinen olo.

Kudontaosion jälkeen lyhyt raportti Chrissien vierailusta!

* * *
Press down two threadles. Help with hand two other rods up. Take yarn over edge yarns to the sheft. Tighten the edge, spread a bit, leave some loop. Change next shed. Press gently, don´t bang.
Thas is my mantra now. I am weaving.

My first fabric is 11 cm wide, broken twill. It will be leg wraps.
Warp is fine natural grey finnsheeps yarn, the weft is same brown which Leena Pellinen used when she wove the fabric to Espoo museums dress after archealogist Heini Kirjavainen´s instuctions. Both yarns are from Mynämäki school.
I know now how to make starting knots and how to follow the tightnes of weaving. I`m producing my tiny fabric yarn at the time. I´m very happy.

After weaving section a short report of Chrissies visit!

Näin aloitin kutomisen:
This is how I started weaving:


Edellisellä kerralla langat pisteltiin pirtaan ja nyt pirta on kiinni kangaspuiden riippuluhassa. Langat pitää sitoa kiinni aloitusvarpaan.
Last time I slayed the reed. Now it is on the hanging beater and yarns need to be tied to the starting rod.


Aloitussolmut eivät ole mitä tahansa solmuja. Ensin lankaniput risteävät....
The knots are not just any knots. First yarn bundles cross...


...risteyskohta pidetään tiukkana painamalla peukulla.
... and keep that part tight by pressing with the thumb.


Alemmas jäävä lankanippu kiepautetaan toisen ympäri.
Then the lower bundle is twisted around the other.
-

Kierros napsautetaan pieneksi helmeksi. Tässä kohtaa solmu jo pitää.
Pull gently and twist snap to a small pearl on top. Knot is tight now.

 
Ja sitten vielä päät hevosenhäntäsolmulle.
Tie the ends.
 

Kun kaikki on solmittu, lankojen väliin pujotetaan tasoittava lanka, joka nostaa kaikki langat samaan tasoon.
When all the yarns are tied, thread a thick yarn trough so that all the yarns are at same level.


Lopuksi sidotaan vielä polkuset. Sitominen vaikuttaa siihen, mitä varvat nousevat, mitkä laskevat. Aloitetaan surmansolmulla.
Then the tredles are tied. That effects to which heddle stick will rise and which will go down. Let´s start with a loom knot.

 

Varvasta tuleva lanka tulee surmansilmukasta lähi ja solmitaan.
The yarn coming from the heddle stick goes trough the loom knot and then is tied with another knot.
 

Pieni rengas polkusiin tulevien lankojen ympärillä helpottaa polkemista, sillä näissä puissa ei ole välittäjiä.
Small ring around treadles yarns helps pressing the treadling, because my loom does not have marches.


Ja lopulta: alussa paksua lankaa kuteeksi. Tämä puretaan valmiista kankaasta pois.
Then starts weaving. First with thick yarn, which is later unravelled.
 

Ja sitten alkaa itse kudonta! Näkyvissä on kankaan nurja puoli, koska kudon kankaan reunaan suomalaisille rautakauden tekstiileille tyypillistä putkihulpiota. Se on hieman vaikeaa vaakapuissa, koska oikeasti rautakauden kankaat kudottiin pystykangaspuissa. Kutoessa vien kuteen reunimmaisten lankojen yli, jolloin reuna kääntyy.
 
And finally the weaving starts! There is fabrics reverse side, because I´m making tubular selvages, which are typical to finnish iron age textiles. They would have been woven with vertical loom but mine is horizontal and making tubular selvage makes weaving a bit harder.
While I´m weaving, I´m taking the weft over edge yarns, and that turns the edge.
 

Siinä sitä on. Enää yhdeksän metriä jäljellä!
There. Only nine more meters!

* * *

Vuoden ensimmäinen viikko oli työntäyteistä aikaa. Katsokaas, kun ihan oikea keskiaikainen räätäli Chrissie Carnie oli meillä. Hänellä on sellainen firma kuin Sempster siellä Englannissa. Nimi on vanhaa englantia ja tarkoittaa ompelijaa. Chrissie on ollut Sarah Thursfieldin (kirjan Medieval Tailor´s Assistant) oppilaana seitsemän vuotta ja tekee nyt omaa mestarityötään. Minä olen vuorostani Chrissien oppilaana omissa mestariopinnoissani. Hän on minun mentorini.

Vietin parikin unetonta yötä kun tajusin, miten hirveän vähän oikeasti tiedän tuosta valtavasta aihealueesta.
Pelkästään se tapa, jolla teimme sovituskaavoja (body block). Se on jokaisen ihmisen omien mittojen mukaan tehty peruskaava, joka sitten räätälöidään vaatteeksi aina kunkin muodin mukaiseksi. 1300-luvun vaate on tyystin erilainen kuin vaikkapa 1500-luvun lopun vaate.

Mutta koska pelkkä työ ilman hupia tekee räätäleistä tylsiä tyyppejä, tarvittiin huvituksia. Siispä ekskursiolle Turkuun. Olimme Vapaakomppanian kutsumina Turun linnan ritaripäivillä räätälöimässä yhden päivän. Eli purimme kertaalleen sovitetut hoset ja istutimme ne Chrissien taidoilla uudelleen.
Tutkimme museota, tutustuimme uuteen perusnäyttelyyn ja kuuntelimme Hyvärin tarinoita, joista minä ainakaan en saa koskaan tarpeekseni.

Illalla söimme yhdessä ja aamulla menimme Turun tuomiokirkkoon. Onhan se kirkkokin hieno, mutta meille hienointa on sen museo. Chrisse ihasteli kirjottua rasiaa, joka kuulemma uusimman, vielä vahvistamattoman tiedon mukaan ei olisikaan ruotsalaista tuotantoa, vaan ihan kotimaista tekoa. Naantalin birgittalaisnunnat olisivat sen tehneet.

Kirkosta jatkoimme Aboa Vetukseen ja keskiajan Turkuun. Bongasimme kivoja juttuja näyttelystä ja puuseppä on nyt usutettu silkkipuolatuotantoon...
Meillä on paljon kivoja juttuja menossa Chrissin kanssa, mutta niistä sitten lisää jatkossa!

* * *
This years first week was busy. A real medieval tailor, Christine Carnie was visiting us. She has a company as Sempster, which is olde english and means seamstress. She has been an apprentice to Sarah Thursfiels, the author of the book Medieval Tailor´s Assistant and is now making her master works on medieval tailoring. And now I was allowed to be her apprentice, due to my own master studies. She is my mentor.

I spend couple of sleepless night when I realized that I know so little about so huge subject, this whole tailoring. Just to think of the way we made basics for fittings, the body blocks. It is a unique pattern to every person and while that is made, it can be tailored to 14th or 16th century clothes. There are big differences between the styles.

Since all work no fun makes dull tailors, we made a trip to Turku. mercenary group Vapaakomppania had invited us to Turku castle´s theme days. We were there as inhabitants of the castle. Riku was a carpenter again, this time making a statue of St Olav. Chrissie and I concentrated on fitting and sewing hose. She opened seams which I hade already sewn and we re-fitted them´as she does it.  Very educational!
Also we checked put the castle and new exhibition. We had the most wonderful guide, Hyväri himself. I can never get enough of his stories about history.

In the evening we had a lovely dinner and next morning we visited Turku cathedral. The building is grand, but the most interresting part is the museum and it´s few textiles. There Chrissie was amazed by embroidered silk box, which according to the latest research would not be swedish origin, but made in Naantali Turku by nuns of St Bridget monastery.

After churc we went to Aboa Vetus, museum of medieval Turku. One can walk in real town, which was found in archeological excavations. There we spotted many interresting details and facts and our carpenter is now on bobbin production.
We have many fine projects going on, but I will tell you more about them later!













Chrissien ja minun ritaripäiväpotretit / Chrissie and I at Turku castle
 

Pihalla vähän poseerattiin. Aina on aikaa yhdelle effigylle!
Always time for another effigy pose!


Riku oli taas linnan puuseppä ja veisti pyhimyskuvaa.
Riku, tha castle carpenter making St Olav statue.


Puu-ukosta tulee pyhän Olavin pienoismalli, varsinaisesta pyhimyskuvasta tulee isompi.
This is a model, actual St Olav will be bigger.


Aboa Vetuksessa oli paljon nähtävää, mutta meitä ompelijoita kiinnostivat etenkin nämä.
Aboa Vetus is wonderful, lot of things to see. We seamstresses liked specially these.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Wow! The weave looks very nice!

    VastaaPoista
  2. Thank you! I think that credits go to Maikki Karisto, who is an excellent mentor and teacher!

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä