Siirry pääsisältöön

Vihdoinkin: Punainen Takki. Finally; The Red Jacket!

Punainen Takki. My Red Jacket.

Viime kesänä Turun markkinoilla mieleen jäi soimaan Räikän laulu maailman kauneimmasta takista. Laulun mukaan "maailman kaunein takki on kaikkialla tuttu, ylpeyden syntiin houkuttaa tuo juttu". Ja takki on "hulmuavan punainen, puolisäären pituinen, vuori silkkinen, napit hopeaiset." Kyseessä on siten "ihmeellinen vaate".

Olisin halunnut tehdä sellaisen takin. Mutta kenelle? Riku ei halua niin hienoa takkia, jonka kantaminen laulunkin mukaan päättyy huonosti: ritari saa puukon rintaansa, takin vienyt ryöväri jää kyläläisten kynsiin ja saa rangaistuksen, ahne pappi ottaa takin itselleen ja saa salamasta. Ja lopussa "takki paloi kauan, kauemmin kuin pappi".

Kun näin Nille Glaeselin moneen kertaa mainitsemani norjalaisia viikinkivaatteita käsittelevän kirjan, tiesin mistä tulee minun Punainen Takkini. Olen erityisen ihastunut siihen kuvaan, jossa Sissel astelee viikinkilaivan luona takki päällään.

Takki leikattiin eräänä tavallisena lauantaina (katso aikaisemmat bloggaukseni). Se on Nillen versio takista, joka muistuttaa tunnettua Valkyria-figuuria. Tosin Thor Ewingin kirjan mukaan Valkyria odottelee sotureita Valhallan pitoihin päällään jotain melko hämärää eli leveä viitta, jonka laskokset näkyvät hahmon selässä. Viikinkitakeista naisten päällä ei puhuta mitään.
Nillen takissa on tunnetun figuurin vaatteen muoto, edestä lyhyt ja takaosa muodostaa pienen laahuksen, joka ei kuitenkaan raahaa maassa. Takin rakenne noudattelee Herjolfsnesin mekkojen kaavaa: suorat etu- ja takakappaleet, sivulla kaksi kiilaa, jotka levenevät alaspäin ja jos lisää leveyttä voi laittaa lisäämällä kiilat taakse ja jopa kapeat kiilat kumpaankin etukappaleeseen.

Sivussa on kaksi levenevää kiilaa, kuten Herjolfsnesin mekoissa. Jacket has two widening side gores, like Herjolfsnes-gowns have.

Kokosin oman ensin ilman kiiloja. Katri istutti takin päälleni "niinkuin minä sen haluan", kuten hän hauskasti sanoi. Eli ylhäältä istuva ja paljon helmaa. Hihan kaava oli pieni, mutta Katri on kaavoituksen ammattilainen. Leikkasimme kaavan neljään palaan ja levitimme ne. Hihasta tuli kerralla täydellinen, kuten myöhemmin huomasin.
Harsin takin kasaan. Ja sitten huomasin miettiväni sitä keskellä yötä. Jokin jäi vaivaamaan. Montako kiilaa ja minne? Miten Nillen ja Sisselin kiilat on laitettu?
Kirjoitin kummallekin ja kysyin. Molemmat vastasivat heti ja Sissel lähetti kuvan oman takkinsa sisältä. Siinä oli vuori. Se oli se mieltäni yöllä vaivannut asia: hieno takki, todella paksua villaa... pellavalangalla avatut saumat eivät näyttäisi tarpeeksi näteiltä. Siispä kangaskauppaan, jossa olin nähnyt ohutta vedenvihreää villaa. Kolme metriä kiitos.

Miten saisin vuorin takkiin, joka oli jo ommeltu kasaan? Leikkasin summittaiset kappaleet vuorivillasta, levitin takin keittiön pöydälle ja kaksi iltaa istuin tunnustelemassa, missä kohtaa takin saumat menevät. Istutin siis vuorin näppituntumalla. Kannatti tehdä se ajan kanssa.

Vuorikankaan kappaleita sovittelin kaksi iltaa. I spent two evening fitting the pieces of lining to the jacket which was already sewn.

Sovitin vielä kerran punaisen villan ja Riku vahvisti ajatukseni: yksi leveä kiila taakse riittää
Ompelin vuorin kasaan ja kokeilin: nehän sopivat yhteen! Pääntien muodolle en tehnyt vielä mitään.
Istutin hihat. Aluksi ne eivät tahtoneet muka asettua leikkaamaamme hiha-aukkoon, mutta kun laitoin takin päälle ja neulasin hihat siihen kohtaan, mihin ne omien muotojeni mukaan halusin, Katrin leikkaama hiha oli millilleen sopiva.
Kiinnitin hihat ja viimeistelin vuorin, päällyskankaan ja hihan yhteen pienin pykäpistoin. Kankaaseen kiinni huolitteleminen olisi tehnyt olkapäähän möykyn.
Mittailin helman ja kas, se oli täsmälleen oikean kokoinen.

Takki on todella leveä yhdelläkin lisäkiilalla. The jacket is really wide even I have only one addtional gore.
Kokeilin kiilan pään ompelua Herjolfsnesin mallin mukaan, mutta punaiseen villaan se teki hyvin paksun liitoksen. Tein siis kuten aina eli halkaisin kankaan ja leikkasin päähän pienen V:n, joka ommellessa kääntyy näin nätisti.
I tested the Herjolfsnes-way to sew the top of the gore, but it made too thick seam to red wool. So I did like I always do: cut the fabric and spip a tiny V at the top. It becomes a seam allowance and turns nicely.

Oli pääntien vuoro. Olimme tehneet sommittelua olkainmekon ja isojen kilpikonnasolkien kanssa. Merkitsin haluamani valmiin pääntien, leikkasin kapean käännösvaran ja otin vuorivillasta saman verran pois. Käänsin pääntien vuorin päälle, pistelin kiinni yliluottelemalla näin aluksi.
Nillen kaavassa takin etuvaraksi tulee leveä käänne, mutta se sai takin etuosan melko jäykäksi. Leikkasin taas tosi kapean käännösvaran ja käänsin sen vuorin päälle. Ompelin yhteen.

Sitten tuli viikonloppu: kävimme Ilonan kanssa nauhaopissa ja vedimme loimet huolittelunauhaa varten. Kudoin 3,7 metriä sentin levyistä nauhaa ja ompelin sen koko etuosan sauman päälle, siis helmasta helmaan. Nauhaa riitti vielä hihansuiden ompeleiden piilottamiseen.
Koko avoin osa on huoliteltu lautanauhalla. The opening and the neckline is finished with tablet woven braid.

Jäljellä oli enää helma... ja sitten eräs mieltä vaivannut asia.
Takin linja näytti liikaa mekolta. Istuin yhden illan tuijottamassa Sisselin kuvaa. Avasin punaisen kankaan kuudesta sivusaumasta neljä ja leikkasin lantion kohdalla olleet kaaret suoremmiksi. Vasta sitten olin tyytyväinen takin linjaan.
Lyhensin helmasta vuorikangasta, käänsin punaisen villan vihreän päälle, ompelin helman ensin etupistolla ja lopuksi hifistelin pistelemällä helman toiseen kertaan yliluottelupistoin niin, että kiinnitin samalla liitoskohtaan villalangan.

Helma ja sen huolittelu. Hemline and finishing.

Nyt takki on valmis. Siihen meni seitsemän metriä villaa. Se painaa todella paljon ja on erittäin lämmin. Aion käyttää sitä kun menemme katsomaan miten talvi sujuu Rosalan viikinkitalossa maaliskuussa.

Valmis! Ready!

Last summer I heard band called Räikkä singing about the most beautiful jacket in the world. According to the song it is known everywhere, and it draws you to the sin of proudness... It is wide, red, long and has silk lining and silver buttons.
Oh, what a jacket!

I wanted to make it immediately, but for whom? My husband does not want so fine piece of clothing, specially cause accrding to the song the owners do not have happy ends... It is owned by a beautiful knigh, who is killed by a robber and then he get a punishment and finally a priest takes the jacket. And gets hit by a lightning! The jacket burns longer that the priest.

When I saw Nille Glaesels book about norwegian viking clothes, I knew what would be my Red Jacket. I like specially the picture of Sissel walking in front of a viking boat.
The red jacket we had cut already few weeks ago, during "just a normal saturday", which you will find in my previous bloggings. It is Nille´s version and looks like a well known Valkyria-figure. Although according to Thor Ewing´s book Valkyria is wearing something like a pleated cape. The pleatings can be seen at her back. And there are no mentioning about womens viking jackets anywhere.
Nille has combined that well known figure and Herjolfsnes-cuttings with sidegores and possible additional gores in back and even in both front pieces.
I assembled my version first without additional gores. Katri fitted it "like I want is" as she said: well fitting from torso and a lot of hem.
In the book´s patterns the sleeve pattern was tiny, but Katri is a professional in pattern making and by one drawing she made me a perfect sleeve, as I later noticed.

I tacked the jacket and we took pictures to the blog. I started to think how many gores I should add and where. I asked Nille and Sissel, they both answered fast and Sissel also sent me pictures of her jacket. When I saw them I realized that mine needed lining.
So I bought 3 meters of light green wool.

I sat two evening fitting the pieces of wool to the red jacket, since I had alredy sewn it. Then one more fitting and I decided to have only one additional gore in the back
Then I sew the lining and tested how well red and green fitted: it was perfect. Then I fitted the sleeves: I pinned the sleeves on me all by myself and hey, they were perfect!
I sew the sleeves and finished the fabric edges by small stiches.
Then the neckline and the front: I had fitted the jacket with apron dress and those huge turtle brooches. I marked the line I wanted to have and attached the lining to the neckline.

In Nille´s pattern the front pieces have wide turns, but my fabric is really thick, so I cut the seam allowance very small and turned it on the lining.
Next step was weaving the finishing braid, I dit it 3,7 meters. I attached it from hemline to hemline and also inside the sleeves in wrists.
Before making the hemline I had a second thought about the jacket´s figure. I had too much hip curves in it, so I opened four side seams and sew them more straigth. Now I am satisfied.

At the end I shortened the lining, turned the red wool over it and sew it. Actually twice, the secont sew is to finish the fabrics raw edge. I used hemstich to attach a woolen yarn to it.
Now it is finished. It has seven meters of wool. It is really heavy and really warm.
I am going to use it in May, when we will spend a winter weekend in Rosala viking center.

Kommentit

  1. Mainio takki ja seikkaperäinen selostus! Hienoa miten se vuoritus meni niin nappiin näppituntumalla.

    Odotan kovasti kuvia siitä miltä se näyttää ja toimii viikinkiäksönissä Rosalassa!

    Ja vaikka painoa on, veikkaan että vaikka paksulla pellavavuorilla olisi saanut ehkä vielä painavamman takin. Ainakin mun villavuorattu takki on kevyempi kuin pellavavuorattu mekko.

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin kaunis takki, varo vaan varkaita ja salamoita! Kiitos seikkaperäisestä tekoprosessin kuvailusta. Takki olisi kyllä huomattavasti kätevämpi näin arktisissa olosuhteissa kuin sellainen keskieurooppalainen viitta, joka on vielä monta senttiä auki edestä.

    VastaaPoista
  3. Juuri niiden varkaiden ja salamoiden takia mä välttelin silkkivuoria ;)
    Seuraavaksi tuleekin sitten herralle Herjolfsnes-takki. Pitää vaan löytää vuorikangas.

    VastaaPoista
  4. Todella kaunis takki, ehkä melko lähellä maailman kauneinta...
    Kiitos myös työvaiheiden selityksestä. Oot sä vaan tosi hyvä!

    Rikissa

    VastaaPoista
  5. Upea takki! Kerta kaikkiaan hieno.

    Kiinnostaisi tietää, miten leikkasitte hihan kaavan neljään palaan ja kuosittelitte siitä uutta, pystysuoraan vain neljä palaa vierekkäin (jonkin näköisin välein) uudeksi kaavaksi piirrettynä?

    VastaaPoista
  6. Asiaa siis kysyy Maerith

    VastaaPoista
  7. Taas tämä kommentointi takkuaa...?

    VastaaPoista
  8. Ihana takki!

    Mutta mä kuulin siinä laulussa sanan "nuttu" enkä "juttu"...?

    Ósk

    VastaaPoista
  9. Beautiful coat, with fantastic research and hand sewing.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti