Sininen ja vihreä. Blue and green.

Sinistä ja keltaista. Yellow and blue.

Tuossa Akatemia-kiireissä taisin ohimennen mainita uuden sinisen mekon. Sehän unohtuikin ihan kokonaan ... joten tässä hieman asiaa Sinisestä.
Muutamia vuosia sitten ostin kangaskaupan poistolaarista Versacen fantastista villaa.. maailman ehkä sinisintä. Ajattelin, että joskus sitä vielä tarvitaan.
Hahaa! Kun kuulin Elinan Laurelista, keksin että uusi mekko pitää saada...taas. Niin siniselle kankaalle löytyi hyvä käyttökohde.
Elina istutti kaavan päälleni, tuttu perusmekko neljästä osasta. Helman leikkasin Margaretan kultaisen puvun tapaan eli niin leveäksi kuin kangas antoi myöten. Sivuun lisäsin vielä pari kiilaa helman leventämiseksi.
Mekossa on lyhyet hihat, koska sain tässä samalla vihdoin hyvän syyn tehdä ne turkisvuoratut tippetit. Niihin käytin rex-kania ja valkoista villaa. Itse puvussa on etuosassa 23 nappia ja se on ommeltu silkkilangalla.
Aluspuvun kanssa kävi kuten arvata saattaa...mikään vanha ei kelvannut, joten tein sitten vielä uuden aluspuvunkin. Keltaista villaa, joka oli alunperin varattu erään takkiprojektin vuorikankaaksi. Tein sen kahdeksan kiilan versiona eli Herjorlfsnes-mallilla. Mutta...kuka sovittaisi mekon istuvaksi... herra!!
Olemme tehneet joskus sovituksia ja minulla on kuulemma sovitusääni, jota herra ei halua kuulla. Ha! Joku voi kutsua sitä myös huutamiseksi... enhää mie huuda ko mie sanon!
Hammasta purren pidättäydyin neuvomasta ja nyt minulla on nätisti istuva alusmekko. Hihat napitettu ja etuosa nyöritetty.

Kangasnappeja on kiva tehdä! I like making buttons!

Keltainen puku on vuoritettu yhtenä kappaleena. The lining in yellow dress I made as one piece.

Mutta ei tässä vielä mitään; tärkeintä on, että minun uusi keltavihreä pukuni sointuu valtavan hyvin vihreän värin kanssa...
Annanpäiviä vietettiin viime viikonvaihteessa ja iltahovissa minulla oli kunnia vastata myöntävästi hyvän ystäväni ja innoittajani Elinan eli Helenan kysymykseen siitä, haluanko ryhtyä hänen oppilaakseen. Kyllä! Kiitos! Tahdon! Lupaan ja vannon!
Merkiksi sopimuksestamme sain laurelin oppilaan tunnuksen, vihreän vyön. Lisäksi sain lahjaksi kirjotun pussin ja Elinan tunnuksen, joutsenen.

Kun siinä lattialla polvillamme vannoimme toisillemme valoja, palasin mielessäni takaisin siihen hetkeen kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Siitä on pian neljä vuotta. Olin ensimmäisessä SCA-tapahtumassani ja majoituin samana huoneeseen hänen kanssaan. Olimme Ilonan kanssa jo pohtineet, millainen urakka olisi kokonaan käsin ommeltu mekko ja tuossa sellainen oli, Helenan kuuluisa Vanha Punainen.
Siitä perjantai-illasta lähtien Elina on ollut esikuvani. Hän kirjoitti muistikirjani taakse sanan Neulakko, josta tuli henkinen käsityökotini. Sieltä olen hakenut ohjeita, innostusta ja mikä parasta: joka kerta kun olen esittänyt kysymyksen, olen saanut neuvoja, rohkaisua ja palautetta.
Olen ihaillut Elinan asennetta ja haluan toimia samoin; siirtää oppimaani eteenpäin ja antaa oppimastani muille.

Pienessä seremoniassamme allekirjoitimme sopimuksen, joka perustuu 1300-luvulla käytössä olleeseen malliin. Elinan osuudessa sanotaan, että "lupaan opettaa, tukea ja kannustaa. Lupaan kuunnella sinua ja ottaa sinulta oppia. Valasi lupaukset palkitsen rakkaudella, uskollisuuden kunnialla ja valan rikkomisen kiukulla".
Noh, tulihan siinä mukana "palkkioksi palveluksesta vuosittain pellavavaate ja ylläpitoa kahden aarnimarkan edestä.
Pellavavaate ja ruhtinaallinen ylläpito on sopimuksessamme uutta. Rakkaus, uskollisuus, tuki, opetus, kannustus, rohkaisu...ja ennenkaikkea ystävyys, ne kaikki olivat olemassa jo ennen tätä.
Olen ylpeä saadessani olla hänen oppilaansa.


Oh, I was so busy with Academy and all, and I forgot all about my fab new dress.
When I heard that Elina was going to be a Laurel, I absolutely needed a new dress!
I had bought this wonderful blue Versace wool some years ago, just in case I could say. Now I finally had reason to use it.
Elina fittet the bodice and I cut tha hem Margarets golden dress -style, aka as wide as fabric allowed. I also added sidegores to make as wide hemline as possible.
The Blue dress has short sleeves, because I have been dreaming of fur lined tippets. Them I made using white wool and rex rabbit fur. And the dress has 23 fabric buttons and it´s all handsewn with silk.
I also needed a new under dress, since none of my old ones ... well, I did not like them. I used yellow thin wool, which I had ordered from Medeltidsmode to one coat projects lining.
I used Herjolfsnes-pattern and my husband had to fit it to me.. He says I have this scary fitting voice hahah... he says I am yelling, I say I am just SAYING.
I kept my mouth shut and now I have nicely fitted dress. Oh, my dear.

But the Most Important thing about blue-yellow-dress is that is goes nicely with green. You see, Elina asked if she, as a Laurel, could take me to her apprentice.
Yes! I do! I promise! Anything!
Ans as a sign of our agreement I now have a green belt. She also gave me a embroidered pouch and a badge with her heraldig animal, the swan.

I remember how I met Elina first time. It was almost four years ago and I was in my first SCA-event. Me and my friend Ilona had been talking about all handstiched dress and there Elina was, with her legendary Old Red dress. From the first moment she has been my inspiration, my idol and her Neulakko has been my mental home in handcraft. From there I have found instructions and inspiration. And from her I have always had advice, encouragement and support. And answers to all questions.
I have addmired her attitude and it is what I also want to be like: to learn and to pass forward what I have learned.

We had a small ceremony and we signed a deal, which is based on 14th century agreement. Elina promises to teach, to support with friendship and loyalty. She promises to listen to me, and lear from me. My vow she will award with love, my loyalty with honour and breaking it by anger.
And hey, I will also get one linen cloth yearly and also some money. Well, fictional Aarnimetsä money...but anyway!
Tle cloth and money are new things, but everything else, like love, support, encouragement, teaching and learning, and friendship; that I already have.
I am proud to be her apprentice.

Väsynyt, mutta onnellinen. Tired, but happy.

Elinan suuret juhlat on vihdoin juhlittu. Meillä on nyt uusi Laurel eli tiedeiden ja taiteiden ritarikunnan tuore jäsen. Olen haljeta ylpeydestä, koska sain olla järjestämässä hänen vigiliaansa.
Laitoimme Elinan eli Helenan miettimään tulevan roolinsa asemaa ja vastuita telttaan. Jep. Pakkasta oli 15 astetta. Teltassa oli kaksi lämmitintä, lattia oli peitetty matoilla ja taljoilla ja illan tähti käärittiin turkispeitteisiin ja taljoihin. Teltta koristeltiin seinävaatteilla ja kynttilöillä. Hyvin Elina tarkeni istua noin kuusi tuntia!
Saattelimme Knutin ja Mikaelin kanssa hänet nukkumaan kello kolmen aikaan aamuyöstä. Pihalla tarjoiltiin odottajille kuumaa glögiä ja kaikki meni hienosti. Knut oli minun sankarini: taas kerran kantoi kaikki tavarat ja huolehti pystytykset ja tulet ja kaikkea. Ja myös purki ja pakkasi kaiken pois kavereiden kanssa. Hieno mies. Joutsenjärven Sahran kirjonta. Embroidery by Joutsenjärven Sahra. Natural dyed wool.
Ja ne piipit:
- maalasimme neljä seinävaatetta, joista kaksi kultaisella pohjalla olevaa laakeriseppelettä ja kaksi ärhäkkää joutsenta, joka on Elinan vaakunaeläin.
- 11 meistä kirjoi jokainen oman versionsa laakeriseppeleestä ja ne applikoitiin vihreään villahuppuun, jonka sisäreunat vuorasin valkoisella rex-kanilla. Tein oman kirjontani kasvivärjätyllä villalla.
- tein valkoiset neulakintaat käsinkehrätystä langasta. Ei, en kehrännyt.
- kudoin silkkiset sukkanauhat, joihin kiinnitin Thorsteinin tekemät hopeiset soljet.
- ja Riku kaiversi pihallamme kasvaneen omenapuun kappaleeseen Neulakko-kaupan kyltin. Eme, Umu ja koko huppu. The HOOD!
Lauantain seremonia oli kaunis, harraskin jopa. Saatoimme tulevan Laurelin saliin kynttiläkulkueessa. Kauniita puheita pidettiin, itkettin muutamia herkistyneitä kyyneleitä ja riemuittiin ystävän saavutuksesta.
Kivaa oli muutenkin: pidin Akatemian yleisölle luennon aiheesta "Innostu rautakaudesta". Olin hankkinut paljon materiaalia, koruja ja vaatteita ja oli minulla elävänä mallikin, ihana neito Ilona. Tunti oli aivan liian lyhyt aika ja nyt tekisi mieli tehdä laajempi kokonaisuus pieniin osiin paloiteltuna.
Otin osaa myös tiede- ja taidekisaan, tein neulakinnassukat polvipituisina ja koristeiksi nyörit Kaarinan kirkkomaan haudan 27 innoittamana. Niistä tuli paljon kiitosta ja moni haluaisi samanlaiset nyörit. Hmm... Ah! Elinan innostava vaikutus näkyy jo kaikkialla ja se on parasta tässä ritarikunnan jäseneksi ottamisessa. My work in Arts & Science competition. Kilpatyö. Sukat ja Kaarinan nyörit.
Joulu tulee ja olen ehtinyt tehdä jopa pientä myytävää Sahran kauppaankin. Monta pipoa ja kinnasparia meni kaupaksi Akatemiassa ja reilun viikon päästä Annanpäivillä jatketaan joulumarkkinoilla. Pidämme siellä myös pienen glögitarjoilun, jonka tuotto menee paronillisten uusien kruunujen hankintaan. Pipoja joulumarkkinoille / hats for Christmas market.
Vaasan hurjalle viikingille valmistelen mahdollisimman pian vaatepartta takista lähtien ja ... mutta nyt huilataan vähän. Annanpäivillä tapahtuu kaikenlaista kivaa, mahtavaa, suurenmoista ja mukavaa, mutta siitä sitten myöhemmin!

Elina aka Helena is now a Laurel, or a member of Order of the Laurel, the order of arts and sciendes. I am very very proud that I had the opportunity to organize her vigil with friends. We deciden to put Elina to her Vigil in a tent.
Yep, there was freezing cold, -15 C. We installed two heaters, covered the ground with carpets and furs (moose, deers and reindeers) and she sat in a chair which was covered with lamb skins and she was covered with huge fur blanket. We decorated the tent with wall hangings and we had candels too. For the waiters we had a fireplace and hot glögg. Everything went so fine!! Elisa sat almost six hours in the tent and we took her to sleep about 3 o´clock in the middle of the night.
My husband Knut is my hero: he packed and carried everything once more, took care of the tent and fireplaces and Elina and next day packed everything again with friends.
And then all the secret PIIPs:
- we painted four wallhangings, two laurel wreaths and two swans, since it is her heraldic animal.
- 11 of us embroidered a laurel wreath on woolen patch, which were attatched to a woolen green hood. I used naturla dyet wool to my embroidery. I did also the white rex-rabbit fur lining.
- I also made her white nalbinded mittens, handspun yarn. No, I did not do the spinning.
- she also got green silk garters from me, tablet wowen.
- Knut engraved her a Neulakko-sign, made of the applethree for our own yard.
The seremony next day was touching and beautiful. We escorted her to the court with candles. People spoke so many beautiful words for her and many happy tears was seen. Everybody was so happy of her achievement!
And many more nice things happened during the weekend. I had my lecture on "get inspired of iron age". I had a huge amount of material and one hour was absolutely too short time. Now I am planning to divide that material for a smaller parts.
I also took part to Arts & Sciense competition, I made nalbinded socks, knee high and decorative braids according to Kaarina findings. They got many good comments and now others also want similar ones... hmm..Christmas IS coming :)
The enthusiam Elina is already speading around her shows in so many ways. That is the best part of her being a Laurel!

Christmas is coming and I have had time to work something to Sahra´s shop also. I sold nalbinded hats and mittens during Academy and soon will be another event, Annanpäivät. We are going to keep a christmas market there and also the sell hot glögg for charity. We are supporting the making of new baronial crowns.
Soon I will have time to dress Timo, the Viking from Vaasa, but now it is time to rest a bit. And at Annanpäivät there will be happening many exiting, splendid and awesome things... but more about that later!