Lauantaina tulee kyllä itku

toukokuuta 24, 2010

Enää viisi päivää Saaran ja Teemun häihin. Me lähdemme juhlapaikalle Pyhtään suuntaan jo perjantaina, menemme somistamaan juhlapaikkaa ja auttamaan muissa järjestelyissä. Lauantaina sitten pitää purra poskeen, olen sellainen herkkätunteinen henkilö. Ei tarvitse edes arvailla itkettääkö, kun seuraamme arvatenkin kaunista seremoniaa. On näet sama pappi kuin meillä, Pekka omalta kotikadultamme. Ja kaava on Agricolaa, kuten meilläkin oli puolitoista vuotta sitten. Eli kun sieltä peräpenkistä kuuluu ensin onnellinen liikuttunut niiiissskkk ja sitten sen perään hurmioitunut ulvaisu buhuuhuu ja vollotusta päälle niin se olen sitten minä.

Silkit ja sametit jäävät kotiin, kulunut kevät oli aivan liian vauhdikas vaativan projektin aloittamiseen. Katsotaan, josko se vaikka kohta alkaisi rakentua... ensin pitää harjoitella sitä silkkikirjontaa puvun päähinettä eli coiffia varten. Olen ensimmäiseen kappaleeseen niin tyytymätön, että olen näyttänyt sen vain Rikulle ja Ilonalle ja Elina sai kuvan nähdäkseen sillä ehdolla, ettei näytä sitä kellekään.
Riku yritti lohduttaa että "eikös se mene sieltä takaa ruttuun" ja Ilona vakuutti, ettei se nyt NIIN huono ole, mutta ...
Harjoitusta vaan niin pian se siitä. Toivotaan.

Viikonloppuna teimme valtavasti töitä puutarhassa: lautataapeli siirtyi sivuun, tilalle tuli uutta hiekkakäytävää ja kasvilavaa. Tomaatit muuttivat kasvihuoneeseen ja pussiperunat resedoiden kanssa samaan lavaan. Anneli nimittäin antoi neljä ruotsalaista Salad Blue perunaa ja neljä... oisko Siikli ollut kyseessä... neuvoi laittamaan ne jo muutamia viikkoja sitten paperipussiin, mukaan multaa ja vettä ja sitten vatiin ja eteiseen. Siinä ne potut pukkasivat juurta pussin täydeltä ja varttakin nousi. Nyt ne ovat jo isolla taimella ... saamme muutaman kattilallisen varhaispottua omasta pihasta, jos kokeilu onnistuu.
Salad Blue paperipussissa matkalla pottumaahan.

Uusiin lavoihin laitetaan suippokaalia ja keräkaalia, mutta antaa nyt niiden kasvaa vielä eteisessä. Värikasveista reseda, morsinko ja keltasauramot ovat hirmu vauhdissa, mutta nyt olen jo väritellyt lankoja erilaisilla kuivilla jutuilla: krapilla, sipuleilla, viime kesän keltasauramoilla ja porkkanoilla. Eilen tupsautin sipulijälkiliemeen pihlajanlehtiä ja sain kivan vihertävän sävyn aikaiseksi. Varsin mieluisaa.
Käsityörintamalla on uurastusta takana ja edessä: häävieraiden pussukoihin olemme herran kanssa urakoineet tähän mennessä 71 nyöriä, loput 29 tällä viikolla kiitos. Villen mahtisukat ovat vartta vailla ja vielä pitää leipoa 100 "hyvää kakkua", kuten alkuperäinen keskiaikainen resepti tämän pienen leivonnaisen nimeää.
Kun häät ovat ohi, meillä on kokonaiset kaksi viikkoa aikaa järjestää 1300-luvun täysperiodinen tapahtuma Pukkisaareen eli Saari AD 1398. Menemme pienellä porukalla kokeilemaan, miten se keskiaikaelämä sujuu ilman kertakaikkiaan mitään modernia.
Ja sitten: ompeluttaa taas ihan vietävästi. Ihan pakko päästä pian tekemään herran Herjofsnäs 63 uudelleen. Köööpenhaminen Nationalmuseetissa oli niin hieno versio että ihan heikotti.
Hieno! Etenkin tuo sisäosien huolittelu ja nappilistan vahvikelista. Hyvähän Tanskan museoväen on tehdä näitä, kun sattuu olemaan se alkuperäinen varastossa :) ja mahtavaa, että me saamme siitä inspitaatioita.

You Might Also Like

0 kommenttia

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä