Siirry pääsisältöön

Kiitos Tuplasodan, pää vilisee ajatuksia

Takana on mieletön kaksiviikkoinen: ensimmäinen lomaviikko meni puutarhassa, sadetta pidellessä ja kanervamekkoa viimeistellessä. Tein pääntien silkkinyörin lisäksi myös neljällä laudalla kudotun silkkinauhan hihoihin nappilistojen vahvikkeeksi ja hihan napit peräti kolmeen kertaan. Koska kangas on lähes luodinkestävää, napeista oli todella vaikea saada pyöreitä ja sieviä. Niinpä sitten tein ja tein ja tein... eivät ne ole täydellisiä vieläkään, mutta tyydyttävät ainakin toistaiseksi.
Kanervamekko valmistui ja napitkin kelpaavat. Hääpuvun helvetinikkuna toimii hyvin päällysmekkona sen kanssa. Taustalla on muuten tosi hieno leiriuuni, jossa paistettiin leipää koko leirin ajan. Semmoinen pitää tehdä kotipihallekin.


Toinen viikko meni sitten Skånessa Tuplasodassa. Lensimme Elinan ja Johannan kanssa keskiviikkoaamuna Kööpenhaminaan, sieltä junalla ison sillan yli Ruotsiin ja Annikan autokyydillä leiriin.
Sää oli hirveä eli kylmä ja sateinen. Vaikka ei satanut, ilmankosteus oli ainakin 15o eli kaikki oli märkää. Vettäkin saatiin kaatamalla ja tihuttamalla. Olipa mahtavaa, että tuli varattua sisämajoitus eikä telttaa tällä kertaa.
Mutta itse tapahtuma oli awesome eli ihan mielettömän antoisa. Tapasin käsityöjumalia niin kirjonta- kuin nauhapuoleltakin eli Lian ja Christinan. Opin uuden ruotsalaisen neulakinnaspiston, sain ohjeet kirjottujen coiffien hopeakirjontojen tekoon ja kudoin yhteen saksalaiseen muinaispukuprojektiin lautanauhan tuppilohulpiolla. Ja tuijotin kudontajumalien nauhapuita suupielet kuolassa.
Euran puku on nyt kova sana: Saksassa sellaisia tehdään jo pariakin ja lisää on tulossa Ruotsin suunnalle. Minulla olikin krappipuku mukana ja siitä riitti paljon tarinaa. Kovasti tykkäsivät kuunnella tarinoita siitä, mitä meidän haudoistamme on löytynyt, Ruotsin maalla kun tuo tekstiilipuoli on pitkälle arvailujen varassa.


Perjantain sotapäivä pidettiin 1500-luvulla rakennetun Hovdalin linnan pihalla, mutta ihan hyvin muinaispukukin istui maisemaan. Juu, kupissa on kahvia ja kärsivä olomuoto johtuu siitä, että olin itse asiassa melko sairas koko leirin ajan. Onneksi leirissä oli lääkäri ja kanssamatkustalle pienen kylän apteekki matkassa...

Perjantain markkinapäivänä kauppakin kävi hyvin: neulakinnastöitä, lautanauhoja ja rautakautisia koruja lähti aina Kanadaan saakka.
Knäckebröd -sodassa astetuimme kannattamaan flat sidea eli meidän mielestämme voi pitää levittää sileälle puolelle... kyllä, tästä asiasta käydään oikein sotaa siellä! Meillä vastaava olisi Vihta vai vasta -sota.
Aarnimetsä vastaan Styringheim -mittelö on toistaiseksi meidän kannaltamme huonoissa pisteissä eli Gotlannin joukot johtavat sotaa 2-0, mutta odottakoot vain, pataan tulee Nuijasodassa!
Aarnimetsä urhot keräävät voimia linnanpihalla ennen paronikuntien välistä sotaa. Tuossa joukossa on muuten parikin semmoista miestä, joita kutsuisin erittäin mielelläni majesteetiksi.

Perjantaina kemut huipentuivat siihen, kun Sven otettiin Pelikaaniksi. Tämä ahkera herra on entuudestaan ritari ja laureli eli nyt hän on kolmoispääri. Hienot juhlat, tunnelmallinen vigilia ja sen kunniaksi mahtavat öiset tanssiaiset tarjoiluineen.
Paluumatkalla kävimme ottamassa pikaisesti tuntumaa Kööpenhaminaan: laukut kentälle ja emännät museoon. Nationalmuseetista jatkoimme Elinan kanssa vielä Stögetille, Nyhavniin ja ehdimme vielä Tivoliinkin ennen iltakoneen lähtöä.

Nationalmuseetissa ihastelimme muun muassa tätä islantilaisen kirkon alttarivaatetta... kiva kirjontamalli...Elina lupasi opettaa tämän piston. Ja jo sormet syyhyävät! Ja se oma tudor-coiffi pitää laittaa heti alkuun.

Noh, kotimaassa laukku ei tietenkään tullut ajallaan koneesta, joten pääsin vasta puoli neljän bussiin ja olin kotona kello viisi aamulla. Onneksi ei ollut työpäivä alullaan, vaan pääsin kotiin nukkumaan.

Herra kulta oli loiventanut ikäväänsä ostamalla Päijät-Hämeen automobiilihistoriallisen seuran rompetorilta vetopasuunan. Kyllä, vetopasuunan.

Aamupäivällä heräsinkin siihen, että pasunisti odotti jo innokkaana, että pääsee soittamaan rouvan tervetulleeksi kotiin. Pienen marssin säestyksellä marssimme sitten rytmilkkäässä tahdissa aamukahville.

Minulla on hyvä elämä tuon miehen kanssa.

Kommentit

Lähetä kommentti