Viikon teema: päänsärky

tammikuuta 27, 2010

Mikäs se sieltä repusta pilkistää? Knutin puhki kävelty neulakinnassukka lämmittää reppumiehen eväspulloa Nastolan Näppärien sukkanäyttelyssä.

Olen kärsinyt jatkuvasta, piinaavasta päänsärystä nyt toista viikkoa. Kaivoin silmälasit esiin, venyttelen, juon, syön, yritän olla narskuttamatta hampaita päiväsaikaan, koska teen sitä jo öisin. Yritän olla stressaamatta, ajattelen vain hyvïä asioita (pah) ja nekin vaaleanpunaisella sävytettynä...
Huumorintaju loppuu.
Jolandan mekko valmistui vihdoin ja helman kanssa on toivoa, koskapa rouva itse kävi ohikulkumatkalla sovittamassa sen. Toivon hartaasti, että mekko on lopulta mieleinen. Oli siinä työmaata, käsinommeltua saumaakin yli 30 metriä.
Nyt teen jotain itselleni eli kudon sukkanauhoja, uudella ihastuksella eli lehtikuviolla, vaaleansinistä ja pinkkiä. Siis oman pihan morsinkovärjäystä ja kesäisiä kokenilleja. Niitä pidän vaaleansinisten villaisten sukkieni kanssa ja molemmat uutuudet piilotan peasantin alle.

Uudet siniset sukat ovat esillä Sukkaelämää-näyttelyssä, mutta ilman nauhoja. Kaverina neulasukkia. Harmaat pienet ovat ekat neulasukkani, siis Annelilta saadut. Ne olivat mallina kun aloin neulasukkailuni.


Tilasin Handelsgilletistä villaa peasantin päällyspukua varten. Tumma sininen villa löytyi kotoa - on hyvä kerätä kunnon kangasvarasto, joka yllättää iloisesta - ja sen pariksi tulee samaa laatua, mutta punaisena. Pohdin pitkään punaisen ja lehmuksenvihreän välillä, mutta punainen se on.
Saa nähdä, kauanko kangas tulee Suomeen.... Naturtuchesta tilattuna se olisi jo täällä. Mutta sieltä olisi pitänyt tilata kaksi kangasta. Yritin edes vähän säästää, kun ei sitä rahaa kasva puissa. Nyt se voi kostautua kiireenä - haluaisin niin kovasti kokonaisuuden valmiiksi Sydäntalvenjuhlaan mennessä.
Sukkanäyttely menee parhaillaan Nastolassa ja se on saavuttanut valtavan suosion! Gallerian henkilökunnan mukaan väkimäärä on ollut ennätysmäinen ja vieraskirjastakin Anneli laski tiistain kohdalta 50 nimeä, vaikka näyttely on avoinna "virka-aikaan" eli 12-17. Viikonlopuksi odotammekin hyvää ryntäystä.
Sunnuntain lupasin viettää näyttelyssä kinnasneulan kanssa... joka katosi, mutta onnekseni löytyi työpaikalta mustekynien joukosta. Olipa huojentunut olo, tuo neula on kasvanut osaksi minua ja ilman sitä ei tule elämästä mitään. Sen on tehnyt Susanna ja se on luinen ja kulunut kuopalle peukalon kohdalta ja värjääntynyt vaaleanpunaiseksi kasvivärjättyjen lankojen kanssa.
Nyt voin iloisin mielin tehdä kaikki tilatut jutut: kintaat Rikissalle, sukat Godolle, polvisukat Johannalle... Rikulle pitää viimeistään huomenna tehdä uusi musta pipo hautajaisiin... eihän uudessa vihreässä hiippapipossa voi mennä saattamaan mummoa hautaan. Musta pitää olla. Teen sen oslolaisella pistolla paksusta langasta, tulee illassa.

Kaikella on aikansa. Puhkikäveltyjä ja moneen kertaan paikattujakin on näyttelyssä, kertoohan se sukan elämänkaaresta. Rikun neulasukka tekee seuraa minun villakankaiselleni.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Mun jättilapasilla ei ole sitten lainkaan kiire. Ei tartte tämän talven pakkasille. Mulla on ihan hyvät lampaankarvarukkaset, joilla pärjään kyllä.

    Rikissa

    VastaaPoista
  2. ja sit se ihmettelee, miksi on pää kipee...

    VastaaPoista
  3. Voi! Päänsärky on ikävää. :-( Toipumista!

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä