Siirry pääsisältöön

Suoritteita ja paineita

Jokaiselle on takuulla tuttu sellainen asia, jonka lupaa reippaasti tehdä, uskoen sokeasti omiin kykyihinsä ja voimavaroihinsa. Kokeilee, pettyy, usko menee. Tuntee epäonnistuneensa ihmisenä, vaimona, naisena, käsityöläisenä. Yrittää tarttua uudelleen - valittaa ja saa rohkaisua - eikä saa asiaa tehtyä, ei vaikka miten yrittäisi.
Lopulta... kaikki tekosyyt sivuun, hammasta purren vielä illan viimeisinä tunteina... Hahaa! Tehty! Valmis! Ja kun itse tekee niin saa juuri sellaisen kuin tulee!
Eli olen vihdoin kuukausien pakoilun jälkeen saanut valmiiksi Annelin tilaamat neulakirjat.
Olen tehnyt paljon nahkaisia neulakirjoja, mutta nyt tilaajan toimittamat materiaalit olivat odotettua hankalammat. Poronnahkaa ja suolilankaa siis.
Sain tehtäväksi kolme kirjaa, joista yhden saisin pitää itse. Leikkasin siihen villasta sivut, reunustin ja ompelin kirjan kannet ja sivut kiinni. Siitä tuli ihan hirveä (hahhaa, poroahan se oli)... siis kammottava tekele, josta ei olisi saanut edes ala-asteen kässässä nelosta isompaa numeroa.
Poron nahka on pehmeää. Sitä oli helppo ommella nahkaneulalla, mutta en saanut sitä pysymään suorassa ja kansista tuli epämuotoiset. Kirjan sivut lähtivät ennennäkemättömällä tavalla luistamaan sivuun ommellessa... eikä nahkatyötä voi purkaa, koska siihen jää näkyvät reijät.
Suolilanka oli ihan uusi tuttavuus, ja mielenkiintoinen. Ihanan alkukantainen!
Tekemättömät kaksi kirjaa ovat kuukausia kummitelleet silmissäni. Ne ovat odottaneet tekemistään ompelurasiassa ja purjehtineet merillä, käyneet parit markkinat ja aina jääneet tekemättä.
Eilen ne tuijottivat minua taas olohuoneen pöydällä. Hitto! Nyt minä ne teen ja tulkoot vaikka tuluskukkaro!
Tänään on Nastolan ABC:llä taas Näppärien kokoontuminen. Vien kirjat Annelille ja nyt jänskättää repeääkö turkisguruni nauruun ne nähdessään.

Eka kerta on kuulemma aina pahin... enpä ole koskaan ennen tehnyt poronnahkaa suolilangalla, mutta nyt on sekin kokeiltu. Vanha kässänopeni ehkä itkisi tuskasta nämä nähdessään ja Anneli ehkä repeää hervottomaan nauruun.

Istun näppärissä sillä välin kun herrani käy Kouvostoliitossa katsomassa Sotkalle talvinavettaa ja hakemassa herra Paronin kruunun... näprään tulevalle paroni UlfRille myssyn liian ison kruunun alle. Yay, pääsen kokeilmaan elämäni ekat slashit! UlfR on hieno reilun viikon kuluttua Investituurassaan ja kehitin itselleni pienet suorituspaineet siitä coiggista. Mustaa ja valkoista villaa on, samoin valkoista pellavaa, samettiakin paria eri väriä... nyt vain luovuuden ihmettä odottelemaan.
Haluan tehdä ekat viillokseni, koska sisälläni asuu pieni campfrau... haaveilen isosta hameesta ja hatusta, jossa on turkiksia... sellaista puhetta on ollut ilmassa että pääsisin tekemään herralle vähän sotaväenvaatetta... jännittävä talvi tulossa. Hattu ainakin toteutuu, koska pian alkaa häävaatteiden teko Saaran ja Teemun suurta päivää varten. On kuulkaa kultaiset silkit jo odottamassa.
Ja neulakintaan teko maittaa! Oliverin sukat alulla, Jirin pipo ylipuolivälin ja Mallun polvisukat pääsen sovittamaan viikonloppuna Pukkisaaressa.


Mallu saa pinkit polvisukat ja Jiri halusi omien sukkiensa värisen pipon. Rikun kettulakki mallina. Oliverin sukat ovat vasta alullaan.

Kommentit

  1. Juu huomasin saman tehdessäni myöskin elämäni ensimmäisiä viilloksia myöskin samaiselle herralle. Ensin pelotti kamalasti "rikkoa" ihan hyvä ja käyttökelpoinen vaatteet osa, mutta sitten lopputulos olikin jotain aivan mieletöttömän hienoa... Jotain tällä uudella taidolla voisi tehdä, katsotaan nyt mitä mieleen tulee..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti