Sininen sininen morsinko

syyskuuta 28, 2009


Labra on valmis väripäivään.
Hip hei! Halla ei ehtinyt raiskata kallisarvoisia morsinkoja, joten lauantaina korjasimme Elzebethin kanssa sadon talteen ja värjäsimme. Vähän jännitti, koska torstaina aamulla auton ikkunat olivat jo jäässä: antaisiko kylmää kokenut morsinko enää mitään itsestään?
Homma alkoi lämpömittarin ja natriumditioniitin metsästyksellä. Satsasin huikeat 15 euroa digitaaliseen mittariin, mutta kannattaa kyllä. Nyt ovat väriliemen lämmöt kohdallaan.
Sain myös hyvät vinkit Annan kautta uuttoaikoihin ja liemiin. Kun ei ole natriumditioniittia sellaisenaan, laitetaan värinpoistoainetta. Ostin sekä Beckmannia että Nitoria (Back to white). Beckmann ei ilmoita aineen koostumuksesta prosentteja, Nitorista kerrotaan että sisältää natriumditioniittia ja sitten luetellaan muut aineet ... tuumasimme että tämä taitaa olla tiukempaa kamaa ja käytimme sitä. Maksoikohan 4 euroa 400 g , eli ei paha.

Tämä syksynä morsinko on kuulemma toiminut lyhyellä uutolla, siis ei 45 vaan 25 minuuttia.
Siis näin:
1,3 kiloa morsinkonlehtiä. Silputaan ämpäriin. Kattilassa onkin jo kiehunut vettä, jota kaadetaan ämpäriin niin, että vettä tulee vähän ylikin. Suljetaan tiiviisti ämpärin kannella niin, ettei sinne pääse happea.
Odotetaan 25 minuuttia.
Siivilöidään liemi.
Lisätään kidesoodaa - me laitoimme 6 kukkurallista ruokalusikallista. Lientä vatkataan ja pintaan alkaa muodostua paksua sinistä vaahtoa. Mitataan pH - pitää olla 10.




Ja sitten vispataan ja vatkataan.

Kun on vatkattu 10-15 minuuttia, lisätään natriumditioniittia eli tässä tapauksessa Nitoria.
Olin saanut ohjeet että reilusti vaan, kilolle jopa 70 grammaa. Koska meillä oli reilu kilo, laitoimme 100 g Nitoria.
Tässä vaiheessa liemi oli 60-asteinen.
Ja sitten odotettiin kannella peitettynä 20 minuuttia. Liemi alkoi kellertää, pintaan tuli tummansinisiä kuin öljyläikkiä.
Pestyt, kastellut villalangat sekaan. Heti vaan 200 g.
Varovainen sekoitus, että väri menee tasaisesti. Odotetaan 15 minuuttia. Nostetaan liemestä keltainen lanka, puristellaan kumihanskat kädessä liika vesi pois. Lanka muuttuu ensin vihreäksi, sitten siniseksi.
Susannan aikaisempien värjäysten mukaisesti kuivatimme lankaa ihan reilun ajan ja vasta sitten pesimme. Pesuveteen ei irronnut enää juurikaan väritä, ensimmäinen pesuvesi muuttui tumman vihreäksi, toinen oli jo lähes kirkasta. Viimeiseen huuhteluun etikkaa ja se oli siinä.
Nyt on sitten sitä sinistä!
Teimme vielä toisen uuton, muuten sama kuin ensimmäinen, mutta morsinkoa oli yli puolitoista kiloa.
Ohjeissa sanotaan, ettei jälkivärjäys onnistu ja että kilolla morsinkoa värjää 100 g lankaa.
Me värjäsimme noin kolmella kilolla lähes 700 g sinistä lankaa ja pari kiloa aiemmin liian vaaleaksi jääneitä keltaisia lankoja ja pari rumaa beigeä. Voi vide mitä vihreitä!

Siinä sitä sitten on. Siniset ja vihreät on kaikki tehty morsingolla.

Hieno päivä: värjäsimme myös kielolla, porkkanan naateilla/sipulilla ja jäkälällä. Illalla teimme hyvää ruokaa ja joimme syksyn ensimmäiset glögit kynttilänvalossa lasitalossamme. Raaskiikohan siitä mitään kasvihuoneetta tehdäkään, se on niin mukava!
Sunnuntaina korjasin syksyn sadon talteen ja tein vielä 100 g vaaleankeltaista porkkanalla.
Tarvitseeko sanoa, että värjääminen on kivaa... tätä lisää!


Ruoka on uunissa ja värjäreillä on aikaa istahtaan syksyn ensimmäisille glögeille lasitaloomme.

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Kääk! Niin on kaunista että sydän sulaa. Miten voikaan olla sininen väri ihana.... Ja niin on kyllä ne muutkin!

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä