Siirry pääsisältöön

Pukkis, investi ja vähän väriä

Tässä vähän väriä syksyyn. Keltasauramot laitoin kuivumaan värisessioita odotellessa.

Vielä kun vähän jaksaa niin tämä sesonki on ohi. Nyt on ihan pakko sanoa, että alkaa olla mittakannu täynnä tätä juttua. Olen aina tykännyt heilua padan ääressä puukauha kädessä ja kokannut mielelläni yhteisnuotioilla, mutta nyt annoskoko pienenee neljään. No, viiteen.. samantien tekee kyllä kuudellekin.
Mutta ei yhtään isommal... jaa, syksyn aikana pitää hoitaa Miehonlinnan suhdetoimintaa 20 tai 40 hengelle... Miksu pyysi. Mutta se on sitten ehdottomasti viimeinen. Ehkä.

Otin itseeni kun sain kuulla, että Hämeenlinnan leirin yhteisruokailu oli maksanut liikaa. Meillä oli perjantaina kaalipataa ja makkaraa, lauantaina aamupuuro särpimineen (saraseenien ihmejuomaa), Maku-lehden kuvausten ruuat syötiin päivällä, illalla pitoruokaa ja sunnuntaina vielä aamupalat puuroineen ja sitä rataa.
Kympin maksoivat per henki nämä eväät, mutta olisi pitänyt seitsemällä eurolla saada... Tuli sellainen tunne - kun on käynyt kaupassa, maksanut, kantanut ja laittanut - että anteeksi, kiitos ja näkemiin.
Kun on ajanut paikalle farmariautolla ja peräkärry perässä, laittanut leirin pystyyn ja vielä purkaa, ajaa kotiin, purkaa taas kuorman, pesee padat ja astiat... jopa tuntee harrastamisen riemua.
Ilonan kanssa tehtiin ruokaa investituuraan ja puhuttiin tästä asiasta. Tultiin siihen lopputulokseen, että liekkiä pienemmälle. Pitää keskittyä olennaiseen. Siihen että itsellä on kivaa.
Ihan sama se on kaikissa seuroissa, oli kyse sitten maamoottoreista, museolentokoneista tai moottoriurheilusta. Tai kudontapiiristä. Ahkera siskonikin sanoi, että parasta on, kun pysyy vaan takana rivijäsenenä ja antaa muiden hoitaa asiat.
Puuh.
Joo joo... Kätevä-messutkin ovat tulossa.

On elämässä ilon aiheitakin. Elzebeth oli heittäytynyt sähköpostissa tunteelliseksi ja kiitteli ystävyydestä. Kiitos samoin, olen hirvittävän onnellinen siitä, että investituuran keittiössä on sellaisia ihmisiä kuin Elzebeth. Tai Nanna ja Filisia, jotka ilmoittautuvat tiskinakkiin ja paloittelemaan. Ja kaikki ne, jotka hakivat aarnilistalla olleen ilmoituksen perusteella paikkaa keittiöstä.
Elzebeth on muuten aivan mahtava tilasto- ja järjestelmällisyysguru. Nyt meillä on työn alla reseptiikan teko keittiön seinälle ja aikataulujen kellotus. Suwiöissä systeemi toimi täydellisesti, katsotaan miten onnistumme nyt, nyt väkeä on tuplaten! Suorituspaineet ovat valtaisat.
Kun keittiöhommista päästään, voi keskittyä 1400-luvun vaatteisiin ja renessanssiin. Ja värjäämiseen. Syksyn sato odottaa korjaamistaan: keltasauramot ovat kuivumassa ja kertaalleen korjattu morsionkolehdistö on räjähtänyt kasvamaan! Nyt pitäisi kiireesti päästä tekemään toinen sininen satsi. Pitää saada Susanna kylään uudestaan.
Kielon lehdet ovat lakastuneet ja niitäkin voisi kerätä talteen.
Aah, värjääminen, vaatteiden tekeminen ja Hämeenlinnassa saadut neulakinnastilaukset... Minulta on tilattu pipoa ja sukkaa ja vaihtokaupassa tulee kenkää ja patiinia.
Mutta ensin: Pukkisaaressa nähdään!

Kommentit

  1. Kurjaa, että pahoitit mielesi. Olet ollut hurjan aktiivinen ja aikaansaava, tavan tallaaja on voinut vain ihailla vierestä. Olisi ikävää, jos nyt menisi maku koko puuhasta. Vaikka niinhän siinä usein käy. Kun on nähnyt paljon vaivaa, niin pienikin ajattelematon kommentti voi tuntua tosi kurjalta.

    Minä ainakin arvostan tekemisen meininkiäsi tosi paljon, mutta haluan myös muistuttaa, että vähän vähempikin piisaa. Olet nimittäin vallan mainiota seuraa, ja jos olet aina keittiössä tai muussa työn touhussa, niin eihän sinua ehdi näkemään ;)

    VastaaPoista
  2. Hei, itsekin olin tosiaan sitä mieltä että tuli aika kalliiksi, varsinkin kun olin ymmärtänyt että kustannuksia jaettiin sen lehden kanssa... ikävä kuulla, että sinusta tuntui että ihan yksin jouduit koko homman hoitamaan, näin sivusta seuranneena, myyntitiskin takaa, olin kyllä huomaavinani että olihan siinä muitakin tekemässä ja auttamassa :))

    VastaaPoista
  3. ... sen lehden osuuden ansiosta evästä oli paljon. Ei meillä muuten olis ollut sahramilammasta.
    Oli tosiaan muitakin, mutta mä sain ne nootit. Onneksi sain tällä kertaa edes omat pois. Minttukin tietää että yleensä kokki myös kustantaa. Saltvikista sentään sai sekin tilit tasan. Mulla on vielä viikkopurjehdukselta saamatta.
    Ihan hyvällä tarkoitin tälläkin kertaa. En osannut arvata että se oli liikaa.

    VastaaPoista
  4. ...niin, kyllä siihen ruuan valmistamiseen yleensä apua saa. Mutta ison porukan ruokkimiseen sisältyy niin paljon muutakin. Jonkun pitää hoitaa ruokalista, ostoslista, ostokset, astiavuoret, tiskit.. + raha-asiat. Ei mikään pikku homma!

    On ihan häpeällistä, että masu täynnä vielä kehdataan natista! :(

    ..varsinkin kun Sahran ruoka on aina ollut taivaallista!

    VastaaPoista
  5. Jäikö sulta Elzebeth huomaamatta tuo "yksin joutuu kantamaan, ostamaan, pesemään, pystyttämään", taisit kyllä itsekin olla mukana hommassa?? Kiitos siis myös sinulle loistavista ruoista :))

    VastaaPoista
  6. ... ja jos aletaan tarkoiksi niin ei siinä sanottu että yksin :) mutta en pysty puhumaan kuin omasta puolestani.
    Mä vain taisin olla ainoa joka sai keppiä. Ja kisaväsymyksessä otan sen sitten raskaasti.

    VastaaPoista
  7. Susanna: kyllä, porukassahan siellä enemmän tai vähemmän hommia tehtiin. Ja hyvä niin! Tuo kokonaisvastuun kanto vaan tahtoo helposti jäädä yhdelle. Ja kun aktiivisuudesta, muiden hyvinvoinnin huolehtimisesta ja ahkeroinnista saa palkkioksi natinaa - loukkaahan ja turhauttaahan se.

    Vapaaehtoistahan tämä kaikki on, mutta pitäisihän tämän olla myös mukavaa! Kritiikin voisi jättää vähemmälle ja arvostaa sitä että joku kantaa huolta muidenkin masusta.

    VastaaPoista
  8. Ruoka oli markkinoilla hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitoksia siitä.

    Ei Sahra tässä ole mitään ongelmaa, ensi vuonna heiluttelet jalkoja penkin päässä ja katselet kun muut tekevät gurmeeta halvemmalla.

    VastaaPoista
  9. Ruoat olivat erinomaisia ja minä ainakin olin tyytyväinen hinta-laatusuhteeseen, kun kerrankin sai itse tulla valmiiseen pöytään. Kiitoksia.

    Ymmärrän hyvin Sahran turhautumisen, kun saa tuollaisen urakan jälkeen negatiivistä palautetta. Pelkästään suunnitteluun menee yllättävän paljon aikaa samoin kaupassa käymiseen. Sanotaanko vaikka näin, että mikäli ei kelvannut tällätavalla, niin varmaankin nämä negatiivisen palautteen antajat voisivat ensi vuonna tulla tekemään meille sapuskat ja katsotaan sitten uudestaan.

    Söimme sen verran hyvin viikonlopun aikana, että tuo kymmenen euroa oli aika pieni summa siitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti