Tak ja vat

toukokuuta 25, 2009

Aika köyhältä tuntuu oma juomasarvi tämän lasisen komistuksen rinnalla. Roomalaisvaikutteita tanskalaisten viikinkien astiastossa. Eli jos on asiaa Köpikseen niin kiireen vilkkaa Nationalmuseetin "Tanskalaisten esihistoria" -näyttelyyn. Todella hulppea viikinkiajan esittely tulee vastaan siellä.


Tak on tanskaa ja tarkoittaa kiitos. Vat puolestaan on yleismaailmallinen sana, jolla turisti voi puhua itsensä pälkähästä. Nostetaan vain hämmästyneenä hartioita ja sanotaan että "vat?"
Onneksi ei tarvinut kokeilla kuin ... noo, pari kertaa. Tai siis kun Kööpenhaminassa Tanskan kansallismuseossa esillä olevaa pronssikautista neitojen uhrausvaatetta ei saanutkaan kosketella, niin tuumattiin että "vat?".
No, se oli kopio, ei sitä alkuperäistä 3700 vuotta vanhaa kolttua saanut kuin katsella lasin takaa. Mutta olipa hassua; tanskalaiset surmasivat ja heittivät suohon nuoria tyttöjä samanlaisissa asuissa kun vielä takavuosina meikäläiset pimut kulkivat kadulla. Tai olikohan pronssikauden neitojen minimuoti suorastaan syy rituaalisurmalle... ei.
Tämähän oli muotia ihan äsken... reilut 3000 vuotta sitten tämmöisissä vetimissä haudattiin rituaalisurmattuja tyttöjä suohon. Juu, ei saa koskea.

Oli siis antoisa nelipäiväinen siellä Kööpenhaminassa. Nyt on nähty kuningatar Margaretan kultainen puku, mahtava viikinkien laiva Havhingsten fra Glendalough, ihmetelty yli 500 vuotta vanhaa neulakinnasta ja pidetty sadetta Tivolissa.


"Merten täysiverinen" on mielettömän upea laiva.

Roar Ege eli Skuldelevin laiva numero 3 on vähän pienempi... onneksi, sillä sen sai kuljettaa käsimatkatavaroissa. Siis herra tilasi tuliaisiksi pienoismallin rakennussarjan.




Kuningatar Margaretan kultainen puku löytyy Roskilden Tuomiokirkon museon yläkerrasta... jos museo sattuu olemaan auki. Rouva on ollut todella pieni!

Ajattelin, että tämä matka olisi ollut viikonlopun järisyttävin elämys, mutta eipä ollutkaan. Parasta oli se, että meidän herra hoiteli suhdetoimintaa poissaollessani ja tilasi itselleen ohuenohutta pellavaa braies-kankaaksi sekä osti minulle ja Saaralle valkoista villalankaa, joka sitten sunnuntaina värjättiin rouva Elzebethin viehättävän kerrostaloasunnon patiolla (isännöitsijän luvalla!).
Oli ihanaa olla kotona tai siis kotoisissa ympyröissä. Olivathan ne muinaisjutut Tanskanmaalla ihan jees, mutta aika isot kiljahdukset päästelin, kun sipuliliemestä nousi kirkkaan oranssinkeltaista lankaa ja lupiiniliemestä lähes neonvihreää. Porkkanan naatit ja toisessa kattilassa pietaryrtin kukat tekivät meille keltaisia lankoja.

Komeaa väriskaalaa saimme!
Pitää jossain vaiheessa jaksaa laittaa vaikka Picasaan isompi satsi museokierrosten kuvia. Jaa, ne hääkuvatkin on laittamatta... ehkä sitten puolivuotishääpäivän kunniaksi :=)

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Esihistoriallisista naruhameista olin täysin tietämätön ennenkuin tartuin Elizabeth Wayland Barberin kirjaan Women’s work, the first 20,000 years. Suosittelen lämpimästi. Blogissani siitä lyhyt juttu helmikuulta ja hämärä valokuva Tukholman Historiska museetin rekonstruktiovalokuvasta (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2009/02/onnistunut-kirjaostos.html)

    VastaaPoista
  2. No samoin... piti oikein kahteen kertaan katsoa että onko tuo nyt ihan totta! Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta...

    VastaaPoista
  3. Margaretan mekko on kyllä kiehtova osa eurooppalaista pukeutumisen historiaa. Nytkin se on kahdessa paikassa yhtä aikaa - alkuperäiset palaset Uppsalassa ja upea rekonstruktio Roskildessa. (Ruotsalaiset taisivat alunperin ryövätä sen varsinaisen mekon sotasaaliina Ruotsiin jo joskus 1600-l tms, jos siis muistan oikein.)

    Sitä on kovasti spekuloitu kanssa, onko mekko ollut Margaretan itsensä käytössä (kun kerran on niin pieni). Mekosta kertovasssa kirjassa (joka on <3) Drottning Margartas gyllene kjortel tullaan lopputulemiin siitä että mekko mahtuisi noin 13-vuotiaalle tytölle ja että sitä on mahdollisesti pienennetty alkuperäisestä koostaan. Ja vaikka on ajateltu usein että Margareta olisi käyttänyt sitä häissään, se ei kai pidä paikkaansa. Todennäköisin mekon Margaretaan liittävä yhteys on, että sitä olisi kenties käytetty Margaretan haudalla (ennen nykyisen hautamonumentin valmistumista) olleessa ns. "näköisnukessa". Fascinating!

    VastaaPoista
  4. Ja lisätä pitää että tästä postauksesta tuli nyt hirveä hinku tanskaan - nationalmuseetiin, Lejreen ja middelaldercentretiin.

    VastaaPoista
  5. No äläpä muuta virka! Jos olis ollut edes yksi päivä lisää aikaa, olisin ajanut junalla sinne Middelaldercentretiin.
    Mä haluan sinne avustajaksi! Tavattiin viime kesänä Visbyssä tanskalaisia, jotka on ollut siellä --- aika fantsu kokemus kuulemma.

    VastaaPoista
  6. Mäkin haluan sinne avustajaksi! (se on mun listalla asioita, joita pitää tehdä ennekuin.. no jotain ennenkuin)

    Haittaakohan se, jos ei osaa Tanskaa? Siis muuten kuin lukea?

    VastaaPoista
  7. Ei kai, sehän on kansainvälinen paikka : )
    Niiden nettisivulla on muuten asiaa aiheesta, kuten että ensin perehdytetään ja vasta sitten pääsee eläytymään. Mut mä oisin valmis tekee mitä vaan päästäkseni... tatska pitää vaan saada puvun alle piiloon, ne ei oo sallittuja. Eikä reiät korvissa. Eikä modernit rillit. Hmm... sillä tanskalaisella kundilla oli kuulolaite...

    VastaaPoista
  8. Ihanan värisiä lankoja!
    Tänä kesänä minunkin pitää pitkästä aikaa värjäillä. *päättää pontevasti*
    Niin joo, löysinpäs blogisi. Kiitos seurasta, vaikka neulakinnas on liian monimutkainen minulle juuri nyt - edes kokeilla.
    Montako lehtokotiloa oli tämän illan saldo?

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä